Sukkasatoa ja hankittua

Heinälatoon kerkesin nämä nakata vielä viime viikon puolella, mutta tänne ei sitten enää aika riittänyt. Nämä siis olivat toisen viikon panokseni sukkasadon kartuttamiseksi. Seiskaveikka jättiraidasta neulotut n. kokoa 39 olevat perussukat, jotka päätynevät pukinkonttiin, vaikka nyt sattuvatkin olemaan sekoitus kaikkia ihan omimpia värejäni. Oikeastaan tiedän jo aika varmasti kenelle nämä päätyvät. Ihan hyvä on ollut sadonkorjuutahti tähän mennessä: sukkapari per viikko, Toivottavasti vauhti pitää jatkossakin, jotta saisin mahdollisimaan monet joululahja ym. sukat valmiiksi jo hyvissä ajoin.

Lauantaina minulle kävi vähän hassusti. Olin nähnyt lehdessä mainoksen, että Soukan Menitassa olisivat Purot lauantaina tarjouksessa 2,50 euroa / kerä. Koska Puroille värissä Ruska on suunnitelma, jota haluaisin aika pian päästä toteuttamaan, oli niitä tietenkin pakko hakea, kun halvalla sai. Ihan vahingossa tarttui mukaan muutakin. Kauan kyllä mietin, mutta en voinut jättää ostamatta: Schachenmayrin Alpaka Fashionia 500 g. Hintaa paketilla oli 19,50 eli ei päätä huimannut ja väri on erittäin kaunis tumma vihreä. Ja onhan tuollekin oikeastaan suunnitelma: haluan itselleni alpakkatakin. Ja yleensä alpakka on liian kallista, jotta viitsisin sitä itselleni neuletakin verran ostaa. Nyt pitää enää keksiä sopiva malli, joka ei niele liikaa lankaa, koska tuota todellakin on vain se puoli kiloa. :)


Jos nyt ihan rehellinen olen, on mallikin jo lähes päätetty. Joten ihan hyvä ja tarpeellinen ostos se sittenkin taisi olla. Olen yrittänyt vähentää kaikkia heräteostoksia ja aion lankaakin ostaa enää vain silloin, kun tiedän mihin sitä tarvitsen ja suunnilleen myös kuinka paljon. Joskus tosin suunnitelmat ovat kyllä valmiina, mutta tiedän, etten ehdi niitä kovinkaan nopeasti toteuttaa. Jatkossa olisi tarkoitus jättää myös hamassa tulevaisuudessa toteutettavissa olevien suunnitelmien lankojen hankinta hamaan tulevaisuuteen. Kyllä kotiin täytyy muutakin mahtua kuin lankaa. Ainakin itselleni olisi ihan hyvä olla hieman tilaa... ;)

Sukkasato korkattu

Nämä Nalle marjaretki lakasta tekaistut perussukat päätyivät heinäladon ylisille. Voi että pidän tuosta pirteän oranssista väriyhdistelmästä. Ja omia jalkoja näiden on tarkoituskin lämmittää syksyisen viileässä toimistossa. Raitoja en edes yrittänyt kohdentaa, omissa jaloissani eivät "eriparisukat" haittaa, kun kuitenkin ovat farkut peittämässä nilkkaa tai jos sattuukin olemaan hame tai mekko päällä, ei lievä "peppipitkätossumaisuus" ole ollenkaan paha juttu. :)

Tuo yksi melkein valmis neule odottelee edelleen, että joku tulisi ompelemaan toisen sivusauman. Ensimmäisen sain ommeltua viime viikonloppuna, mutta tuo viimeinenkin sauma pitäisi nyt saada kuntoon. Jos vaikka tänä iltana tarttuisin itseäni niskasta kiinni...?

Tadaa!

Ja tähän aaltoja. Jotakin on nimittäin valmistunut, uskomatonta!

Oikeastaan saattaisi olla jopa kaksi valmista työtä, jos joku vain tulisi ompelemaan nuo sivusaumat tuosta toisesta. Kumma kyllä kukaan ei vielä ole ilmoittautunut vapaaehtoiseksi, vaikka olen jo monta päivää yrittänyt kaupata tekeleen viimeistelyä jollekin.


Mutta nämä sukat ovat oikeasti valmiit. Ovat menossa siskolle saapassukiksi, pukinkontin kautta. Nämä olivat junassa mukana noilla kesäreissuilla, mutta eivät ne hirvittävän paljoa edistyneet. Nyt kuitenkin halusin saada ne ennen sukkasadon alkua valmiiksi. Ja kyllähän se sitten onnistuu, kun on tarpeeksi kova sisäinen paine. Lankana on Utunan Nutu-sukkalanka värissä Sarajas. Ja aivan ihanaa lankaa onkin. Kolmosen puikoilla taisin tikutella. Malli on ihan perus, vähän muunnellulla pinnalla vain, jotta tuli edes vähän vaihtelua. Aloitin kärjestä ja neuloin kärkeä, pohjaa, kantapäätä ja resoria lukuunottamatta aina 2 kerrosta 1o 1n ja sitten yhden kerroksen kokonaan nurin. Lanka oli niin riittoisaa, että vielä jäi jäljelle yhdestä vyyhdistä ainakin yhden sniikkeriparin verran. Katsotaan, jos siitä joskus muotoutuisi itselleni pikku jalanlämmittimet työpaikalle.


Eräänä päivänä päätin vihdoinkin katsastaa Novitan tehtaanmyymälän. Nyt kesäkauden aikanahan pyöräilen lähes päivittäin töihin Lauttasaaren ohi, joten poikkeaminen Vattuniemeen ei ole suurikaan juttu. Kun talvella taas joukkojenkuljetusvälineellä liikkuessa reissu pitäisi erikseen suunnitella. Ihan kuin minulla ei olisi noita paksuja sukkalankoja ollenkaan ennestään, oli ihan pakko ostaa pari kerää seiskaveikan tarjouksessa olleita poistovärejä. Suklaanruskeat Huopaset (ah, mikä ihana väri, jonka valmistaminen valitettavasti loppuu) päätyivät mukaan samasta syystä. Niistäkin vielä tullee jotakin itselle... Raitaseiskaveikka on vaan niin äärettömän syksyinen, että se oli ostettava. Ja LakkaNalle kuului itsestäänselvästi ostoskoriini, olenhan jo värikarttojen ilmestymisestä lähtien haikaillut itselleni sukkasia siitä. Nyt en kyllä aio sukkalankoja enää ostella ennen kuin olen saanut sukkasadon aikana edes joitakin hävitettyä. Tilaongelmat alkavat tässä pikku yksiössäni oikeasti tulla vastaan. Eikä lankoja oikein viitsisi parvekeellakaan säilyttää! ;)

Mukana!

On tullut käytyä Kokkolassa ja on tullut käytyä Oulussa. Olivat kaksi eri reissua ja vain ensin mainitussa paikassa olin lomalla. Ja kun meiltä tuonne puoleenväliin Suomea on aika pitkä matka, niin on ennen kaikkea tullut istuttua junassa. :)

Syksyn kokousrumba on taas alkanut ja töitäkin pitäisi välillä tehdä. Mikä siis jää pois? No harrastukset tietenkin eli neulominen.

Mutta siihen tulee muutos, koska tottahan toki ilmoittauduin SUKKASATOON! Eli jotakin on saatava valmiiksi syys-lokakuussa. Positiivinen pakkotilanne. ;) Ennen sitä pitäisi vielä tikutella valmiiksi junaneuleena ollut sukkapari, ettei se joudu odottelemaan satokauden loppumista. Ja ehdottomasti spurtata täytyy tylsääkin tylsemmän sileätä neuletta olevan pitkähihaisen puuvillapuseron kanssa. Kyseessähän on kesävaate eikä kesää enää kovin paljon ole jäljellä. Ihanaa tehdä vaihteeksi jotain pienempää ja nopeammin valmistuvaa - eli sukkia. Jään odottelemaan syyskuuta.

Kotona käymässä

Kuten otsikkokin kertoo, olen kotona vain käymässä. Eilen illalla myöhään kotiuduin mökiltä, huomenna aamulla tarkoitus on vielä lähteä reissuun ennen ensi maanantaina jälleen aloitettavia töitä. Pesukone on ahkeroinut ja kirjastossakin oli pakko käydä, kun toinen mökillä mukana olleista kirjoista erääntyi jo eilen eikä sitä voinut uusia.

Neulonut olen ihan hurjan vähän. Ei ole ollut aikaa eikä halujakaan. Jotenkin en osaa neuloa helteessä auringossa istuskellessani, vaikkei siinä mökin terassilla mitään muuta tekisikään... :) Mutta ohuetkin neuleet tuntuvat liian paksuilta ja lämpimiltä, kun lämpömittari näyttää hellelukemia. Ja muutenkin on tuntunut mielekkäämmältä käyttää aikansa vähän kausiluontoisempiin touhuihin:


Vadelmapuskissa tuli rämmittyä useaankin otteeseen. Marjoja on tosi paljon tänä vuonna ja ne ovat isoja ja puhtaita. Myös mustikoita on tullut poimittua useita litroja, jostain syystä niistä ei tosin ole kuvaa.

Näitä kaunokaisia (myös muutama ihan kunnolla kypsä) oli niin vähän, että söimme ne suoraan suolta. Mitä niitä turhia säästelemään, jos saalis pieneltä suolta jäisi vain desiin tai kahteen... Raakileitakaan ei ollut paria hassua enempää, joten turha sinne on enää mennä kuikuilemaan lakkojen perään. Saatiinpahan kuitenkin edes kerran suu makeaksi! :)

Noin miljoona langanpäätä myöhemmin...

Tai ei niitä nyt ehkä ihan miljoonaa ollut, aivan tarpeeksi kuitenkin:

Tämä "retrokesäneuleeni", kuten sitä itse nimitän, valmistui hitaasti, mutta valmistui kuitenkin. Olipahan ihan älyttömän tylsää neulottavaa: 2 o, 2 n pyörönä. Tuntui siltä, ettei se edisty ollenkaan. Ja sitten tietysti ne hihat, jotka valmistumista eniten viivästyttivät, vaikkei niitä montaa senttiä olekaan. Ja kaikkien langanpäiden päätteleminen. Itse vartalo-osassa kyllä kuljetin lankoja mukana, en taatusti rupea päättelemään jokaisen raidan alussa ja lopussa! Mutta silti päitä oli ihan liikaa...

Lankana on Novitan Bambu (alekoreista viime vuonna haalittuja lopetettavia värejä), jota meni peräti huikeat vajaa viisi kerää. Eli ainakin yhden seiskytlukulaisen topin verran olisi vielä jäljellä. Tai sitten se riittää "muutamaan" tiskirättiin. :) Hetken jo ajattelin, että joudun lisäämään pituutta parin raidan verran, mutta pingottaminen toi muutaman sentin lisää ja toisaalta on tosiasia, ettei tämän väriseen puseroon saa vaatia liikaa pituutta. Olivathan tuon värityskauden vaatteet suhteellisen niukkoja mitoituksiltaan... Malli on mukailtu Modan 3/08 mallista 44. Ja tykkään. Paitaa tehtiin kauan ja hartaasti, mutta lopputulos on kaikessa yksinkertaisuudessaan vallan mainio ja ihanan tuntuinen iholla.

Tuossa lehdessä muuten oli harvinaisen paljon malleja, joiden mukaan olen neulonut. Esimerkiksi tämä - jo toukokuusta valmiina ollut, mutta jostain syystä polkkaamaton neule - on samaisen lehden malli numero 14 - ja kerrankin ohjeen mukaisesti ilman mitään muutoksia:




Lankana tosin ei ole ohjeen mukainen Sirdar Just Bamboo vaan Wendy Pure, jota minulla oli varastoissa. Kokonaan bambua sekin ja alkuperäisen ajatuksena oli tehdä siitä jokin tunikamainen vaate. No, onneksi mieli muuttui, koska tähän meni n. 350 g lankaa ja minulla oli sitä 400. Eli ei siitä mitään tunikaa olisi tullut. Mutta käytössä on tämäkin ollut. Käynyt jo yhdet rippijuhlat ja yhdet ylioppilasjuhlat. Ja pääsee varmaan tänääkin päälle, jos nyt saan itsestäni niin paljon irti, että lähden kaupungille. Pitäisi nimittäin käydä pankissa ja Hakaniemen hallin yläkerrassa. Eräs ompeluprojekti kaipaisi nauhaa, toinen pitsiä ja kolmas nappeja. Niitä saa parhaiten kyseisen kauppahallin toisesta kerroksesta. Sitäpaitsi Ateneumin Kalevala-näyttelykin on vielä näkemättä. Sadesäähän olisi mitä mainioin syy viettää päivä sisällä museossa sen sijaan, että makoilee rannalla, kuten viime päivinä. Ja tuon näyttelyn näkemisellä alkaa olla kiire, se ei ole esillä enää kuin muutaman viikon!

Puroilua

Jos olisin eilen ollut yhtään fiksu ja viitseliäs, olisin ladannut kameran akun, päätellyt langanpäät ja kuvannut valmiin huivin samantien sen sijaan, että menen lupaamaan kuvia tänään. Kertoihan jo säätiedotus, ettei luvassa todellakaan ole kuvaussäätä. Ja iltapäivällä kuulemma vain pahenee...

Mutta luvattu mikä luvattu ja pakkohan homma oli sitten tänään hoitaa. Nähtyäni viime viikolla Sohvannurkassa ihastuttavan raitahuivin Purosta en voinut siis olla ostamatta neljä kerää kyseistä lankaa ja pitihän se huivikin aloittaa heti. Kumma juttu sinänsä, minun ei nimittäin ole vielä koskaan tehnyt mieli omaa Noro-huivia, vaikka olenkin niitä blogeissa ihaillut. Ajattelin aina, ettei ole minun juttuni. Nyt sitten tuntui olevan, koska huivi piti saada - ja heti! Ehkä asiaan hieman vaikutti myös se, että Puroa on helppo löytää kaupoista ja hinta on niin kohtuullinen, ettei tarvitse olla satavarma pitääkö lopputuloksesta. Pidän kyllä. Ainoa asia, jonka nyt tekisin toisin, on kerien valitseminen. Jos olisin perehtynyt värikarttoihin kunnolla ennen ostamista, olisin ottanut "Tundran" tilalle jotakin muuta, koska en pidä mustasta, jota kyseisessä värissä on ihan liikaa minun makuuni. Mutta sitä ei nyt enää voi muuttaa ja eiköhän huivia tule sitten syksyllä käyttettyä mustista raidoista huolimatta. On se niin ihanan pitkä ja pehmeä ja lämmin ja kirjava... Väreinä ovat kerien aloitusjärjestyksessä: Tundra, Revontulet, Iltanuotio ja Kanervikko. Ja sitten niihin kuviin, jotka todellakin ovat sadesään vuoksi vähemmän hehkuvia.

Ensin yritettiin saada taustalle luontoa:

Sitten piti testata toimisivatko värit paremmin valkoista taustaa vasten:

Ja tietysti vielä se obligatorinen "kotilo-kuva":
Eivätkä värit yhdessäkään kuvassa todellakaan toistu yhtä hienoina kuin ne luonnossa ovat.

Tämän päivän posti toi vielä jotakin aivan ihastuttavaa:
Ikioma PukkIluni! Värissä avokado. Kuulun niihin, jotka ehtivät omansa tilata sen tunnin aikana, jona niitä ehti olla myynnissä ennen loppumista. Ihan sattumalta osuin Ilun blogiin oikealla hetkellä ja ajattelin heti, että tuohan on kuin tehty minulle, lähituotteiden suosijalle. Ja nyt se on minun. :)

Vähemmän sateista huomista odotellessa voikin sitten vaikka yrittää saada niitä kesäneuleprojekteja valmiiksi...

Ruususen unta...

...tuntuu tämä blogini nukkuvan. Pistetään superhektisen kevään ja alkukesän piikkiin. Kun ei mitään valmistu, ei sitä oikein viitsi neuleblogatakaan. Kaikki aika on mennyt uuteen työhön, lukuisiin luottamustoimiin ja siitä kaikesta palautumiseen silloin tällöin.

Nyt olen kuitenkin kesälomalla ja jotakuinkin jo toipunut alkuvuodesta. Joten into ja tarmo puikkojen heilutteluun ovat jälleen löytäneet luokseni. Ideoita olisi valtavasti ja niitä tulee koko ajan lisää. Valmista sen sijaan ei tule. Ei kai, jos kerran on pakko tehdä viittä tai kuutta työtä yhtä aikaa :). Ja ikään kuin noita projekteja ei olisi muutenkin liikaa kesken, satuin "ihan vahingossa ja aikomatta" toissapäivänä Graniittitalon Anttilan lankahyllylle. Edelleen ilman mitään vakavia aikeita katselin Novitan uutuuksia ja jokin sai minut sortumaan. Ihan kuin lankaa ei vielä olisi tarpeeksi. Ja sen sijaan, että saattaisin nuo kesäprojektit loppuun, aloin heti kotiin tultuani kiireesti tikutella jotain paksua ja villaista. Siitä lisää huomenna. Ja kaikesta muustakin. Tämä oli vain tällainen "olen vielä hengissä" -postaus.

Mutta jottei nyt aivan kuvattomaksi menisi, laitetaan pari kesäistä kuvaa vielä piristykseksi:

Langan tuloa...

...ei voi estää. Ei varsinkaan, jos sitä tilaa. Tai on tilannut kauan sitten ja jo unohtanut, silloin se toimii iloisena yllätyksenä. Minä nimittäin en laisinkaan ollut ehtinyt odotella Titityyn kevään lankaklubin toista lähetystä, kun on ollut niin paljon muuta tekemistä, ettei lanka ole oikeastaan edes käväissyt mielessä. Sitä ihanampi yllätys oli eräänä päivänä löytää postin lappunen kynnykseltä kotiin tullessa. Meni tosin seuraavaan viikkoon ennen kuin kerkesin postiin aukioloaikana, mutta pari päivää sitten hain pakettini viimeinkin. Ja löysin sen sisältä aivan ihastuttavan pehmeää BC Garnin Silkbloom Finoa, 45% silkkiä, 55% merinoa, kauniissa vaaleanturkoosissa värissä (kuva on himpun verran liian sininen, siitä puuttuu vieno turkoosin vivahde). Ei niinkään minun värini, mutta jonkun muun lahjahuiviin mitä sopivin ja värinä mitä ihastuttavin.

Aloitin pääsiäisen jälkeen uudessa työpaikassa ja se on aika hyvin imenyt mehut viime viikkoina. Mitään en ole kotona saanut aikaiseksi ja sen on kyllä näköistäkin. Neulerintamallakin on kovin hiljaista. Kesäneuleeni odottelee edelleen jotakuta ahkeraa päättelemään ja yhdistelemään kappaleita, jämälankahyväntekeväisyyssukat ovat jämähtäneet kakkossukan kantapään kohdalle. Ainoa, jota on tullut tikuteltua, on retrokesäneuleeni bambulangasta, koska se on niin aivotonta, että voin tehdä sitä suunnilleen unessa.

Tänään olin ajatellut sunnuntain kunniaksi vihdoinkin siivota, mutta kuka nyt tällä säällä voisi siivota? Varsinkin, jos pyydetään mukaan ulkoilemaan metsään. Täällä rannikolla ei vielä ole ihan yhtä lämmintä kuin sisämaassa, mutta ilman takkia pärjää jo kuitenkin. Aurinko lämmitti, metsässä tuoksui kevät ja järvestäkin olivat jäät jo lähes kokonaan lähteneet. Muurahaiset olivat jo hereillä, samoin sammakot, jotka pitivät uskomatonta meteliä. Järvellä huusi kuikkapariskunta (ja erinäiset lokit) ja näimmepä kevään ensimmäiset perhoset ja kimalaisetkin. Sekä horroksestaan havahtuneen kyyn. Ja polkujen varsilla kukkivat nämä kaunokaiset:

Kevätauringon herättämänä

Vaikka ei tänään kyllä mikään aurinko paista. Olen suorastaan pettynyt säähän, ei olisi pitänyt uskoa sitä ennustetta, joka lupasi +11 astetta ja aurinkoa koko pääsiäiseksi. No, heikomminkin voisivat asiat olla eikä täällä sentään ole satanut lunta.

Jonkin aikaa vaivannut neulomis- ja kirjoitussolmu alkaa aueta. Neuleita on jopa valmistunut jokunen ja lisää on tulossa ja, kuten näkyy, saan jopa aikaiseksi blogata... Vietin toissa viikolla muutaman päivän siskoni luona Keski-Suomessa, ihan vain löhöten ja lomaillen. Teki muuten tosi hyvää, etenkin kun täällä sitten odotti aivan älytön rumba puoleenyöhön kestävine kokouksineen. Viime viikolla istuin joka ilta kokouksessa, vain yksi liittyi uuteen työhöni, jonka aloitan ensi viikolla, loput olivat erilaisiin luottamustehtäviin liittyviä maratonistuntoja. Luottamustehtäväthän oikeastaan ovat vapaaehtoisia - mutta vain siihen asti, että pestiin suostuu, sen jälkeen ne ainakin kaltaiselleni ylitunnolliselle ovat ehdottomia pakkoja. Yleensä kyllä nautin noista tehtävistäni, mutta silloin, kun kaikki kokoukset kasautuvat samalle viikolle ja vielä venyvät järjettömän pitkiksi, toivoisin olevani joku muu. Joku sellainen, joka makaisi kotona sohvallaan eikä voisi vähempää välittää maailman menosta... Onneksi oli pääsiäinen, neljän päivän vapaa tuli totisesti tarpeeseen!

Tarpeeksi valitettu, tässä jokunen vähemmän onnistunut kuva valmistuneista töistä. Tätä villapaitaa tein pitkään ja hartaasti. Alku tuli nopeasti, mutta hihoissa sitten tökki pahasti. Olivat yksinkertaisesti liian tylsät neuloa. Lanka on hyvin marinoitunutta Valvillan Marimbaa, jota muiden muassa sain syksyllä kahdeksan kerää isoäitini tyhjentäessä lankavarastojaan, tähän kului n. seitsemän kerää (350g). Nelosen puikoilla tuli vähän harvaa, tarkoituksella, ettei olisi liian tiivis ja kuuma sisäkäyttöön. Malli on jostakin kuvasta inspiroitunut, omasta päästä tikuteltu. Ihan perus käyttöpaita, sellaiseksi oli tarkoitettukin. Hihoista tuli hieman liiankin pitkät (yleensä ne aina tuppaavat olemaan liian lyhyet), mutta parempi niin. Ainahan hihat voi kääntää, sitä paitsi ääreisverenkiertoni on hyvin heikko, joten kiskon usein hihat sormia lämmittämään. Tosi kiva saada villapaita valmiiksi näin kevään kynnyksellä ;)! No, onpahan jo valmis ensi talveksi. Koekäytetty on ja nyt sitten menee varmaankin kaappiin kesäunille.



Toinen valmistunut projekti ovat nämä matkasukkaset, joita on tehty ennen kaikea junissa istuskellessa. Ihan omaan käyttöön tulivat, mökille after sauna -sukiksi. Minä kun en voi keskellä hellekesääkään kuvitellakaan olevani saunan jälkeen ilman sukkia. Lankana Tofutsies, 2,5 mm puikoilla ihan perussukkaa, 3oikein 1nurin. Hiukka laikukkaat näkyvät olevan, mutta ei sillä väliä, kunhan ovat mukavat jalassa ja pirtsakan väriset.

Työn alla alkaakin olla vähän kesäisempiä juttuja. Yksikin olisi jo valmis, jos joku tulisi liittämään kappaleet yhteen ja päättelemään langanpäät. Kukakohan tulisi? Villasukkia tosin aloin myös neuloskella. Jämälangat pääsevät käyttöön, kun tehdään hyvää. Rahallisesti en voi ketään auttaa, mutta muuten olen kyllä aina valmiina, kun joku keksii hyvän kohteen ylimääräisille sukille yms.

Jos joku jaksoi lukea tänne asti, niin bonuksena hieman pääsiäisnameja:

Tuo pikkuinen Mariskooli on erinomainen tekosyy ostaa karkkia, koska juuri nuo rakeet näyttävät siinä niiiiin kauniilta. Ei kutkuttele vain makuhermoja vaan ovat myös silmän ilona...

Ihmeiden aika ei ole ohi...

...sillä täällä on valmistunut jotakin! Ja se tuntuu totisesti pieneltä ihmeeltä kaikkien viime kuukausien turhautumisten jälkeen, kun yksikään neuletyö ei ole tuntunut edistyvän ja muutenkin on koko elämä tuntunut ihan hirvittävän laahaavalta, kaikesta kiireestä huolimatta. Mutta nyt on olo taas valoisampi, kevät tekee tuloaan ja muutenkin maailma hymyilee. Pääsiäisen jälkeen aloitan uudessa työssä, mikä juuri nyt saa riemuitsemaan elämästä. Myös pari ikävänpuoleista ristiriitatilannetta ja hieman tulehtuneet henkilösuhteet ryhmissä, joiden kanssa olen jatkuvasti tekemisissä, ovat painaneet, vaikka en henkilökohtaisesti olekaan ollut sekaantunut niihin. Silläkin rintamalla näyttää tilanne rauhoittuneen, joten elämähän on oikeasti ihanaa!

Ihanaa on myös, että sisko sai vihdoinkin synttärilahjansa (vain kuukauden myöhässä...) eli Xie-huivi valmistui jo viikko sitten ja lähti heti maanantaina postin mukana matkalleen. Ja postipa se yllätti täysin: maanantai-iltana joskus kuuden kieppeillä vein paketin postiin ja jo tiistaina sisko soitti kiittääkseen lahjasta. Sisko siis sijaitsee tällä hetkellä Keski-Suomessa, minä tällä pääkaupunkiseudulla. Eli nopea toimitus, ei voi muuta sanoa. Alla kuva valmiista huivista, jonka mallina oli Ziinan Kevät. Aluksi olin ajatellut jotain "pitsimäisempää" mallia ja aloitinkin muutamaa, mutta totesin aina parin mallikerran jälkeen, ettei yhtälö nakkisormeni + ohut lanka + aika tylpät puikot ole toimiva. En nimittäin saanut yhteenneulomiskavennuksia sujumaan ja tekisin huivia varmaan vielä ensi vuonna tähän aikaan, jos olisin valinnut mallin, jossa on paljon ko. kavennuksia. Joten malliksi valikoitui Kevät, joka onneksi on helppo muistaa ja vikkelä neuloa (vaikka minulla hieman kestikin...). Ja lankanahan oli siis Xie-bambulanka, Titityyn syksyisen lankaklubin satoa. Kartio riitti helposti huiviin eli todella riittoisa lanka. Vaikka huivin tekeminen kestikin, olen tyytyväinen unelmankeveään ja kuitenkin lämmittävään lopputulokseen. Tyytyväiseltä kuulosti huivin uusi omistajakin. Onneksi kyseisestä langasta on kullanväri Titityystä loppunut, koska muuten voisin saada päähänpiston tikutella itselleni juhlahuivin siitä, tosin suorakaiteena.

Tässä vielä lähikuvaa pinnasta:

Ja ennen kuin kukaan ehtii ihmetellä: olen laiska vasuri eli useimmat melko symmetriset ohjeet neulon yksinkertaisesti peilikuvina, ohjeita sen kummemmin "kääntämättä". Siksi kavennukset ja lisäykset usein näyttävät hieman erilaisilta kuin alkuperäisissä ohjeissa.

Toinen valmistunut työ ovat nämä elämäni ensimmäiset ja toistaiseksi myös viimeiset sormikkaat. Arvasin, ettei sormien näprääminen sovi luonteelleni,mutta tarvitsin sormikkaat ja neulojahan ei osta sellaisia kaupasta! ;) En edelleenkään ymmärrä, kuinka jotkut tekivät sormikkaat jo silloin neljännellä luokalla peruskoulussa, kun meikäläinen työllä ja tuskalla sai ne lapasensa väännettyä. Vaikka monta vuotta minä niitä muotopuolia lapasiani käytin. Onneksi olen hiukkasen verran kehittynyt niistä ajoista neulojana, muuten tämä harrastus olisi liian turhauttava... Noihin sormikkaisiin en käyttänyt mitään ohjetta, kunhan neuloin. Väsäsin jotakin hieman peukalokiilaa muistuttavaa ja tikuttelin sileää, rannekkeessa yksi oikein, yksi nurin -joustinta. Hieman reilun kokoiset niistä tuli, mutta ei haittaavan isot. Ihanan pitkillä rannekkeilla minulle vilukissalle, vaikka rannekkeethan voi myös taittaa, kuten kuvasta näkyy. Ja kerrankin sormet ovat tarpeeksi pitkät, inhoan ostosormikkaissa yleensä liian lyhyitä sormia!
Tässä vielä taidonnäyte uudesta tavasta valokuvata molemmat kätensä yhtä aikaa: kameranhan siis voi asettaa leuan alle ja painaa laukaisunappia leuallaan. En suosittelee kokeilemaan, itse en ainakaan tämä yhden kuvan jälkeen yrittänyt uudestaan. Kameran tiputtamisen riski on liian korkea suhteessa saavutettuun hyötyyn... sormikkaissa lankana toimi Secret Woolin syksyisen sukkaklubin viimeinen lanka Hipknitsin pehmeä Merino.


Hyvää naistenpäivää kaikille!

Kootut selitykset

Tuli taas aivan käsittämättömän pitkä tauko päivittämiseen, mutta se lienee anteeksiannettavaa, jos kerron tauon ikävän syyn. Kun viime viikonlopun lähestyessä nimittäin ajattelin vihdoinkin ehtiväni kertoa näistä kaikista lankaretkahduksistani, sairastuin vatsatautiin - tuohon ikävistä taudeista ikävimpään, jonka olin jo ehtinyt kuvitella jääneen lapsuuteen... Alkuviikkokin meni vielä toipuessa, työpöydän ääreen istuminen oli aika ylivoimaista, koneen nostaminen polvien päälle samoin. Eivätkä sormetkaan olisi jaksaneet tanssahdella näppäimistöllä. Joten oli parempi ensin saada vähän voimia takaisin ja vasta sitten ruveta tekemään tunnustuksia.

Tunnustusten suhteen edetään aikajärjestyksessä eli ensimmäisenä jo toissaviikolla kotiini saapuneet herkkupalat, Utunan kauniinsävyiset kotimaiset langat, joita tähän satsiin tilasin kahta laatua: sinisävyistä Nutu-sukkalankaa, josta tiedän jo kenelle siitä on tulossa joululahjasukat (ei se, että tiedän asian jo nyt tarkoita, etteikö sukille kuitenkin tulisi kiire sitten joulukuussa...), vaikka en mallia vielä olekaan ajatellut. Lisäksi tilasin kaksi vyyhtiä kainuunharmaslankaa Uramatar, värissä metsän lukko. Mahtavan pehmeää 100 % kainuunharmasta, joka varmaankin tahtoo kauluriksi itselleni. Ei tosin välttämättä enää tämän talven pakkasiin, jos ajattelen ajankohtaista neuleiden etenemisvauhtia. Minähän olin päättänyt vähentää langanostoa ja lisäksi tukea parhaani mukaan kotimaisia tuottajia ja yrityksiä. Tässä kohden päätöksen jälkimmäinen kohta pitikin...

Niin, ja lahjuksena tuli tuo myös kotimaista käsityötä oleva makea suklaatikkari, jota luonnollisesti ei enää ole olemassa ;).

Seuraava lankaan retkahdus tapahtui Lankamaailma Nordiassa, kun olin ostamassa puuttuvaa vyyhtiä edellisen postauksen Shalom cardiganiin. Vain yhden vyyhdin takia tuntui typerältä tehdä tuo matka (kestäähän se julkisilla kulkuvälineillä sentään ainakin 45 minuuttia!), joten sain hyvän tekosyyn ostaa edes ihan vähän jotakin muuta. Se "jokin muu" oli kaksi kerää Zitronin Loftia, joka oli alennusmyynnissä (poistomyyntiä ilmeisesti, eikö tuotetta olla lopettamassa?) ja jota olen jo jonkin aikaa halunnut kokeilla johonkin pikkujuttuun. Mikä tuo pikkujuttu on en todellakaan vielä tiedä, mutta tulipahan ostettua. Ja tuo takana häpeävä vaaleanpunainen on lahjus, kerä muovilankaa jälleen kerran. Olisin saanut kaksi, mutta huolin vain yhden. Ehkä siitä voi tehdä vaikkapa nukenvaatteita jollekin tarvitsevalle.


Heti seuraavana päivänä saapuikin sitten Titityyn lankaklubin ensimmäinen paketti. Ihanaa pehmeää Shibuiknitsin Merino Alpacaa miehisessä värissä. Ensin ajattelin langan olevan mustaa, mutta se onkin mustan ja tummansinisen sävyistä. Ja heti tuli mieleen, että se on "miehisempää" kuin yksikään varastoistani löytyvä lanka. Joten katsotaan, mitä siitä syntyy ja kenelle... Lisänä paketissa oli tuo nappi, jonka päivänpelastavasta vaikutuksesta olenkin jo raportoinut.


Ikään kuin en olisi noilla hankinnoilla jo kasvattanut lankavarastoani jälleen kerran tarpeeksi, oli pistäydyttävä "vain vilkaisemassa" Secret Woolin synttärialea (sorry, loppui jo). Raskain sydämin olin jättänyt kyseisen putiikin sukkalankaklubikierroksen väliin, vaikka syksyllä suunnattomasti nautin paketeista. Totesin vain tuossa tammikuussa, että lanka-arkussa on ainakin kymmeneen pariin sukkalankaa (eikä tuossa määrässsä ole seiskaveikkoja tai nalleja mukana). Joten ajattelin, että siitä hyvästä voisin ehkä ostaa jotakin muuta :D. Olinhan jo aiemmin tilannut kaksi kerää tuota Cascade Cloud 9 -lankaa ja nyt tuntui siltä, että kannattaisi tilata toiset kaksi kerää, jotta määrästä saisi edes jotakin järkevää lahjaksi, jonkin setin tms. Ja koska jälleen kerran tuntui hölmöltä mennä niin vähän tavaran kanssa kassalle, oli tilattava lisäksi nuo hurmaavan väriset alpakkalangat. Ainahan sitä johonkin saa pari kerää kaunista alpakkaa menemään, vai mitä? Minulla taitaa olla jokin asennevamma, kun aina täytyy ostaa vähän enemmän kuin tarvitsisi... No, lankakaupiaat varmaankin tykkäävät kaltaisistani, vaikka eiväthän nämä vielä mitään suurostoksia ole!


Keskeneräiset ovat edelleen keskeneräisiä, vaikka ainakin Xie-huivi osoittaa jo edistymisen merkkejä. Nyt ajattelen jo jokaista mallikertaa aloittaessani, että se ehkä tulee olemaan viimeinen. Lanka on vain niin käsittämättömän riittoisaa, että sitä riittää aina vielä yhteen... Mutta ehkä täällä vielä jokus jotakin valmistuukin kaiken langanostamisen vastapainoksi.

Olen rakastunut!

Uuteen Shalom Cardiganiini nimittäin retkahdin jo ennen sen valmistumista. Minullahan on kesken noita hyvin hitaasti edistyviä töitä useampiakin, joten olin päättänyt, että mitään uutta en aloita, ennen kuin ainakin joku niistä valmistuu. Toisin kävi. Perjantai-iltana törmäsin Sukkalandiassa tähän hurmaavaan malliin ja päässäni alkoi kypsyä idea Nordiasta hankkimieni Viking Balderien käyttämisestä vastaavaan. Oikeastaanhan kyseinen lanka on hieman liian paksua tällaisiin vaatekappaleisiin ja olinkin ajatellut tehdä siitä jonkinlaisen keepin tai muun hartianlämmittimen kylmiin toimistoihin ja kokoustiloihin. Mutta tämä on vielä paljon parempi! Tämä lämmittää hartiat ja selän ja on vielä mukavakin. Ja kaunis - ainakin omasta mielestäni. Sitäpaitsi tätä oli mukava tehdä. Ja valmista tuli nopeasti.

Silloin perjantaina olin jo menossa nukkumaan, kun yhtäkkiä tunsin, että on pakko saada aloittaa tämän tekeminen. Niinpä nousin, kerin ensimmäisen vyyhdin, käynnistin tietokoneen ohjeen takia ja loin silmukat. Sunnuntaina loppui lanka, olinhan ostanut vain kolme vyyhtiä. Maanantaina siis taas Nordiaan ja lisäksi etsin Helsingin keskustasta sopivaa nappia - tuloksetta. Mistään ei löytynyt isoa puunappia, jossa olisi vielä ollut tarpeeksi isot reiät villalangalle, halusinhan ommella napin samalla langalla. Olin jo ajatellut, että tänään täytyy mennä kaivelemaan äidin nappivarastoja tai pistäytyä Soukan Menitassa (siellä on joskus ihan hyviä nappeja). Sitten tapahtuikin jotkain ihmeellistä. Titityyn kevään lankaklubin ensimmäinen lähetys tuli tänä aamuna. Ja langan kylkiäisenä paketissa oli iso puunappi!!!!! Tähden muotoinen koivunappi sopi mitä mainioimmin uuteen lempivaatteeseeni. Ongelma oli siis ratkaistu ja vaate pääsi heti käyttöön.

Itsensä kuvaamisen ongelmaa ei sen sijaan ole ratkaistu ja siksi tässä vain kaksi onnetonta räpsäystä. Ehkä niistä kuitenkin saa jonkinlaisen käsityksen, jos vaikka vilkaisee linkkien takaa noita muiden versioita. Lankaa meni 400 grammaa, tein muuten ohjeen mukaan, mutta jätin yhden lisäyksen verran pituudesta pois, koska en halunnut ostaa viidettä vyyhtiä, josta olisi jäänyt puolet yli. Mielestäni pituus on ok myös noin, vaikka kuvissa näyttääkin aika lyhyeltä, mikä johtuu kuvaamaan ojennetusta käsivarresta. :D Ajatusvirheestä johtuen napinläpi tuli väärälle puolelle, mutta ei tuo minua haittaa.

Ensin kuva parvekkelta. Ihanaa, kun aurinko paistaa, tulee ihan keväinen fiilis. Mutta kylmä tuli nopeasti, kun ei viitsinyt pistää kenkiä jalkaan. Siksi toinen otos sisältä:


Tykkään. Voipi olla, että teen vielä joskus toisenkin.

Lankojakin on tullut hankittua, repsahduksia repsahdusten perään, mutta niistä myöhemmin...

Tiskirätti, tiedän sen...

Pitihän minunkin, kun kaikki muutkin. Tekaista pari tiskirättiä siis. Sopivathan ne täydelliseksi täydennykseksi mahdollisimman kestävään elämäntyyliini. Käyttelin pois Novitan Bambujen jämiä ja improvisoin. Tuossa kirjavassa joku hyvin tarkkasilmainen kyllä saattaa huomata värinvaihdon kahden eri vihreän välillä. Novitan vaaleanpunainen ja vihreä oli käytetty loppuun, joten jatkoin Hjärtegarnin Blend Bamboolla, jota sitäkin on useampia jämänöttösiä. Novitan Bambua löytyy sinisenä enemmänkin jostain kummallisesta syystä (en yleensä harrasta sinistä). Ja löytyy sitä muissakin väreissä. Tänään juuri käväisin Soukan Menitassa ostamassa pari kerää keltaista, kun se on siellä niin edullista. Keltaista tarvitaan erääseen kevätsuunnitelmaan yhdistymään ruskean ja oranssin kanssa. Kuten voi arvata, olen mitä suurimmassa määrin 70-luvun lapsi. :D

Onneksi en liittynyt lankahamstereihin, sillä Bambun lisäksi oli pakko ostaa myös Jussi-sukkalankaa. Ei sille tosin juuri nyt ole käyttöä, mutta kun se oli halpaa! Ja eniten sukulaiset kuitenkin kaipaavat juuri noita paksumpia perussukkia, joita yleensä tikuttelen seiskaveikasta. Kelpaa niihin Jussikin. Niitä tänään ostettuja keriä en kuitenkaan viitsinyt kuvata. Jokainenhan tietää, miltä näyttää Bambu taikka Jussi...

Valmista ei tällä juurikaan ole tullut. Seminaareissa olen laukannut ja muutenkin istuskellut kokouksissa. Xie-huivia olen urheasti yrittänyt saada valmiiksi ja olen jopa onnistunut selättämään yhden päähänpinttymistäni. En nimittäin yleensä koskaan jätä mallikertaa kesken esim. pitsihuiveissa. Mikä hidastaa valmistumista huomattavasti, koska en edes ota työtä käteen, jos tiedän, eteen ehdi neuloa koko mallikertaa. Nyt olen kuitenkin tehnyt kerroksen aina, kun olen suinkin ehtinyt ja jaksanut. Valmis huivi ei vielä ole, vaikka siskon synttäritkin menivät jo. Lupasin lahjan joskus... Oma villapaitakaan ei edisty, vaikka alku tuli tosi nopeasti. No, ovathan hihat jo lähes puolessa, ehkä se vielä tämän talven pakkasille valmistuu.

Kaksi paria pikkusukkia tein edellisessä postauksessa mainittuun hyväntekeväisyystempaukseen. Maanantaiaamuna sain ne vihdoin postiin, ennemmin en päässyt käymään postissa, toivottavasti ehtivät vielä ajoissa. Käytin jämälankoja näihinkin, mikä aiheutti hieman omituisen värityksen. Syysnallea oli useammasta kerästä, en edes yrittänyt saada raitoja täsmäämään ja jatkoin vihreästä Maijasta terät, kun Nalle loppui kesken. Toisissa taas on käytetty seiskaveikan jämiä. Koot olivat aika pieniä, tarkemmin unohdin kaiken hässäkän keskellä mitata.

Mietteitä langoista

Ja päivitystä päivityksen vuoksi. Valmista nimittäin ei ole kuluneen viikon hässäkässä tullut, vaan kaikki on edelleen pahasti kesken. Siskon syntymäpäivä lähestyy uhkaavasti, mutta Xie-huivi ei ota kasvaakseen. En ole kovin usein sitä ehtinyt tikutella viimeisen viikon aikana, mutta siltikään en voi olla ihmettelemättä, miksi huivi ei kasva eikä lanka vähene. Siis kuvitelkaapa itse kärjestä aloitettu kolmiohuivi, jossa nyt on parisataa silmukkaa ja kuitenkaan lanka ei tunnu ollenkaan hupenevan kartiolta eikä huivikaan näytä yhtään suuremmalta. Turhauttavaa... asiassa on yksi hyvä puoli: ne synttärit ovat ensi viikonloppuna ja vaikka tällä hetkellä Keski-Suomessa asuva sisko sattuisikin tulemaan kotiseudulleen viikonlopuksi, en minä ole kotona vaan seminaarissa, joka vie koko viikonlopun. Joten voin antaa huivin, kun seuraavan kerran tapaamme (mikäli se siihen mennessä on valmis, mitä juuri nyt epäilen) ja väittää lahjan luovuttamisen viivästyneen etäisyyden takia. Ihan kuin posti ei kuljettaisi lahjoja... enkä minä sitä paitsi valehtele. ;)

Alun perin junaneuleena aloitetut sormikkaatkin ovat vaiheessa, villapuseron hihoista puhumattakaan. Ainoa edistynyt työ on Katilainin blogissaan mainostaman hyväntekeväisyyshaasteen innoittamat sukkaset, joiden on pakko valmistua ennen torstaita, koska silloin lähden ensin yhteen seminaariin ja viikonlopuksi siis toiseen, enkä siksi muuten saa sukkia tämän kuun loppuun mennessä postiin. (Olipas sekava virke, mutta en nyt jaksa muokatakaan.)

Sitten otsikkoon: olen tässä hieman tuuminut suhdettani erilaisiin lankoihin, ennen kaikkea erilaisiin materiaaleihin. Aloin pohtia aihetta käytyäni Lankamaailma Nordiassa viikko sitten. Oikeastaan ihmetttelin, miksi en ollut sen innostuneempi isosta lankakaupasta (no kun pidän pienistä liikkeistä...), jossa todellakin on laajat ja hieman erilaiset valikoimat, kuten Makepeace75 kommentissaan totesi (ja hän elää aikalailla saman tarjonnan äärellä kuin minäkin, olettaisin). Sitten luin jostakin blogista (anteeksi, mutta en kuolemaksenikaan muista mistä!), että Nordia oli pettymys, koska valikoimasta niin suuri osa oli tekokuituja. Bling! Siinä se oli. Minähän olen luonnonmateriaalifriikki. Ja kotimaisuusfriikki. Lankojen suhteen voin kyllä kotimaisuudesta joskus joustaa, muutenhan jäisin paljosta paitsi, mutta luonnonmateriaaleista en. Sukkalangoissa hyväksyn vahvistusta, puhdas villa kun ei tosiaankaan kestä käyttöä ainakaan kantapäissä. Kotimaista ei Nordiasta löydy ja vaikka tarjolla oli kyllä ihania villalaatuja aivan hurmaavissa väreissä ja ekovillaakin, oli niiden hinta oli sitten aivan yhtä korkea kuin muuallakin. Ja tässä tämänhetkisessä konkurssissa en kykene ostamaan villatakin, slipoverin tai muun vaatteen verran niitä ihania villalankoja, joten parempi olla kokonaan ostamatta, kun koti jo pursuilee yksittäisiä vyyhtejä ja keriä, jotka ihan selvästi aikovat muotoutua joskus hamassa tulevaisuudessa kaulaliinoiksi, lapasiksi ja pipoiksi. Puuvillaa, bambua ym. kesäisempiä lankoja minulla on varastot täynnä, eikä niitä oikein muutenkaan osaa keskellä talvea ostella. Ja ostinhan minä sitä Viking Balderia, joka todellakin kuuluu sarjaan "en tarvitsisi välttämättä, mutta kun on niin ihanaa". Ja koska löysin aivan kuin sille tehdyn villatakkiohjeen, joudun varmaankin hakemaan sitä lisää. Kuka tietää, ehkä silloin sorrun niihin muihinkin...

Kotimaisuusintoiluni on aiheuttanut sen, että jo nyt olen alkanut listata käyntikohteita ensi kesäksi. Etelä-Savossa mökkeilevän on suhteellisen helppoa päästä erinäisiin lankahullua kiehtoviin kohteisiin, joten ehkä pitäisi yrittää hieman rajoittaa ostovimmaa nyt ja mieluummin säästää rahoja kesää varten.

Mikä viikko!

Oikeastaan vain maanantai ja tiistai olivat töiden ja kokouksien takia niin pitkiä ja kiireisiä päiviä, etten edes kunnolla ehtinyt tietokonetta avata. Loppuviikko kuitenkin meni sitten palautuessa enkä todellakaan jaksanut muuta kuin lukea pakolliset työ- ja luottamustoimiasioihin liittyvät sähköpostit iltaisin kotiuduttuani. Muuten illat menivät reporankana sohvalla lojuessa, tuskin jaksoin edes neuloa (ja se on jo merkki vakavasta uupumuksesta). Joten mikään ei ole valmistunut eikä oikeastaan edes mainittavasti edistynyt. Villapaidantekeleessä sentään on havaittavissa pientä edistymistä: etu- ja takakappaleet ovat valmiina ja hihat puikoilla. Päätin välttää toisen hihan syndrooman, joka yleensä on taattu, ja aloitin siksi molemmat hihat kerralla. Siitä johtuen ne tietysti tuntuvat edistyvän ihan kamalan hitaasti, mutta parempi näin päin, ovatpahan sitten molemmat valmiina siinä vaiheessa, kun yleensä ajattelen, etten millään viitsisi tehdä vielä toistakin hihaa...

Eilen päätin käydä katsastamassa sen paljon puhutun Lankamaailma Nordian Oulunkylässä. Hieman päätökseen ehkä vaikutti myös liikkeen alemainos jossakin Hesarissa viikolla. Eihän tästä naapurikaupungista pitkä matka ole, mutta kun ei oikeastaan ole minkäänlaista tarvetta langalle, Menitan outlet on vielä paljon lähempänä ja melkein naapurissakin on pieni lankakauppa (puhumattakaan siitä, että liikun jatkuvasti Helsingin keskustassa eli erinäisten lankakauppujen vaikutusalueella...), niin ei siellä ole tullut vielä käytyä, edes uteliaisuudesta. Piti nyt kuitenkin käydä vilkaisemassa uuden paikan tarjontaa. Eikä sieltä tietenkään selvinnyt ulos jotakin ostamatta, vaikka piti mennä vain katsomaan:

Tuo Viking Balder oli niin kertakaikkisen ihanan tuntuista, pehmeää ja 100 % villaa ja sitäpaitsi todella kauniin ruskeaa, etten voinut olla ostamatta sitä. Tämänhetkisesta köyhyydestäni johtuen sain pidettyä näppini sen verran kurissa, että mukaan tarttui vain kolme vyyhtiä. Tosin jo matkalla kotiin bussissa istuessani tulin siihen tulokseen, että joudun ehkä hakemaan sitä lisää. Mieleeni tuli nimittäin vain sellaisia neuleita, joihin tarvitsen ehdottomasti enemmän kyseistä lankaa. Naturgarn oli alennettu, euron kerä, ja niinpä ostin kaksi kerää ruskeaa ja kaksi luonnonvalkoista. Joihinkin huovutusjuttuihinhan se varmasti menee, saattaa muotoutua tossuiksi. Sukkalankojen suhteen onnistuin pysymän kovana itseäni kohtaan. Niitä on muutenkin kertynyt ihan liikaa viime aikoina ja harkitsen liittymistä tälläkin kierroksella Secret Woolin sukkalankaklubiin. Kuvassa takana häpeää yli 15 euron ostokseen liittyvä lahjus, räikeänkimmeltävänvihreä (itsepähän valitsin värin) kerä Saraa, joka on vähemmän hinguttua muovilankaa meikäläisen maailmassa, 70% akryylia 30% polyamidia. Tuskin tulee kovin nopeasti käyttöön...

Tulin siihen lopputulokseen, että Nordia on ihan mukava lisä pääkaupunkiseudun lankakauppoihin, mutta että tuskin itse tulen siellä usein asioimaan. Lähempääkin ja helpomman matkan päästä löytyy hyviä lankakauppoja, joten jatkan niissä asioimista (paitsi että sitä Viking Balderia varmaan täytyy hakea lisää, kunhan palkka tulee tilille...). Liikkeen valikoima kuitenkin on niin laaja, että varmasti löytyy jokaiselle jotakin. Asiakkaita olikin paikalla oikein kiitettävästi, aina on mukava huomata, että langoista ollaan kiinnostuneita.

Luvattua kuvaa

Tässä nyt se hame, josta en suurempaa kuvaa laita, koska kuva on niin huono... Hame kuitenkin on erittäin mieluinen. Lankana Novitan Luxus Cloud, se villa/bambu -sekoite siis, jota kului vajaat 6 kerää eli vähän alle 300g (aika tyyris hame kyllä, jos ajattelee kerän hintaa). Tuo punainen oli värinä niin mahtava, että oli pakko saada siitä joku vaate! Puikkoina 4,5 mm puupuikot ja neulos pelkkää sileää oikeaa, mitä nyt helmassa muutama kerros ainaoikeaa rullautumista estämässä. Malli syntyi tehdessä. Aloitin ylhäältä ja neuloin kuminauhakujan, mikä olikin oikein fiksua, sillä löysähän tuo vyötäröltä oli, vaikka niin olin laskevinani hienosti kaikki silmukkamäärät ja tiheydet. Jotain lisäyksiä tein lantion kohdalle, vaikka nyt kyllä tuntuu siltä, että ilman olisi tullut parempi. No, siitä huolimatta uskon, että tätä tulee käytettyä, sen verran on lämpimän ja pehmeän tuntuinen hamonen.

Alakuvassa sitten ne tammialelangat. Tuo Cascade220 huutelee jatkuvasti ja haluaisi päästä puikoille HETI, mutta kai tässä olisi välillä jotakin tehtävä valmiiksikin.
Kuvassa vasemmalla näkyy hiukkasen uusinta leluani. Sain nimittäin vanhemmiltani joululahjaksi ompelukoneen! Äiti ilmeisesti halusi koko syksyn tällä luonani majailleen koneensa takaisin ;). Ihan peruskapine tuo uusi koneeni, voi ommella suoraa ja siksakkia ja niiden muunnelmia.

En todellakaan ole mikään mestariompelija, mutta harjoittelen ahkerasti aina välillä. Kaikki entiset käsityönopettajani repsivät hiuksiaan, jos näkisivät minun työtapani. Repiväthän he silloin kouluaikoinakin ja silloin sentään oli pakko noudattaa heidän antamiaan ohjeita edes hieman. Taisin joskus sanoakin yhdelle kässänmaikalle, että olen liian suurpiirteinen käymään hänen tunneillaan ja ehdottomasti liian luova tekemään valmiista kaavoista... Hutilukseksi he minua kutsuivat. Höh. Eivät uskoisi, jos kuulisivat, että nykyään käytän suuren osan vapaa-ajastani käsitöihin!

Juuri oli tarkoitukseni alkaa harjoitella koneen käyttöä, mutta totesin, ettei ruskea trikoo sittenkään riitä suunnittelemaani paitaan. Ottaa päähän. Kuvittelin palasen juuri ja juuri riittävän, mutta leikattuani etu ja takakappaleet sekä toisen hihan, huomasin, ettei toista hihaa enää tule, vaikka olin täysin luonteeni vastaisesti ollut todella tarkka kankaankäyttäjä. Voisihan molemmat hihat koota paloista, mutta en minä sellaista ollut suunnitellut! Enkä tahdo hihoja täynnä saumoja! Joten kai se on tästä kipaistava Eurokankaaseen penkomaan palalaareja. Jos vaikka löytyisi samaa kangasta palanen (ostettu viikko sitten, joten pieni mahdollisuus on olemassa) tai sitten jotakin hyvin yhteensopivaa.

Kuvatta,...

...koska typerä kamera teki lakon. Oikeudenmukaisuuden nimissä on tosin myönnettävä, että vika on käyttäjässä, joka antaa ensin akun tyhjentyä eikä sitten muista minne on siivonnut piuhat...

Silti oli pakko tulla hehkuttamaan, että sain kuin sainkin hameeni kootuksi. Ja siitä taisi tulla aika kiva, yksinkertainen ja siksikin mieleinen.

Ja sitten sain postia. Minä, joka muutenkin tuskailen lanka-arkkuni ylitsepursuilua, käväisin SecretWoolin tammialessa. Ja tuttuun tapaan pikaisesti tänään tulivat maanantaina maksamani langat: ihana tummanoranssi Cascade220 (väri 9463) aikoo muotoutua joksikin houkuttelevaksi itselle (vaihteeksi ;)) ja kokeeksi mukana tulleet pari kerää Cloud villa/angora -lankaa saattavat vielä kaivata seuraa, koska tumma violetti väri on aika hurmaava. Siitä voisi tehdä jotakin mukavaa ensi jouluksi pukinkonttiin, itsellenihän väri ei sovellu. (Ei, en yleensä todellakaan suunnittele tammikuussa joululahjoja, mutta voisihan sitä yrittää aloittaa hieman aikaisemmin tänä vuonna, ettei tarvitse taas aattona lopetella viimeisiä lahjoja!)

Ihan kuin ei muutenkin olisi jo tarpeeksi neuleita keskeneräisinä, aloitin sitten sormikkaat junaneuleena tänään. Eihän yhteensä paria tuntia voi istua junassa, jos ei tee jotakin. Eikä villapuseron tekelettä kai kukaan viitsisi raahata mukana. Eli oli ihan pakko aloittaa uusi juttu, kun ei tuo Xie-huivikaan oikein sovellu jatkuvasti laukkuun survottavaksi ja sieltä taas ulos kiskottavaksi.

Huomenna sitten taas kuvien kanssa, jos onnistun paikantamaan laturin ja piuhat...

Ja sitten itse asiaan

Ja itse asiahan ovat lanka, puikot ja kaikki se mitä niiden avulla voi saada aikaan. Yksi syy tämän blogin perustamiseen oli se, että haluan yrittää seurata tekemisiäni ja aikaansaannoksiani. Ehkä tämä hieman auttaa. Ehkä onnistun tällä tavoin myös pitämään langanhankintavimmaani hieman kurissa, kun näin julkisesti joudun myöntämään sortuneeni jälleen kerran...

Tässä joka tapauksessa tämän vuoden ensimmäinen valmistunut työ. Baskeri, Moda 5/2008, malli 18. Lankana Titityyn lankaklubin joulukuun lanka, ShibuiKnitsin Baby Alpaca, aivan ihanan pehmeä lanka ja ylläriväreistä minulle osui aivan itseni värinen vyyhti! Ja kun sitten olin päässyt joululahjatöistä (12 paria sukkia+huivi) eroon, halusin tehdä jotain itselleni. Tämä oli ensimmäisenä puikoilla juuri langan ominaisuuksien takia. Baskerista tuli tosi kiva, vaikkei kuva sitä olekaan. Ei ole ihan helppoa kuvata omaa päätään... Ja lankaklubeista tuli mieleen, että liityinpä taas tuohon ylläriväri lankaklubiin. Ettei vain tulisi langasta pulaa ja koska pidän yllätyksistä, ainakin mukavista sellaisista. :)

Kun baskeri oli valmis, huomasin säätiedotuksen lupaavan vihdoinkin pakkasta tänne eteläänkin. Ja heti tuli huoli käsiparkojen lämpimänä pysymisestä. Minähän olen vilukissaa ja etenkin ääreisverenkierto voisi totisesti olla vilkkaampi. Niinpä tekaisin nopeasti huovutetut lapaset, jotka ovatkin viime päivien pakkasissa osoittautuneet lämpimiksi. Varressa Novitan Woolia, käsiosassa virolaista hahtuvaa, ihan fiiliksellä neulotut ja sitten neljässäkympissä pesukoneessa huovutettu. Ja tuuria oli matkassa, koska sopivat tuli!



Muutenkin huomaan jatkavani itsekästä linjaa näin joulun jälkeen. Saumoja vaille valmis on hame, jonka ensimmäisen puolikkaan olin kyllä saanut valmiiksi jo marraskuussa, mutta joka sitten joutui odottelemaan sen aikaa, että sain joululahjat tehtyä. Saumoja vaille valmis tarkottaa tietenkin, että lopullinen valmistuminen voi kestää vielä aika kauan. Saumat kun eivät todellakaan kuulu lempityövaiheisiini... Puikoilla on myös neulepusero, itsellepä tietenkin. Se on kyllä tosi tarkoituksenmukainen neule, koska a) huomasin omistavani 0 lämmintä puseroa (onneksi on noita villatakkeja sentään) ja b) se valmistuu tosi kauan marinoituneista langoista, joten varasto pienenee.

On minulla yksi epäitsekäskin työ tekeillä. Laitan siitä kuvan, jotta tulisi paineita tehdä se valmiiksi. Kyseessä on nimittäin synttärilahja sisarelleni, joka tämän kuun lopussa täyttää vuosia. En vain mene vannomaan, että huivi on silloin jo valmis. Koska huivihan tuosta mytystä on tulossa, mutta hi-taas-ti. Lankana myös Titityyn lankaklubilankaa, Xie-bambulankaa, joka kyllä on aika ihanaa, mutta ohutta. Vaikka kuinka tikuttelen, en huomaa huivissa mitään kasvua. Alustana tuossa kuvassa on tietokoneeni, joten siitä näkyy, kuinka pieni tuo huivinrääpäle vielä on. Mutta toivossahan on tunnetusti hyvä elää, siispä toivotaan, että se valmistuu vielä tässä kuussa...


Ei sen kummempia täältä käsityörintamalta tänään. Ulkona sataa kevyttä pakkaslunta ja täällä sisällä alkaa väsymys iskeä. So long!

Oho...

...näin sitten kuitenkin kävi. Siis vaikka aina vannoin, että neuleblogia en perusta (joo, joskus myös väitin, että naamakirjaan en mene...) niin tässä sitä nyt ollaan. Joskus neulomisjuttujen jakaminen vain tuntuu niin pakottavalta eikä lähipiiristäni keneltäkään löydy ymmärrystä tälle lanka- ja puikkoriipuvuudelle (työn tulokset kyllä kelpaavat, höh), joten ajattelin nyt sitten kuitenkin kokeilla tätä blogin kautta avautumista. Olenhan jo hyvän aikaa seurannut innolla muiden blogeja.

Joten jotta päästään itse asiaan niin nopeasti pikakelauksena esittelyntapainen: ikää päälle kolmekymmentä, yksinänsä elelevä vanhapiika, joka uudelleen (tai taas kerran) opiskelee ja tekee kaikenlaista, varsinkin neuloo. Työ ja opinnot haittaavat usein pahasti tätä lukemisen rinnalla ehkä rakkainta harrastusta, mutta ei kai sille mitään voi. Lankaa tulee ostettua liikaa, joskus sitä myös kuluu, tulos on kuitenkin aina plussamerkkinen lankavaraston hyväksi. Lukemisen ja neulomisen ohella ulkoilu, pyöräily, ratsastaminen ja muu reipashenkinen löytää joskus paikkansa viikko-ohjelmasta. Jooga on uusin aluevaltaus. Asuinpaikkana yksi näistä maamme "suurista" kaupungeista, mutta maaseutukin kyllä viehättää. Eipä sen enempää, kaipa tuo alkuun riittikin...