Sukkasato korkattu

Nämä Nalle marjaretki lakasta tekaistut perussukat päätyivät heinäladon ylisille. Voi että pidän tuosta pirteän oranssista väriyhdistelmästä. Ja omia jalkoja näiden on tarkoituskin lämmittää syksyisen viileässä toimistossa. Raitoja en edes yrittänyt kohdentaa, omissa jaloissani eivät "eriparisukat" haittaa, kun kuitenkin ovat farkut peittämässä nilkkaa tai jos sattuukin olemaan hame tai mekko päällä, ei lievä "peppipitkätossumaisuus" ole ollenkaan paha juttu. :)

Tuo yksi melkein valmis neule odottelee edelleen, että joku tulisi ompelemaan toisen sivusauman. Ensimmäisen sain ommeltua viime viikonloppuna, mutta tuo viimeinenkin sauma pitäisi nyt saada kuntoon. Jos vaikka tänä iltana tarttuisin itseäni niskasta kiinni...?

Tadaa!

Ja tähän aaltoja. Jotakin on nimittäin valmistunut, uskomatonta!

Oikeastaan saattaisi olla jopa kaksi valmista työtä, jos joku vain tulisi ompelemaan nuo sivusaumat tuosta toisesta. Kumma kyllä kukaan ei vielä ole ilmoittautunut vapaaehtoiseksi, vaikka olen jo monta päivää yrittänyt kaupata tekeleen viimeistelyä jollekin.


Mutta nämä sukat ovat oikeasti valmiit. Ovat menossa siskolle saapassukiksi, pukinkontin kautta. Nämä olivat junassa mukana noilla kesäreissuilla, mutta eivät ne hirvittävän paljoa edistyneet. Nyt kuitenkin halusin saada ne ennen sukkasadon alkua valmiiksi. Ja kyllähän se sitten onnistuu, kun on tarpeeksi kova sisäinen paine. Lankana on Utunan Nutu-sukkalanka värissä Sarajas. Ja aivan ihanaa lankaa onkin. Kolmosen puikoilla taisin tikutella. Malli on ihan perus, vähän muunnellulla pinnalla vain, jotta tuli edes vähän vaihtelua. Aloitin kärjestä ja neuloin kärkeä, pohjaa, kantapäätä ja resoria lukuunottamatta aina 2 kerrosta 1o 1n ja sitten yhden kerroksen kokonaan nurin. Lanka oli niin riittoisaa, että vielä jäi jäljelle yhdestä vyyhdistä ainakin yhden sniikkeriparin verran. Katsotaan, jos siitä joskus muotoutuisi itselleni pikku jalanlämmittimet työpaikalle.


Eräänä päivänä päätin vihdoinkin katsastaa Novitan tehtaanmyymälän. Nyt kesäkauden aikanahan pyöräilen lähes päivittäin töihin Lauttasaaren ohi, joten poikkeaminen Vattuniemeen ei ole suurikaan juttu. Kun talvella taas joukkojenkuljetusvälineellä liikkuessa reissu pitäisi erikseen suunnitella. Ihan kuin minulla ei olisi noita paksuja sukkalankoja ollenkaan ennestään, oli ihan pakko ostaa pari kerää seiskaveikan tarjouksessa olleita poistovärejä. Suklaanruskeat Huopaset (ah, mikä ihana väri, jonka valmistaminen valitettavasti loppuu) päätyivät mukaan samasta syystä. Niistäkin vielä tullee jotakin itselle... Raitaseiskaveikka on vaan niin äärettömän syksyinen, että se oli ostettava. Ja LakkaNalle kuului itsestäänselvästi ostoskoriini, olenhan jo värikarttojen ilmestymisestä lähtien haikaillut itselleni sukkasia siitä. Nyt en kyllä aio sukkalankoja enää ostella ennen kuin olen saanut sukkasadon aikana edes joitakin hävitettyä. Tilaongelmat alkavat tässä pikku yksiössäni oikeasti tulla vastaan. Eikä lankoja oikein viitsisi parvekeellakaan säilyttää! ;)

Kevätauringon herättämänä

Vaikka ei tänään kyllä mikään aurinko paista. Olen suorastaan pettynyt säähän, ei olisi pitänyt uskoa sitä ennustetta, joka lupasi +11 astetta ja aurinkoa koko pääsiäiseksi. No, heikomminkin voisivat asiat olla eikä täällä sentään ole satanut lunta.

Jonkin aikaa vaivannut neulomis- ja kirjoitussolmu alkaa aueta. Neuleita on jopa valmistunut jokunen ja lisää on tulossa ja, kuten näkyy, saan jopa aikaiseksi blogata... Vietin toissa viikolla muutaman päivän siskoni luona Keski-Suomessa, ihan vain löhöten ja lomaillen. Teki muuten tosi hyvää, etenkin kun täällä sitten odotti aivan älytön rumba puoleenyöhön kestävine kokouksineen. Viime viikolla istuin joka ilta kokouksessa, vain yksi liittyi uuteen työhöni, jonka aloitan ensi viikolla, loput olivat erilaisiin luottamustehtäviin liittyviä maratonistuntoja. Luottamustehtäväthän oikeastaan ovat vapaaehtoisia - mutta vain siihen asti, että pestiin suostuu, sen jälkeen ne ainakin kaltaiselleni ylitunnolliselle ovat ehdottomia pakkoja. Yleensä kyllä nautin noista tehtävistäni, mutta silloin, kun kaikki kokoukset kasautuvat samalle viikolle ja vielä venyvät järjettömän pitkiksi, toivoisin olevani joku muu. Joku sellainen, joka makaisi kotona sohvallaan eikä voisi vähempää välittää maailman menosta... Onneksi oli pääsiäinen, neljän päivän vapaa tuli totisesti tarpeeseen!

Tarpeeksi valitettu, tässä jokunen vähemmän onnistunut kuva valmistuneista töistä. Tätä villapaitaa tein pitkään ja hartaasti. Alku tuli nopeasti, mutta hihoissa sitten tökki pahasti. Olivat yksinkertaisesti liian tylsät neuloa. Lanka on hyvin marinoitunutta Valvillan Marimbaa, jota muiden muassa sain syksyllä kahdeksan kerää isoäitini tyhjentäessä lankavarastojaan, tähän kului n. seitsemän kerää (350g). Nelosen puikoilla tuli vähän harvaa, tarkoituksella, ettei olisi liian tiivis ja kuuma sisäkäyttöön. Malli on jostakin kuvasta inspiroitunut, omasta päästä tikuteltu. Ihan perus käyttöpaita, sellaiseksi oli tarkoitettukin. Hihoista tuli hieman liiankin pitkät (yleensä ne aina tuppaavat olemaan liian lyhyet), mutta parempi niin. Ainahan hihat voi kääntää, sitä paitsi ääreisverenkiertoni on hyvin heikko, joten kiskon usein hihat sormia lämmittämään. Tosi kiva saada villapaita valmiiksi näin kevään kynnyksellä ;)! No, onpahan jo valmis ensi talveksi. Koekäytetty on ja nyt sitten menee varmaankin kaappiin kesäunille.



Toinen valmistunut projekti ovat nämä matkasukkaset, joita on tehty ennen kaikea junissa istuskellessa. Ihan omaan käyttöön tulivat, mökille after sauna -sukiksi. Minä kun en voi keskellä hellekesääkään kuvitellakaan olevani saunan jälkeen ilman sukkia. Lankana Tofutsies, 2,5 mm puikoilla ihan perussukkaa, 3oikein 1nurin. Hiukka laikukkaat näkyvät olevan, mutta ei sillä väliä, kunhan ovat mukavat jalassa ja pirtsakan väriset.

Työn alla alkaakin olla vähän kesäisempiä juttuja. Yksikin olisi jo valmis, jos joku tulisi liittämään kappaleet yhteen ja päättelemään langanpäät. Kukakohan tulisi? Villasukkia tosin aloin myös neuloskella. Jämälangat pääsevät käyttöön, kun tehdään hyvää. Rahallisesti en voi ketään auttaa, mutta muuten olen kyllä aina valmiina, kun joku keksii hyvän kohteen ylimääräisille sukille yms.

Jos joku jaksoi lukea tänne asti, niin bonuksena hieman pääsiäisnameja:

Tuo pikkuinen Mariskooli on erinomainen tekosyy ostaa karkkia, koska juuri nuo rakeet näyttävät siinä niiiiin kauniilta. Ei kutkuttele vain makuhermoja vaan ovat myös silmän ilona...