Sukkasato korkattu

Nämä Nalle marjaretki lakasta tekaistut perussukat päätyivät heinäladon ylisille. Voi että pidän tuosta pirteän oranssista väriyhdistelmästä. Ja omia jalkoja näiden on tarkoituskin lämmittää syksyisen viileässä toimistossa. Raitoja en edes yrittänyt kohdentaa, omissa jaloissani eivät "eriparisukat" haittaa, kun kuitenkin ovat farkut peittämässä nilkkaa tai jos sattuukin olemaan hame tai mekko päällä, ei lievä "peppipitkätossumaisuus" ole ollenkaan paha juttu. :)

Tuo yksi melkein valmis neule odottelee edelleen, että joku tulisi ompelemaan toisen sivusauman. Ensimmäisen sain ommeltua viime viikonloppuna, mutta tuo viimeinenkin sauma pitäisi nyt saada kuntoon. Jos vaikka tänä iltana tarttuisin itseäni niskasta kiinni...?

Kootut selitykset

Tuli taas aivan käsittämättömän pitkä tauko päivittämiseen, mutta se lienee anteeksiannettavaa, jos kerron tauon ikävän syyn. Kun viime viikonlopun lähestyessä nimittäin ajattelin vihdoinkin ehtiväni kertoa näistä kaikista lankaretkahduksistani, sairastuin vatsatautiin - tuohon ikävistä taudeista ikävimpään, jonka olin jo ehtinyt kuvitella jääneen lapsuuteen... Alkuviikkokin meni vielä toipuessa, työpöydän ääreen istuminen oli aika ylivoimaista, koneen nostaminen polvien päälle samoin. Eivätkä sormetkaan olisi jaksaneet tanssahdella näppäimistöllä. Joten oli parempi ensin saada vähän voimia takaisin ja vasta sitten ruveta tekemään tunnustuksia.

Tunnustusten suhteen edetään aikajärjestyksessä eli ensimmäisenä jo toissaviikolla kotiini saapuneet herkkupalat, Utunan kauniinsävyiset kotimaiset langat, joita tähän satsiin tilasin kahta laatua: sinisävyistä Nutu-sukkalankaa, josta tiedän jo kenelle siitä on tulossa joululahjasukat (ei se, että tiedän asian jo nyt tarkoita, etteikö sukille kuitenkin tulisi kiire sitten joulukuussa...), vaikka en mallia vielä olekaan ajatellut. Lisäksi tilasin kaksi vyyhtiä kainuunharmaslankaa Uramatar, värissä metsän lukko. Mahtavan pehmeää 100 % kainuunharmasta, joka varmaankin tahtoo kauluriksi itselleni. Ei tosin välttämättä enää tämän talven pakkasiin, jos ajattelen ajankohtaista neuleiden etenemisvauhtia. Minähän olin päättänyt vähentää langanostoa ja lisäksi tukea parhaani mukaan kotimaisia tuottajia ja yrityksiä. Tässä kohden päätöksen jälkimmäinen kohta pitikin...

Niin, ja lahjuksena tuli tuo myös kotimaista käsityötä oleva makea suklaatikkari, jota luonnollisesti ei enää ole olemassa ;).

Seuraava lankaan retkahdus tapahtui Lankamaailma Nordiassa, kun olin ostamassa puuttuvaa vyyhtiä edellisen postauksen Shalom cardiganiin. Vain yhden vyyhdin takia tuntui typerältä tehdä tuo matka (kestäähän se julkisilla kulkuvälineillä sentään ainakin 45 minuuttia!), joten sain hyvän tekosyyn ostaa edes ihan vähän jotakin muuta. Se "jokin muu" oli kaksi kerää Zitronin Loftia, joka oli alennusmyynnissä (poistomyyntiä ilmeisesti, eikö tuotetta olla lopettamassa?) ja jota olen jo jonkin aikaa halunnut kokeilla johonkin pikkujuttuun. Mikä tuo pikkujuttu on en todellakaan vielä tiedä, mutta tulipahan ostettua. Ja tuo takana häpeävä vaaleanpunainen on lahjus, kerä muovilankaa jälleen kerran. Olisin saanut kaksi, mutta huolin vain yhden. Ehkä siitä voi tehdä vaikkapa nukenvaatteita jollekin tarvitsevalle.


Heti seuraavana päivänä saapuikin sitten Titityyn lankaklubin ensimmäinen paketti. Ihanaa pehmeää Shibuiknitsin Merino Alpacaa miehisessä värissä. Ensin ajattelin langan olevan mustaa, mutta se onkin mustan ja tummansinisen sävyistä. Ja heti tuli mieleen, että se on "miehisempää" kuin yksikään varastoistani löytyvä lanka. Joten katsotaan, mitä siitä syntyy ja kenelle... Lisänä paketissa oli tuo nappi, jonka päivänpelastavasta vaikutuksesta olenkin jo raportoinut.


Ikään kuin en olisi noilla hankinnoilla jo kasvattanut lankavarastoani jälleen kerran tarpeeksi, oli pistäydyttävä "vain vilkaisemassa" Secret Woolin synttärialea (sorry, loppui jo). Raskain sydämin olin jättänyt kyseisen putiikin sukkalankaklubikierroksen väliin, vaikka syksyllä suunnattomasti nautin paketeista. Totesin vain tuossa tammikuussa, että lanka-arkussa on ainakin kymmeneen pariin sukkalankaa (eikä tuossa määrässsä ole seiskaveikkoja tai nalleja mukana). Joten ajattelin, että siitä hyvästä voisin ehkä ostaa jotakin muuta :D. Olinhan jo aiemmin tilannut kaksi kerää tuota Cascade Cloud 9 -lankaa ja nyt tuntui siltä, että kannattaisi tilata toiset kaksi kerää, jotta määrästä saisi edes jotakin järkevää lahjaksi, jonkin setin tms. Ja koska jälleen kerran tuntui hölmöltä mennä niin vähän tavaran kanssa kassalle, oli tilattava lisäksi nuo hurmaavan väriset alpakkalangat. Ainahan sitä johonkin saa pari kerää kaunista alpakkaa menemään, vai mitä? Minulla taitaa olla jokin asennevamma, kun aina täytyy ostaa vähän enemmän kuin tarvitsisi... No, lankakaupiaat varmaankin tykkäävät kaltaisistani, vaikka eiväthän nämä vielä mitään suurostoksia ole!


Keskeneräiset ovat edelleen keskeneräisiä, vaikka ainakin Xie-huivi osoittaa jo edistymisen merkkejä. Nyt ajattelen jo jokaista mallikertaa aloittaessani, että se ehkä tulee olemaan viimeinen. Lanka on vain niin käsittämättömän riittoisaa, että sitä riittää aina vielä yhteen... Mutta ehkä täällä vielä jokus jotakin valmistuukin kaiken langanostamisen vastapainoksi.

Tiskirätti, tiedän sen...

Pitihän minunkin, kun kaikki muutkin. Tekaista pari tiskirättiä siis. Sopivathan ne täydelliseksi täydennykseksi mahdollisimman kestävään elämäntyyliini. Käyttelin pois Novitan Bambujen jämiä ja improvisoin. Tuossa kirjavassa joku hyvin tarkkasilmainen kyllä saattaa huomata värinvaihdon kahden eri vihreän välillä. Novitan vaaleanpunainen ja vihreä oli käytetty loppuun, joten jatkoin Hjärtegarnin Blend Bamboolla, jota sitäkin on useampia jämänöttösiä. Novitan Bambua löytyy sinisenä enemmänkin jostain kummallisesta syystä (en yleensä harrasta sinistä). Ja löytyy sitä muissakin väreissä. Tänään juuri käväisin Soukan Menitassa ostamassa pari kerää keltaista, kun se on siellä niin edullista. Keltaista tarvitaan erääseen kevätsuunnitelmaan yhdistymään ruskean ja oranssin kanssa. Kuten voi arvata, olen mitä suurimmassa määrin 70-luvun lapsi. :D

Onneksi en liittynyt lankahamstereihin, sillä Bambun lisäksi oli pakko ostaa myös Jussi-sukkalankaa. Ei sille tosin juuri nyt ole käyttöä, mutta kun se oli halpaa! Ja eniten sukulaiset kuitenkin kaipaavat juuri noita paksumpia perussukkia, joita yleensä tikuttelen seiskaveikasta. Kelpaa niihin Jussikin. Niitä tänään ostettuja keriä en kuitenkaan viitsinyt kuvata. Jokainenhan tietää, miltä näyttää Bambu taikka Jussi...

Valmista ei tällä juurikaan ole tullut. Seminaareissa olen laukannut ja muutenkin istuskellut kokouksissa. Xie-huivia olen urheasti yrittänyt saada valmiiksi ja olen jopa onnistunut selättämään yhden päähänpinttymistäni. En nimittäin yleensä koskaan jätä mallikertaa kesken esim. pitsihuiveissa. Mikä hidastaa valmistumista huomattavasti, koska en edes ota työtä käteen, jos tiedän, eteen ehdi neuloa koko mallikertaa. Nyt olen kuitenkin tehnyt kerroksen aina, kun olen suinkin ehtinyt ja jaksanut. Valmis huivi ei vielä ole, vaikka siskon synttäritkin menivät jo. Lupasin lahjan joskus... Oma villapaitakaan ei edisty, vaikka alku tuli tosi nopeasti. No, ovathan hihat jo lähes puolessa, ehkä se vielä tämän talven pakkasille valmistuu.

Kaksi paria pikkusukkia tein edellisessä postauksessa mainittuun hyväntekeväisyystempaukseen. Maanantaiaamuna sain ne vihdoin postiin, ennemmin en päässyt käymään postissa, toivottavasti ehtivät vielä ajoissa. Käytin jämälankoja näihinkin, mikä aiheutti hieman omituisen värityksen. Syysnallea oli useammasta kerästä, en edes yrittänyt saada raitoja täsmäämään ja jatkoin vihreästä Maijasta terät, kun Nalle loppui kesken. Toisissa taas on käytetty seiskaveikan jämiä. Koot olivat aika pieniä, tarkemmin unohdin kaiken hässäkän keskellä mitata.

Mietteitä langoista

Ja päivitystä päivityksen vuoksi. Valmista nimittäin ei ole kuluneen viikon hässäkässä tullut, vaan kaikki on edelleen pahasti kesken. Siskon syntymäpäivä lähestyy uhkaavasti, mutta Xie-huivi ei ota kasvaakseen. En ole kovin usein sitä ehtinyt tikutella viimeisen viikon aikana, mutta siltikään en voi olla ihmettelemättä, miksi huivi ei kasva eikä lanka vähene. Siis kuvitelkaapa itse kärjestä aloitettu kolmiohuivi, jossa nyt on parisataa silmukkaa ja kuitenkaan lanka ei tunnu ollenkaan hupenevan kartiolta eikä huivikaan näytä yhtään suuremmalta. Turhauttavaa... asiassa on yksi hyvä puoli: ne synttärit ovat ensi viikonloppuna ja vaikka tällä hetkellä Keski-Suomessa asuva sisko sattuisikin tulemaan kotiseudulleen viikonlopuksi, en minä ole kotona vaan seminaarissa, joka vie koko viikonlopun. Joten voin antaa huivin, kun seuraavan kerran tapaamme (mikäli se siihen mennessä on valmis, mitä juuri nyt epäilen) ja väittää lahjan luovuttamisen viivästyneen etäisyyden takia. Ihan kuin posti ei kuljettaisi lahjoja... enkä minä sitä paitsi valehtele. ;)

Alun perin junaneuleena aloitetut sormikkaatkin ovat vaiheessa, villapuseron hihoista puhumattakaan. Ainoa edistynyt työ on Katilainin blogissaan mainostaman hyväntekeväisyyshaasteen innoittamat sukkaset, joiden on pakko valmistua ennen torstaita, koska silloin lähden ensin yhteen seminaariin ja viikonlopuksi siis toiseen, enkä siksi muuten saa sukkia tämän kuun loppuun mennessä postiin. (Olipas sekava virke, mutta en nyt jaksa muokatakaan.)

Sitten otsikkoon: olen tässä hieman tuuminut suhdettani erilaisiin lankoihin, ennen kaikkea erilaisiin materiaaleihin. Aloin pohtia aihetta käytyäni Lankamaailma Nordiassa viikko sitten. Oikeastaan ihmetttelin, miksi en ollut sen innostuneempi isosta lankakaupasta (no kun pidän pienistä liikkeistä...), jossa todellakin on laajat ja hieman erilaiset valikoimat, kuten Makepeace75 kommentissaan totesi (ja hän elää aikalailla saman tarjonnan äärellä kuin minäkin, olettaisin). Sitten luin jostakin blogista (anteeksi, mutta en kuolemaksenikaan muista mistä!), että Nordia oli pettymys, koska valikoimasta niin suuri osa oli tekokuituja. Bling! Siinä se oli. Minähän olen luonnonmateriaalifriikki. Ja kotimaisuusfriikki. Lankojen suhteen voin kyllä kotimaisuudesta joskus joustaa, muutenhan jäisin paljosta paitsi, mutta luonnonmateriaaleista en. Sukkalangoissa hyväksyn vahvistusta, puhdas villa kun ei tosiaankaan kestä käyttöä ainakaan kantapäissä. Kotimaista ei Nordiasta löydy ja vaikka tarjolla oli kyllä ihania villalaatuja aivan hurmaavissa väreissä ja ekovillaakin, oli niiden hinta oli sitten aivan yhtä korkea kuin muuallakin. Ja tässä tämänhetkisessä konkurssissa en kykene ostamaan villatakin, slipoverin tai muun vaatteen verran niitä ihania villalankoja, joten parempi olla kokonaan ostamatta, kun koti jo pursuilee yksittäisiä vyyhtejä ja keriä, jotka ihan selvästi aikovat muotoutua joskus hamassa tulevaisuudessa kaulaliinoiksi, lapasiksi ja pipoiksi. Puuvillaa, bambua ym. kesäisempiä lankoja minulla on varastot täynnä, eikä niitä oikein muutenkaan osaa keskellä talvea ostella. Ja ostinhan minä sitä Viking Balderia, joka todellakin kuuluu sarjaan "en tarvitsisi välttämättä, mutta kun on niin ihanaa". Ja koska löysin aivan kuin sille tehdyn villatakkiohjeen, joudun varmaankin hakemaan sitä lisää. Kuka tietää, ehkä silloin sorrun niihin muihinkin...

Kotimaisuusintoiluni on aiheuttanut sen, että jo nyt olen alkanut listata käyntikohteita ensi kesäksi. Etelä-Savossa mökkeilevän on suhteellisen helppoa päästä erinäisiin lankahullua kiehtoviin kohteisiin, joten ehkä pitäisi yrittää hieman rajoittaa ostovimmaa nyt ja mieluummin säästää rahoja kesää varten.

Mikä viikko!

Oikeastaan vain maanantai ja tiistai olivat töiden ja kokouksien takia niin pitkiä ja kiireisiä päiviä, etten edes kunnolla ehtinyt tietokonetta avata. Loppuviikko kuitenkin meni sitten palautuessa enkä todellakaan jaksanut muuta kuin lukea pakolliset työ- ja luottamustoimiasioihin liittyvät sähköpostit iltaisin kotiuduttuani. Muuten illat menivät reporankana sohvalla lojuessa, tuskin jaksoin edes neuloa (ja se on jo merkki vakavasta uupumuksesta). Joten mikään ei ole valmistunut eikä oikeastaan edes mainittavasti edistynyt. Villapaidantekeleessä sentään on havaittavissa pientä edistymistä: etu- ja takakappaleet ovat valmiina ja hihat puikoilla. Päätin välttää toisen hihan syndrooman, joka yleensä on taattu, ja aloitin siksi molemmat hihat kerralla. Siitä johtuen ne tietysti tuntuvat edistyvän ihan kamalan hitaasti, mutta parempi näin päin, ovatpahan sitten molemmat valmiina siinä vaiheessa, kun yleensä ajattelen, etten millään viitsisi tehdä vielä toistakin hihaa...

Eilen päätin käydä katsastamassa sen paljon puhutun Lankamaailma Nordian Oulunkylässä. Hieman päätökseen ehkä vaikutti myös liikkeen alemainos jossakin Hesarissa viikolla. Eihän tästä naapurikaupungista pitkä matka ole, mutta kun ei oikeastaan ole minkäänlaista tarvetta langalle, Menitan outlet on vielä paljon lähempänä ja melkein naapurissakin on pieni lankakauppa (puhumattakaan siitä, että liikun jatkuvasti Helsingin keskustassa eli erinäisten lankakauppujen vaikutusalueella...), niin ei siellä ole tullut vielä käytyä, edes uteliaisuudesta. Piti nyt kuitenkin käydä vilkaisemassa uuden paikan tarjontaa. Eikä sieltä tietenkään selvinnyt ulos jotakin ostamatta, vaikka piti mennä vain katsomaan:

Tuo Viking Balder oli niin kertakaikkisen ihanan tuntuista, pehmeää ja 100 % villaa ja sitäpaitsi todella kauniin ruskeaa, etten voinut olla ostamatta sitä. Tämänhetkisesta köyhyydestäni johtuen sain pidettyä näppini sen verran kurissa, että mukaan tarttui vain kolme vyyhtiä. Tosin jo matkalla kotiin bussissa istuessani tulin siihen tulokseen, että joudun ehkä hakemaan sitä lisää. Mieleeni tuli nimittäin vain sellaisia neuleita, joihin tarvitsen ehdottomasti enemmän kyseistä lankaa. Naturgarn oli alennettu, euron kerä, ja niinpä ostin kaksi kerää ruskeaa ja kaksi luonnonvalkoista. Joihinkin huovutusjuttuihinhan se varmasti menee, saattaa muotoutua tossuiksi. Sukkalankojen suhteen onnistuin pysymän kovana itseäni kohtaan. Niitä on muutenkin kertynyt ihan liikaa viime aikoina ja harkitsen liittymistä tälläkin kierroksella Secret Woolin sukkalankaklubiin. Kuvassa takana häpeää yli 15 euron ostokseen liittyvä lahjus, räikeänkimmeltävänvihreä (itsepähän valitsin värin) kerä Saraa, joka on vähemmän hinguttua muovilankaa meikäläisen maailmassa, 70% akryylia 30% polyamidia. Tuskin tulee kovin nopeasti käyttöön...

Tulin siihen lopputulokseen, että Nordia on ihan mukava lisä pääkaupunkiseudun lankakauppoihin, mutta että tuskin itse tulen siellä usein asioimaan. Lähempääkin ja helpomman matkan päästä löytyy hyviä lankakauppoja, joten jatkan niissä asioimista (paitsi että sitä Viking Balderia varmaan täytyy hakea lisää, kunhan palkka tulee tilille...). Liikkeen valikoima kuitenkin on niin laaja, että varmasti löytyy jokaiselle jotakin. Asiakkaita olikin paikalla oikein kiitettävästi, aina on mukava huomata, että langoista ollaan kiinnostuneita.

Kuvatta,...

...koska typerä kamera teki lakon. Oikeudenmukaisuuden nimissä on tosin myönnettävä, että vika on käyttäjässä, joka antaa ensin akun tyhjentyä eikä sitten muista minne on siivonnut piuhat...

Silti oli pakko tulla hehkuttamaan, että sain kuin sainkin hameeni kootuksi. Ja siitä taisi tulla aika kiva, yksinkertainen ja siksikin mieleinen.

Ja sitten sain postia. Minä, joka muutenkin tuskailen lanka-arkkuni ylitsepursuilua, käväisin SecretWoolin tammialessa. Ja tuttuun tapaan pikaisesti tänään tulivat maanantaina maksamani langat: ihana tummanoranssi Cascade220 (väri 9463) aikoo muotoutua joksikin houkuttelevaksi itselle (vaihteeksi ;)) ja kokeeksi mukana tulleet pari kerää Cloud villa/angora -lankaa saattavat vielä kaivata seuraa, koska tumma violetti väri on aika hurmaava. Siitä voisi tehdä jotakin mukavaa ensi jouluksi pukinkonttiin, itsellenihän väri ei sovellu. (Ei, en yleensä todellakaan suunnittele tammikuussa joululahjoja, mutta voisihan sitä yrittää aloittaa hieman aikaisemmin tänä vuonna, ettei tarvitse taas aattona lopetella viimeisiä lahjoja!)

Ihan kuin ei muutenkin olisi jo tarpeeksi neuleita keskeneräisinä, aloitin sitten sormikkaat junaneuleena tänään. Eihän yhteensä paria tuntia voi istua junassa, jos ei tee jotakin. Eikä villapuseron tekelettä kai kukaan viitsisi raahata mukana. Eli oli ihan pakko aloittaa uusi juttu, kun ei tuo Xie-huivikaan oikein sovellu jatkuvasti laukkuun survottavaksi ja sieltä taas ulos kiskottavaksi.

Huomenna sitten taas kuvien kanssa, jos onnistun paikantamaan laturin ja piuhat...

Ja sitten itse asiaan

Ja itse asiahan ovat lanka, puikot ja kaikki se mitä niiden avulla voi saada aikaan. Yksi syy tämän blogin perustamiseen oli se, että haluan yrittää seurata tekemisiäni ja aikaansaannoksiani. Ehkä tämä hieman auttaa. Ehkä onnistun tällä tavoin myös pitämään langanhankintavimmaani hieman kurissa, kun näin julkisesti joudun myöntämään sortuneeni jälleen kerran...

Tässä joka tapauksessa tämän vuoden ensimmäinen valmistunut työ. Baskeri, Moda 5/2008, malli 18. Lankana Titityyn lankaklubin joulukuun lanka, ShibuiKnitsin Baby Alpaca, aivan ihanan pehmeä lanka ja ylläriväreistä minulle osui aivan itseni värinen vyyhti! Ja kun sitten olin päässyt joululahjatöistä (12 paria sukkia+huivi) eroon, halusin tehdä jotain itselleni. Tämä oli ensimmäisenä puikoilla juuri langan ominaisuuksien takia. Baskerista tuli tosi kiva, vaikkei kuva sitä olekaan. Ei ole ihan helppoa kuvata omaa päätään... Ja lankaklubeista tuli mieleen, että liityinpä taas tuohon ylläriväri lankaklubiin. Ettei vain tulisi langasta pulaa ja koska pidän yllätyksistä, ainakin mukavista sellaisista. :)

Kun baskeri oli valmis, huomasin säätiedotuksen lupaavan vihdoinkin pakkasta tänne eteläänkin. Ja heti tuli huoli käsiparkojen lämpimänä pysymisestä. Minähän olen vilukissaa ja etenkin ääreisverenkierto voisi totisesti olla vilkkaampi. Niinpä tekaisin nopeasti huovutetut lapaset, jotka ovatkin viime päivien pakkasissa osoittautuneet lämpimiksi. Varressa Novitan Woolia, käsiosassa virolaista hahtuvaa, ihan fiiliksellä neulotut ja sitten neljässäkympissä pesukoneessa huovutettu. Ja tuuria oli matkassa, koska sopivat tuli!



Muutenkin huomaan jatkavani itsekästä linjaa näin joulun jälkeen. Saumoja vaille valmis on hame, jonka ensimmäisen puolikkaan olin kyllä saanut valmiiksi jo marraskuussa, mutta joka sitten joutui odottelemaan sen aikaa, että sain joululahjat tehtyä. Saumoja vaille valmis tarkottaa tietenkin, että lopullinen valmistuminen voi kestää vielä aika kauan. Saumat kun eivät todellakaan kuulu lempityövaiheisiini... Puikoilla on myös neulepusero, itsellepä tietenkin. Se on kyllä tosi tarkoituksenmukainen neule, koska a) huomasin omistavani 0 lämmintä puseroa (onneksi on noita villatakkeja sentään) ja b) se valmistuu tosi kauan marinoituneista langoista, joten varasto pienenee.

On minulla yksi epäitsekäskin työ tekeillä. Laitan siitä kuvan, jotta tulisi paineita tehdä se valmiiksi. Kyseessä on nimittäin synttärilahja sisarelleni, joka tämän kuun lopussa täyttää vuosia. En vain mene vannomaan, että huivi on silloin jo valmis. Koska huivihan tuosta mytystä on tulossa, mutta hi-taas-ti. Lankana myös Titityyn lankaklubilankaa, Xie-bambulankaa, joka kyllä on aika ihanaa, mutta ohutta. Vaikka kuinka tikuttelen, en huomaa huivissa mitään kasvua. Alustana tuossa kuvassa on tietokoneeni, joten siitä näkyy, kuinka pieni tuo huivinrääpäle vielä on. Mutta toivossahan on tunnetusti hyvä elää, siispä toivotaan, että se valmistuu vielä tässä kuussa...


Ei sen kummempia täältä käsityörintamalta tänään. Ulkona sataa kevyttä pakkaslunta ja täällä sisällä alkaa väsymys iskeä. So long!