Sukkasatoa ja hankittua

Heinälatoon kerkesin nämä nakata vielä viime viikon puolella, mutta tänne ei sitten enää aika riittänyt. Nämä siis olivat toisen viikon panokseni sukkasadon kartuttamiseksi. Seiskaveikka jättiraidasta neulotut n. kokoa 39 olevat perussukat, jotka päätynevät pukinkonttiin, vaikka nyt sattuvatkin olemaan sekoitus kaikkia ihan omimpia värejäni. Oikeastaan tiedän jo aika varmasti kenelle nämä päätyvät. Ihan hyvä on ollut sadonkorjuutahti tähän mennessä: sukkapari per viikko, Toivottavasti vauhti pitää jatkossakin, jotta saisin mahdollisimaan monet joululahja ym. sukat valmiiksi jo hyvissä ajoin.

Lauantaina minulle kävi vähän hassusti. Olin nähnyt lehdessä mainoksen, että Soukan Menitassa olisivat Purot lauantaina tarjouksessa 2,50 euroa / kerä. Koska Puroille värissä Ruska on suunnitelma, jota haluaisin aika pian päästä toteuttamaan, oli niitä tietenkin pakko hakea, kun halvalla sai. Ihan vahingossa tarttui mukaan muutakin. Kauan kyllä mietin, mutta en voinut jättää ostamatta: Schachenmayrin Alpaka Fashionia 500 g. Hintaa paketilla oli 19,50 eli ei päätä huimannut ja väri on erittäin kaunis tumma vihreä. Ja onhan tuollekin oikeastaan suunnitelma: haluan itselleni alpakkatakin. Ja yleensä alpakka on liian kallista, jotta viitsisin sitä itselleni neuletakin verran ostaa. Nyt pitää enää keksiä sopiva malli, joka ei niele liikaa lankaa, koska tuota todellakin on vain se puoli kiloa. :)


Jos nyt ihan rehellinen olen, on mallikin jo lähes päätetty. Joten ihan hyvä ja tarpeellinen ostos se sittenkin taisi olla. Olen yrittänyt vähentää kaikkia heräteostoksia ja aion lankaakin ostaa enää vain silloin, kun tiedän mihin sitä tarvitsen ja suunnilleen myös kuinka paljon. Joskus tosin suunnitelmat ovat kyllä valmiina, mutta tiedän, etten ehdi niitä kovinkaan nopeasti toteuttaa. Jatkossa olisi tarkoitus jättää myös hamassa tulevaisuudessa toteutettavissa olevien suunnitelmien lankojen hankinta hamaan tulevaisuuteen. Kyllä kotiin täytyy muutakin mahtua kuin lankaa. Ainakin itselleni olisi ihan hyvä olla hieman tilaa... ;)

Ruususen unta...

...tuntuu tämä blogini nukkuvan. Pistetään superhektisen kevään ja alkukesän piikkiin. Kun ei mitään valmistu, ei sitä oikein viitsi neuleblogatakaan. Kaikki aika on mennyt uuteen työhön, lukuisiin luottamustoimiin ja siitä kaikesta palautumiseen silloin tällöin.

Nyt olen kuitenkin kesälomalla ja jotakuinkin jo toipunut alkuvuodesta. Joten into ja tarmo puikkojen heilutteluun ovat jälleen löytäneet luokseni. Ideoita olisi valtavasti ja niitä tulee koko ajan lisää. Valmista sen sijaan ei tule. Ei kai, jos kerran on pakko tehdä viittä tai kuutta työtä yhtä aikaa :). Ja ikään kuin noita projekteja ei olisi muutenkin liikaa kesken, satuin "ihan vahingossa ja aikomatta" toissapäivänä Graniittitalon Anttilan lankahyllylle. Edelleen ilman mitään vakavia aikeita katselin Novitan uutuuksia ja jokin sai minut sortumaan. Ihan kuin lankaa ei vielä olisi tarpeeksi. Ja sen sijaan, että saattaisin nuo kesäprojektit loppuun, aloin heti kotiin tultuani kiireesti tikutella jotain paksua ja villaista. Siitä lisää huomenna. Ja kaikesta muustakin. Tämä oli vain tällainen "olen vielä hengissä" -postaus.

Mutta jottei nyt aivan kuvattomaksi menisi, laitetaan pari kesäistä kuvaa vielä piristykseksi:

Mietteitä langoista

Ja päivitystä päivityksen vuoksi. Valmista nimittäin ei ole kuluneen viikon hässäkässä tullut, vaan kaikki on edelleen pahasti kesken. Siskon syntymäpäivä lähestyy uhkaavasti, mutta Xie-huivi ei ota kasvaakseen. En ole kovin usein sitä ehtinyt tikutella viimeisen viikon aikana, mutta siltikään en voi olla ihmettelemättä, miksi huivi ei kasva eikä lanka vähene. Siis kuvitelkaapa itse kärjestä aloitettu kolmiohuivi, jossa nyt on parisataa silmukkaa ja kuitenkaan lanka ei tunnu ollenkaan hupenevan kartiolta eikä huivikaan näytä yhtään suuremmalta. Turhauttavaa... asiassa on yksi hyvä puoli: ne synttärit ovat ensi viikonloppuna ja vaikka tällä hetkellä Keski-Suomessa asuva sisko sattuisikin tulemaan kotiseudulleen viikonlopuksi, en minä ole kotona vaan seminaarissa, joka vie koko viikonlopun. Joten voin antaa huivin, kun seuraavan kerran tapaamme (mikäli se siihen mennessä on valmis, mitä juuri nyt epäilen) ja väittää lahjan luovuttamisen viivästyneen etäisyyden takia. Ihan kuin posti ei kuljettaisi lahjoja... enkä minä sitä paitsi valehtele. ;)

Alun perin junaneuleena aloitetut sormikkaatkin ovat vaiheessa, villapuseron hihoista puhumattakaan. Ainoa edistynyt työ on Katilainin blogissaan mainostaman hyväntekeväisyyshaasteen innoittamat sukkaset, joiden on pakko valmistua ennen torstaita, koska silloin lähden ensin yhteen seminaariin ja viikonlopuksi siis toiseen, enkä siksi muuten saa sukkia tämän kuun loppuun mennessä postiin. (Olipas sekava virke, mutta en nyt jaksa muokatakaan.)

Sitten otsikkoon: olen tässä hieman tuuminut suhdettani erilaisiin lankoihin, ennen kaikkea erilaisiin materiaaleihin. Aloin pohtia aihetta käytyäni Lankamaailma Nordiassa viikko sitten. Oikeastaan ihmetttelin, miksi en ollut sen innostuneempi isosta lankakaupasta (no kun pidän pienistä liikkeistä...), jossa todellakin on laajat ja hieman erilaiset valikoimat, kuten Makepeace75 kommentissaan totesi (ja hän elää aikalailla saman tarjonnan äärellä kuin minäkin, olettaisin). Sitten luin jostakin blogista (anteeksi, mutta en kuolemaksenikaan muista mistä!), että Nordia oli pettymys, koska valikoimasta niin suuri osa oli tekokuituja. Bling! Siinä se oli. Minähän olen luonnonmateriaalifriikki. Ja kotimaisuusfriikki. Lankojen suhteen voin kyllä kotimaisuudesta joskus joustaa, muutenhan jäisin paljosta paitsi, mutta luonnonmateriaaleista en. Sukkalangoissa hyväksyn vahvistusta, puhdas villa kun ei tosiaankaan kestä käyttöä ainakaan kantapäissä. Kotimaista ei Nordiasta löydy ja vaikka tarjolla oli kyllä ihania villalaatuja aivan hurmaavissa väreissä ja ekovillaakin, oli niiden hinta oli sitten aivan yhtä korkea kuin muuallakin. Ja tässä tämänhetkisessä konkurssissa en kykene ostamaan villatakin, slipoverin tai muun vaatteen verran niitä ihania villalankoja, joten parempi olla kokonaan ostamatta, kun koti jo pursuilee yksittäisiä vyyhtejä ja keriä, jotka ihan selvästi aikovat muotoutua joskus hamassa tulevaisuudessa kaulaliinoiksi, lapasiksi ja pipoiksi. Puuvillaa, bambua ym. kesäisempiä lankoja minulla on varastot täynnä, eikä niitä oikein muutenkaan osaa keskellä talvea ostella. Ja ostinhan minä sitä Viking Balderia, joka todellakin kuuluu sarjaan "en tarvitsisi välttämättä, mutta kun on niin ihanaa". Ja koska löysin aivan kuin sille tehdyn villatakkiohjeen, joudun varmaankin hakemaan sitä lisää. Kuka tietää, ehkä silloin sorrun niihin muihinkin...

Kotimaisuusintoiluni on aiheuttanut sen, että jo nyt olen alkanut listata käyntikohteita ensi kesäksi. Etelä-Savossa mökkeilevän on suhteellisen helppoa päästä erinäisiin lankahullua kiehtoviin kohteisiin, joten ehkä pitäisi yrittää hieman rajoittaa ostovimmaa nyt ja mieluummin säästää rahoja kesää varten.