Mietteitä langoista

Ja päivitystä päivityksen vuoksi. Valmista nimittäin ei ole kuluneen viikon hässäkässä tullut, vaan kaikki on edelleen pahasti kesken. Siskon syntymäpäivä lähestyy uhkaavasti, mutta Xie-huivi ei ota kasvaakseen. En ole kovin usein sitä ehtinyt tikutella viimeisen viikon aikana, mutta siltikään en voi olla ihmettelemättä, miksi huivi ei kasva eikä lanka vähene. Siis kuvitelkaapa itse kärjestä aloitettu kolmiohuivi, jossa nyt on parisataa silmukkaa ja kuitenkaan lanka ei tunnu ollenkaan hupenevan kartiolta eikä huivikaan näytä yhtään suuremmalta. Turhauttavaa... asiassa on yksi hyvä puoli: ne synttärit ovat ensi viikonloppuna ja vaikka tällä hetkellä Keski-Suomessa asuva sisko sattuisikin tulemaan kotiseudulleen viikonlopuksi, en minä ole kotona vaan seminaarissa, joka vie koko viikonlopun. Joten voin antaa huivin, kun seuraavan kerran tapaamme (mikäli se siihen mennessä on valmis, mitä juuri nyt epäilen) ja väittää lahjan luovuttamisen viivästyneen etäisyyden takia. Ihan kuin posti ei kuljettaisi lahjoja... enkä minä sitä paitsi valehtele. ;)

Alun perin junaneuleena aloitetut sormikkaatkin ovat vaiheessa, villapuseron hihoista puhumattakaan. Ainoa edistynyt työ on Katilainin blogissaan mainostaman hyväntekeväisyyshaasteen innoittamat sukkaset, joiden on pakko valmistua ennen torstaita, koska silloin lähden ensin yhteen seminaariin ja viikonlopuksi siis toiseen, enkä siksi muuten saa sukkia tämän kuun loppuun mennessä postiin. (Olipas sekava virke, mutta en nyt jaksa muokatakaan.)

Sitten otsikkoon: olen tässä hieman tuuminut suhdettani erilaisiin lankoihin, ennen kaikkea erilaisiin materiaaleihin. Aloin pohtia aihetta käytyäni Lankamaailma Nordiassa viikko sitten. Oikeastaan ihmetttelin, miksi en ollut sen innostuneempi isosta lankakaupasta (no kun pidän pienistä liikkeistä...), jossa todellakin on laajat ja hieman erilaiset valikoimat, kuten Makepeace75 kommentissaan totesi (ja hän elää aikalailla saman tarjonnan äärellä kuin minäkin, olettaisin). Sitten luin jostakin blogista (anteeksi, mutta en kuolemaksenikaan muista mistä!), että Nordia oli pettymys, koska valikoimasta niin suuri osa oli tekokuituja. Bling! Siinä se oli. Minähän olen luonnonmateriaalifriikki. Ja kotimaisuusfriikki. Lankojen suhteen voin kyllä kotimaisuudesta joskus joustaa, muutenhan jäisin paljosta paitsi, mutta luonnonmateriaaleista en. Sukkalangoissa hyväksyn vahvistusta, puhdas villa kun ei tosiaankaan kestä käyttöä ainakaan kantapäissä. Kotimaista ei Nordiasta löydy ja vaikka tarjolla oli kyllä ihania villalaatuja aivan hurmaavissa väreissä ja ekovillaakin, oli niiden hinta oli sitten aivan yhtä korkea kuin muuallakin. Ja tässä tämänhetkisessä konkurssissa en kykene ostamaan villatakin, slipoverin tai muun vaatteen verran niitä ihania villalankoja, joten parempi olla kokonaan ostamatta, kun koti jo pursuilee yksittäisiä vyyhtejä ja keriä, jotka ihan selvästi aikovat muotoutua joskus hamassa tulevaisuudessa kaulaliinoiksi, lapasiksi ja pipoiksi. Puuvillaa, bambua ym. kesäisempiä lankoja minulla on varastot täynnä, eikä niitä oikein muutenkaan osaa keskellä talvea ostella. Ja ostinhan minä sitä Viking Balderia, joka todellakin kuuluu sarjaan "en tarvitsisi välttämättä, mutta kun on niin ihanaa". Ja koska löysin aivan kuin sille tehdyn villatakkiohjeen, joudun varmaankin hakemaan sitä lisää. Kuka tietää, ehkä silloin sorrun niihin muihinkin...

Kotimaisuusintoiluni on aiheuttanut sen, että jo nyt olen alkanut listata käyntikohteita ensi kesäksi. Etelä-Savossa mökkeilevän on suhteellisen helppoa päästä erinäisiin lankahullua kiehtoviin kohteisiin, joten ehkä pitäisi yrittää hieman rajoittaa ostovimmaa nyt ja mieluummin säästää rahoja kesää varten.