Langan tuloa...

...ei voi estää. Ei varsinkaan, jos sitä tilaa. Tai on tilannut kauan sitten ja jo unohtanut, silloin se toimii iloisena yllätyksenä. Minä nimittäin en laisinkaan ollut ehtinyt odotella Titityyn kevään lankaklubin toista lähetystä, kun on ollut niin paljon muuta tekemistä, ettei lanka ole oikeastaan edes käväissyt mielessä. Sitä ihanampi yllätys oli eräänä päivänä löytää postin lappunen kynnykseltä kotiin tullessa. Meni tosin seuraavaan viikkoon ennen kuin kerkesin postiin aukioloaikana, mutta pari päivää sitten hain pakettini viimeinkin. Ja löysin sen sisältä aivan ihastuttavan pehmeää BC Garnin Silkbloom Finoa, 45% silkkiä, 55% merinoa, kauniissa vaaleanturkoosissa värissä (kuva on himpun verran liian sininen, siitä puuttuu vieno turkoosin vivahde). Ei niinkään minun värini, mutta jonkun muun lahjahuiviin mitä sopivin ja värinä mitä ihastuttavin.

Aloitin pääsiäisen jälkeen uudessa työpaikassa ja se on aika hyvin imenyt mehut viime viikkoina. Mitään en ole kotona saanut aikaiseksi ja sen on kyllä näköistäkin. Neulerintamallakin on kovin hiljaista. Kesäneuleeni odottelee edelleen jotakuta ahkeraa päättelemään ja yhdistelemään kappaleita, jämälankahyväntekeväisyyssukat ovat jämähtäneet kakkossukan kantapään kohdalle. Ainoa, jota on tullut tikuteltua, on retrokesäneuleeni bambulangasta, koska se on niin aivotonta, että voin tehdä sitä suunnilleen unessa.

Tänään olin ajatellut sunnuntain kunniaksi vihdoinkin siivota, mutta kuka nyt tällä säällä voisi siivota? Varsinkin, jos pyydetään mukaan ulkoilemaan metsään. Täällä rannikolla ei vielä ole ihan yhtä lämmintä kuin sisämaassa, mutta ilman takkia pärjää jo kuitenkin. Aurinko lämmitti, metsässä tuoksui kevät ja järvestäkin olivat jäät jo lähes kokonaan lähteneet. Muurahaiset olivat jo hereillä, samoin sammakot, jotka pitivät uskomatonta meteliä. Järvellä huusi kuikkapariskunta (ja erinäiset lokit) ja näimmepä kevään ensimmäiset perhoset ja kimalaisetkin. Sekä horroksestaan havahtuneen kyyn. Ja polkujen varsilla kukkivat nämä kaunokaiset:

Kevätauringon herättämänä

Vaikka ei tänään kyllä mikään aurinko paista. Olen suorastaan pettynyt säähän, ei olisi pitänyt uskoa sitä ennustetta, joka lupasi +11 astetta ja aurinkoa koko pääsiäiseksi. No, heikomminkin voisivat asiat olla eikä täällä sentään ole satanut lunta.

Jonkin aikaa vaivannut neulomis- ja kirjoitussolmu alkaa aueta. Neuleita on jopa valmistunut jokunen ja lisää on tulossa ja, kuten näkyy, saan jopa aikaiseksi blogata... Vietin toissa viikolla muutaman päivän siskoni luona Keski-Suomessa, ihan vain löhöten ja lomaillen. Teki muuten tosi hyvää, etenkin kun täällä sitten odotti aivan älytön rumba puoleenyöhön kestävine kokouksineen. Viime viikolla istuin joka ilta kokouksessa, vain yksi liittyi uuteen työhöni, jonka aloitan ensi viikolla, loput olivat erilaisiin luottamustehtäviin liittyviä maratonistuntoja. Luottamustehtäväthän oikeastaan ovat vapaaehtoisia - mutta vain siihen asti, että pestiin suostuu, sen jälkeen ne ainakin kaltaiselleni ylitunnolliselle ovat ehdottomia pakkoja. Yleensä kyllä nautin noista tehtävistäni, mutta silloin, kun kaikki kokoukset kasautuvat samalle viikolle ja vielä venyvät järjettömän pitkiksi, toivoisin olevani joku muu. Joku sellainen, joka makaisi kotona sohvallaan eikä voisi vähempää välittää maailman menosta... Onneksi oli pääsiäinen, neljän päivän vapaa tuli totisesti tarpeeseen!

Tarpeeksi valitettu, tässä jokunen vähemmän onnistunut kuva valmistuneista töistä. Tätä villapaitaa tein pitkään ja hartaasti. Alku tuli nopeasti, mutta hihoissa sitten tökki pahasti. Olivat yksinkertaisesti liian tylsät neuloa. Lanka on hyvin marinoitunutta Valvillan Marimbaa, jota muiden muassa sain syksyllä kahdeksan kerää isoäitini tyhjentäessä lankavarastojaan, tähän kului n. seitsemän kerää (350g). Nelosen puikoilla tuli vähän harvaa, tarkoituksella, ettei olisi liian tiivis ja kuuma sisäkäyttöön. Malli on jostakin kuvasta inspiroitunut, omasta päästä tikuteltu. Ihan perus käyttöpaita, sellaiseksi oli tarkoitettukin. Hihoista tuli hieman liiankin pitkät (yleensä ne aina tuppaavat olemaan liian lyhyet), mutta parempi niin. Ainahan hihat voi kääntää, sitä paitsi ääreisverenkiertoni on hyvin heikko, joten kiskon usein hihat sormia lämmittämään. Tosi kiva saada villapaita valmiiksi näin kevään kynnyksellä ;)! No, onpahan jo valmis ensi talveksi. Koekäytetty on ja nyt sitten menee varmaankin kaappiin kesäunille.



Toinen valmistunut projekti ovat nämä matkasukkaset, joita on tehty ennen kaikea junissa istuskellessa. Ihan omaan käyttöön tulivat, mökille after sauna -sukiksi. Minä kun en voi keskellä hellekesääkään kuvitellakaan olevani saunan jälkeen ilman sukkia. Lankana Tofutsies, 2,5 mm puikoilla ihan perussukkaa, 3oikein 1nurin. Hiukka laikukkaat näkyvät olevan, mutta ei sillä väliä, kunhan ovat mukavat jalassa ja pirtsakan väriset.

Työn alla alkaakin olla vähän kesäisempiä juttuja. Yksikin olisi jo valmis, jos joku tulisi liittämään kappaleet yhteen ja päättelemään langanpäät. Kukakohan tulisi? Villasukkia tosin aloin myös neuloskella. Jämälangat pääsevät käyttöön, kun tehdään hyvää. Rahallisesti en voi ketään auttaa, mutta muuten olen kyllä aina valmiina, kun joku keksii hyvän kohteen ylimääräisille sukille yms.

Jos joku jaksoi lukea tänne asti, niin bonuksena hieman pääsiäisnameja:

Tuo pikkuinen Mariskooli on erinomainen tekosyy ostaa karkkia, koska juuri nuo rakeet näyttävät siinä niiiiin kauniilta. Ei kutkuttele vain makuhermoja vaan ovat myös silmän ilona...