Mietteitä langoista

Ja päivitystä päivityksen vuoksi. Valmista nimittäin ei ole kuluneen viikon hässäkässä tullut, vaan kaikki on edelleen pahasti kesken. Siskon syntymäpäivä lähestyy uhkaavasti, mutta Xie-huivi ei ota kasvaakseen. En ole kovin usein sitä ehtinyt tikutella viimeisen viikon aikana, mutta siltikään en voi olla ihmettelemättä, miksi huivi ei kasva eikä lanka vähene. Siis kuvitelkaapa itse kärjestä aloitettu kolmiohuivi, jossa nyt on parisataa silmukkaa ja kuitenkaan lanka ei tunnu ollenkaan hupenevan kartiolta eikä huivikaan näytä yhtään suuremmalta. Turhauttavaa... asiassa on yksi hyvä puoli: ne synttärit ovat ensi viikonloppuna ja vaikka tällä hetkellä Keski-Suomessa asuva sisko sattuisikin tulemaan kotiseudulleen viikonlopuksi, en minä ole kotona vaan seminaarissa, joka vie koko viikonlopun. Joten voin antaa huivin, kun seuraavan kerran tapaamme (mikäli se siihen mennessä on valmis, mitä juuri nyt epäilen) ja väittää lahjan luovuttamisen viivästyneen etäisyyden takia. Ihan kuin posti ei kuljettaisi lahjoja... enkä minä sitä paitsi valehtele. ;)

Alun perin junaneuleena aloitetut sormikkaatkin ovat vaiheessa, villapuseron hihoista puhumattakaan. Ainoa edistynyt työ on Katilainin blogissaan mainostaman hyväntekeväisyyshaasteen innoittamat sukkaset, joiden on pakko valmistua ennen torstaita, koska silloin lähden ensin yhteen seminaariin ja viikonlopuksi siis toiseen, enkä siksi muuten saa sukkia tämän kuun loppuun mennessä postiin. (Olipas sekava virke, mutta en nyt jaksa muokatakaan.)

Sitten otsikkoon: olen tässä hieman tuuminut suhdettani erilaisiin lankoihin, ennen kaikkea erilaisiin materiaaleihin. Aloin pohtia aihetta käytyäni Lankamaailma Nordiassa viikko sitten. Oikeastaan ihmetttelin, miksi en ollut sen innostuneempi isosta lankakaupasta (no kun pidän pienistä liikkeistä...), jossa todellakin on laajat ja hieman erilaiset valikoimat, kuten Makepeace75 kommentissaan totesi (ja hän elää aikalailla saman tarjonnan äärellä kuin minäkin, olettaisin). Sitten luin jostakin blogista (anteeksi, mutta en kuolemaksenikaan muista mistä!), että Nordia oli pettymys, koska valikoimasta niin suuri osa oli tekokuituja. Bling! Siinä se oli. Minähän olen luonnonmateriaalifriikki. Ja kotimaisuusfriikki. Lankojen suhteen voin kyllä kotimaisuudesta joskus joustaa, muutenhan jäisin paljosta paitsi, mutta luonnonmateriaaleista en. Sukkalangoissa hyväksyn vahvistusta, puhdas villa kun ei tosiaankaan kestä käyttöä ainakaan kantapäissä. Kotimaista ei Nordiasta löydy ja vaikka tarjolla oli kyllä ihania villalaatuja aivan hurmaavissa väreissä ja ekovillaakin, oli niiden hinta oli sitten aivan yhtä korkea kuin muuallakin. Ja tässä tämänhetkisessä konkurssissa en kykene ostamaan villatakin, slipoverin tai muun vaatteen verran niitä ihania villalankoja, joten parempi olla kokonaan ostamatta, kun koti jo pursuilee yksittäisiä vyyhtejä ja keriä, jotka ihan selvästi aikovat muotoutua joskus hamassa tulevaisuudessa kaulaliinoiksi, lapasiksi ja pipoiksi. Puuvillaa, bambua ym. kesäisempiä lankoja minulla on varastot täynnä, eikä niitä oikein muutenkaan osaa keskellä talvea ostella. Ja ostinhan minä sitä Viking Balderia, joka todellakin kuuluu sarjaan "en tarvitsisi välttämättä, mutta kun on niin ihanaa". Ja koska löysin aivan kuin sille tehdyn villatakkiohjeen, joudun varmaankin hakemaan sitä lisää. Kuka tietää, ehkä silloin sorrun niihin muihinkin...

Kotimaisuusintoiluni on aiheuttanut sen, että jo nyt olen alkanut listata käyntikohteita ensi kesäksi. Etelä-Savossa mökkeilevän on suhteellisen helppoa päästä erinäisiin lankahullua kiehtoviin kohteisiin, joten ehkä pitäisi yrittää hieman rajoittaa ostovimmaa nyt ja mieluummin säästää rahoja kesää varten.

Mikä viikko!

Oikeastaan vain maanantai ja tiistai olivat töiden ja kokouksien takia niin pitkiä ja kiireisiä päiviä, etten edes kunnolla ehtinyt tietokonetta avata. Loppuviikko kuitenkin meni sitten palautuessa enkä todellakaan jaksanut muuta kuin lukea pakolliset työ- ja luottamustoimiasioihin liittyvät sähköpostit iltaisin kotiuduttuani. Muuten illat menivät reporankana sohvalla lojuessa, tuskin jaksoin edes neuloa (ja se on jo merkki vakavasta uupumuksesta). Joten mikään ei ole valmistunut eikä oikeastaan edes mainittavasti edistynyt. Villapaidantekeleessä sentään on havaittavissa pientä edistymistä: etu- ja takakappaleet ovat valmiina ja hihat puikoilla. Päätin välttää toisen hihan syndrooman, joka yleensä on taattu, ja aloitin siksi molemmat hihat kerralla. Siitä johtuen ne tietysti tuntuvat edistyvän ihan kamalan hitaasti, mutta parempi näin päin, ovatpahan sitten molemmat valmiina siinä vaiheessa, kun yleensä ajattelen, etten millään viitsisi tehdä vielä toistakin hihaa...

Eilen päätin käydä katsastamassa sen paljon puhutun Lankamaailma Nordian Oulunkylässä. Hieman päätökseen ehkä vaikutti myös liikkeen alemainos jossakin Hesarissa viikolla. Eihän tästä naapurikaupungista pitkä matka ole, mutta kun ei oikeastaan ole minkäänlaista tarvetta langalle, Menitan outlet on vielä paljon lähempänä ja melkein naapurissakin on pieni lankakauppa (puhumattakaan siitä, että liikun jatkuvasti Helsingin keskustassa eli erinäisten lankakauppujen vaikutusalueella...), niin ei siellä ole tullut vielä käytyä, edes uteliaisuudesta. Piti nyt kuitenkin käydä vilkaisemassa uuden paikan tarjontaa. Eikä sieltä tietenkään selvinnyt ulos jotakin ostamatta, vaikka piti mennä vain katsomaan:

Tuo Viking Balder oli niin kertakaikkisen ihanan tuntuista, pehmeää ja 100 % villaa ja sitäpaitsi todella kauniin ruskeaa, etten voinut olla ostamatta sitä. Tämänhetkisesta köyhyydestäni johtuen sain pidettyä näppini sen verran kurissa, että mukaan tarttui vain kolme vyyhtiä. Tosin jo matkalla kotiin bussissa istuessani tulin siihen tulokseen, että joudun ehkä hakemaan sitä lisää. Mieleeni tuli nimittäin vain sellaisia neuleita, joihin tarvitsen ehdottomasti enemmän kyseistä lankaa. Naturgarn oli alennettu, euron kerä, ja niinpä ostin kaksi kerää ruskeaa ja kaksi luonnonvalkoista. Joihinkin huovutusjuttuihinhan se varmasti menee, saattaa muotoutua tossuiksi. Sukkalankojen suhteen onnistuin pysymän kovana itseäni kohtaan. Niitä on muutenkin kertynyt ihan liikaa viime aikoina ja harkitsen liittymistä tälläkin kierroksella Secret Woolin sukkalankaklubiin. Kuvassa takana häpeää yli 15 euron ostokseen liittyvä lahjus, räikeänkimmeltävänvihreä (itsepähän valitsin värin) kerä Saraa, joka on vähemmän hinguttua muovilankaa meikäläisen maailmassa, 70% akryylia 30% polyamidia. Tuskin tulee kovin nopeasti käyttöön...

Tulin siihen lopputulokseen, että Nordia on ihan mukava lisä pääkaupunkiseudun lankakauppoihin, mutta että tuskin itse tulen siellä usein asioimaan. Lähempääkin ja helpomman matkan päästä löytyy hyviä lankakauppoja, joten jatkan niissä asioimista (paitsi että sitä Viking Balderia varmaan täytyy hakea lisää, kunhan palkka tulee tilille...). Liikkeen valikoima kuitenkin on niin laaja, että varmasti löytyy jokaiselle jotakin. Asiakkaita olikin paikalla oikein kiitettävästi, aina on mukava huomata, että langoista ollaan kiinnostuneita.

Luvattua kuvaa

Tässä nyt se hame, josta en suurempaa kuvaa laita, koska kuva on niin huono... Hame kuitenkin on erittäin mieluinen. Lankana Novitan Luxus Cloud, se villa/bambu -sekoite siis, jota kului vajaat 6 kerää eli vähän alle 300g (aika tyyris hame kyllä, jos ajattelee kerän hintaa). Tuo punainen oli värinä niin mahtava, että oli pakko saada siitä joku vaate! Puikkoina 4,5 mm puupuikot ja neulos pelkkää sileää oikeaa, mitä nyt helmassa muutama kerros ainaoikeaa rullautumista estämässä. Malli syntyi tehdessä. Aloitin ylhäältä ja neuloin kuminauhakujan, mikä olikin oikein fiksua, sillä löysähän tuo vyötäröltä oli, vaikka niin olin laskevinani hienosti kaikki silmukkamäärät ja tiheydet. Jotain lisäyksiä tein lantion kohdalle, vaikka nyt kyllä tuntuu siltä, että ilman olisi tullut parempi. No, siitä huolimatta uskon, että tätä tulee käytettyä, sen verran on lämpimän ja pehmeän tuntuinen hamonen.

Alakuvassa sitten ne tammialelangat. Tuo Cascade220 huutelee jatkuvasti ja haluaisi päästä puikoille HETI, mutta kai tässä olisi välillä jotakin tehtävä valmiiksikin.
Kuvassa vasemmalla näkyy hiukkasen uusinta leluani. Sain nimittäin vanhemmiltani joululahjaksi ompelukoneen! Äiti ilmeisesti halusi koko syksyn tällä luonani majailleen koneensa takaisin ;). Ihan peruskapine tuo uusi koneeni, voi ommella suoraa ja siksakkia ja niiden muunnelmia.

En todellakaan ole mikään mestariompelija, mutta harjoittelen ahkerasti aina välillä. Kaikki entiset käsityönopettajani repsivät hiuksiaan, jos näkisivät minun työtapani. Repiväthän he silloin kouluaikoinakin ja silloin sentään oli pakko noudattaa heidän antamiaan ohjeita edes hieman. Taisin joskus sanoakin yhdelle kässänmaikalle, että olen liian suurpiirteinen käymään hänen tunneillaan ja ehdottomasti liian luova tekemään valmiista kaavoista... Hutilukseksi he minua kutsuivat. Höh. Eivät uskoisi, jos kuulisivat, että nykyään käytän suuren osan vapaa-ajastani käsitöihin!

Juuri oli tarkoitukseni alkaa harjoitella koneen käyttöä, mutta totesin, ettei ruskea trikoo sittenkään riitä suunnittelemaani paitaan. Ottaa päähän. Kuvittelin palasen juuri ja juuri riittävän, mutta leikattuani etu ja takakappaleet sekä toisen hihan, huomasin, ettei toista hihaa enää tule, vaikka olin täysin luonteeni vastaisesti ollut todella tarkka kankaankäyttäjä. Voisihan molemmat hihat koota paloista, mutta en minä sellaista ollut suunnitellut! Enkä tahdo hihoja täynnä saumoja! Joten kai se on tästä kipaistava Eurokankaaseen penkomaan palalaareja. Jos vaikka löytyisi samaa kangasta palanen (ostettu viikko sitten, joten pieni mahdollisuus on olemassa) tai sitten jotakin hyvin yhteensopivaa.

Kuvatta,...

...koska typerä kamera teki lakon. Oikeudenmukaisuuden nimissä on tosin myönnettävä, että vika on käyttäjässä, joka antaa ensin akun tyhjentyä eikä sitten muista minne on siivonnut piuhat...

Silti oli pakko tulla hehkuttamaan, että sain kuin sainkin hameeni kootuksi. Ja siitä taisi tulla aika kiva, yksinkertainen ja siksikin mieleinen.

Ja sitten sain postia. Minä, joka muutenkin tuskailen lanka-arkkuni ylitsepursuilua, käväisin SecretWoolin tammialessa. Ja tuttuun tapaan pikaisesti tänään tulivat maanantaina maksamani langat: ihana tummanoranssi Cascade220 (väri 9463) aikoo muotoutua joksikin houkuttelevaksi itselle (vaihteeksi ;)) ja kokeeksi mukana tulleet pari kerää Cloud villa/angora -lankaa saattavat vielä kaivata seuraa, koska tumma violetti väri on aika hurmaava. Siitä voisi tehdä jotakin mukavaa ensi jouluksi pukinkonttiin, itsellenihän väri ei sovellu. (Ei, en yleensä todellakaan suunnittele tammikuussa joululahjoja, mutta voisihan sitä yrittää aloittaa hieman aikaisemmin tänä vuonna, ettei tarvitse taas aattona lopetella viimeisiä lahjoja!)

Ihan kuin ei muutenkin olisi jo tarpeeksi neuleita keskeneräisinä, aloitin sitten sormikkaat junaneuleena tänään. Eihän yhteensä paria tuntia voi istua junassa, jos ei tee jotakin. Eikä villapuseron tekelettä kai kukaan viitsisi raahata mukana. Eli oli ihan pakko aloittaa uusi juttu, kun ei tuo Xie-huivikaan oikein sovellu jatkuvasti laukkuun survottavaksi ja sieltä taas ulos kiskottavaksi.

Huomenna sitten taas kuvien kanssa, jos onnistun paikantamaan laturin ja piuhat...

Ja sitten itse asiaan

Ja itse asiahan ovat lanka, puikot ja kaikki se mitä niiden avulla voi saada aikaan. Yksi syy tämän blogin perustamiseen oli se, että haluan yrittää seurata tekemisiäni ja aikaansaannoksiani. Ehkä tämä hieman auttaa. Ehkä onnistun tällä tavoin myös pitämään langanhankintavimmaani hieman kurissa, kun näin julkisesti joudun myöntämään sortuneeni jälleen kerran...

Tässä joka tapauksessa tämän vuoden ensimmäinen valmistunut työ. Baskeri, Moda 5/2008, malli 18. Lankana Titityyn lankaklubin joulukuun lanka, ShibuiKnitsin Baby Alpaca, aivan ihanan pehmeä lanka ja ylläriväreistä minulle osui aivan itseni värinen vyyhti! Ja kun sitten olin päässyt joululahjatöistä (12 paria sukkia+huivi) eroon, halusin tehdä jotain itselleni. Tämä oli ensimmäisenä puikoilla juuri langan ominaisuuksien takia. Baskerista tuli tosi kiva, vaikkei kuva sitä olekaan. Ei ole ihan helppoa kuvata omaa päätään... Ja lankaklubeista tuli mieleen, että liityinpä taas tuohon ylläriväri lankaklubiin. Ettei vain tulisi langasta pulaa ja koska pidän yllätyksistä, ainakin mukavista sellaisista. :)

Kun baskeri oli valmis, huomasin säätiedotuksen lupaavan vihdoinkin pakkasta tänne eteläänkin. Ja heti tuli huoli käsiparkojen lämpimänä pysymisestä. Minähän olen vilukissaa ja etenkin ääreisverenkierto voisi totisesti olla vilkkaampi. Niinpä tekaisin nopeasti huovutetut lapaset, jotka ovatkin viime päivien pakkasissa osoittautuneet lämpimiksi. Varressa Novitan Woolia, käsiosassa virolaista hahtuvaa, ihan fiiliksellä neulotut ja sitten neljässäkympissä pesukoneessa huovutettu. Ja tuuria oli matkassa, koska sopivat tuli!



Muutenkin huomaan jatkavani itsekästä linjaa näin joulun jälkeen. Saumoja vaille valmis on hame, jonka ensimmäisen puolikkaan olin kyllä saanut valmiiksi jo marraskuussa, mutta joka sitten joutui odottelemaan sen aikaa, että sain joululahjat tehtyä. Saumoja vaille valmis tarkottaa tietenkin, että lopullinen valmistuminen voi kestää vielä aika kauan. Saumat kun eivät todellakaan kuulu lempityövaiheisiini... Puikoilla on myös neulepusero, itsellepä tietenkin. Se on kyllä tosi tarkoituksenmukainen neule, koska a) huomasin omistavani 0 lämmintä puseroa (onneksi on noita villatakkeja sentään) ja b) se valmistuu tosi kauan marinoituneista langoista, joten varasto pienenee.

On minulla yksi epäitsekäskin työ tekeillä. Laitan siitä kuvan, jotta tulisi paineita tehdä se valmiiksi. Kyseessä on nimittäin synttärilahja sisarelleni, joka tämän kuun lopussa täyttää vuosia. En vain mene vannomaan, että huivi on silloin jo valmis. Koska huivihan tuosta mytystä on tulossa, mutta hi-taas-ti. Lankana myös Titityyn lankaklubilankaa, Xie-bambulankaa, joka kyllä on aika ihanaa, mutta ohutta. Vaikka kuinka tikuttelen, en huomaa huivissa mitään kasvua. Alustana tuossa kuvassa on tietokoneeni, joten siitä näkyy, kuinka pieni tuo huivinrääpäle vielä on. Mutta toivossahan on tunnetusti hyvä elää, siispä toivotaan, että se valmistuu vielä tässä kuussa...


Ei sen kummempia täältä käsityörintamalta tänään. Ulkona sataa kevyttä pakkaslunta ja täällä sisällä alkaa väsymys iskeä. So long!

Oho...

...näin sitten kuitenkin kävi. Siis vaikka aina vannoin, että neuleblogia en perusta (joo, joskus myös väitin, että naamakirjaan en mene...) niin tässä sitä nyt ollaan. Joskus neulomisjuttujen jakaminen vain tuntuu niin pakottavalta eikä lähipiiristäni keneltäkään löydy ymmärrystä tälle lanka- ja puikkoriipuvuudelle (työn tulokset kyllä kelpaavat, höh), joten ajattelin nyt sitten kuitenkin kokeilla tätä blogin kautta avautumista. Olenhan jo hyvän aikaa seurannut innolla muiden blogeja.

Joten jotta päästään itse asiaan niin nopeasti pikakelauksena esittelyntapainen: ikää päälle kolmekymmentä, yksinänsä elelevä vanhapiika, joka uudelleen (tai taas kerran) opiskelee ja tekee kaikenlaista, varsinkin neuloo. Työ ja opinnot haittaavat usein pahasti tätä lukemisen rinnalla ehkä rakkainta harrastusta, mutta ei kai sille mitään voi. Lankaa tulee ostettua liikaa, joskus sitä myös kuluu, tulos on kuitenkin aina plussamerkkinen lankavaraston hyväksi. Lukemisen ja neulomisen ohella ulkoilu, pyöräily, ratsastaminen ja muu reipashenkinen löytää joskus paikkansa viikko-ohjelmasta. Jooga on uusin aluevaltaus. Asuinpaikkana yksi näistä maamme "suurista" kaupungeista, mutta maaseutukin kyllä viehättää. Eipä sen enempää, kaipa tuo alkuun riittikin...