Alakuvassa sitten ne tammialelangat. Tuo Cascade220 huutelee jatkuvasti ja haluaisi päästä puikoille HETI, mutta kai tässä olisi välillä jotakin tehtävä valmiiksikin.
En todellakaan ole mikään mestariompelija, mutta harjoittelen ahkerasti aina välillä. Kaikki entiset käsityönopettajani repsivät hiuksiaan, jos näkisivät minun työtapani. Repiväthän he silloin kouluaikoinakin ja silloin sentään oli pakko noudattaa heidän antamiaan ohjeita edes hieman. Taisin joskus sanoakin yhdelle kässänmaikalle, että olen liian suurpiirteinen käymään hänen tunneillaan ja ehdottomasti liian luova tekemään valmiista kaavoista... Hutilukseksi he minua kutsuivat. Höh. Eivät uskoisi, jos kuulisivat, että nykyään käytän suuren osan vapaa-ajastani käsitöihin!
Juuri oli tarkoitukseni alkaa harjoitella koneen käyttöä, mutta totesin, ettei ruskea trikoo sittenkään riitä suunnittelemaani paitaan. Ottaa päähän. Kuvittelin palasen juuri ja juuri riittävän, mutta leikattuani etu ja takakappaleet sekä toisen hihan, huomasin, ettei toista hihaa enää tule, vaikka olin täysin luonteeni vastaisesti ollut todella tarkka kankaankäyttäjä. Voisihan molemmat hihat koota paloista, mutta en minä sellaista ollut suunnitellut! Enkä tahdo hihoja täynnä saumoja! Joten kai se on tästä kipaistava Eurokankaaseen penkomaan palalaareja. Jos vaikka löytyisi samaa kangasta palanen (ostettu viikko sitten, joten pieni mahdollisuus on olemassa) tai sitten jotakin hyvin yhteensopivaa.
Huh! Oletpa tehnyt kovan työn hameen kanssa! Se on hienon värinen, kuten toisen kuvan lankakerätkin. Ompelukone onkin hieno lahja, minullekin kelpaisi!
VastaaPoistaTulin tänne vähän mainostamaan blogissani olevaa hyväntekeväisyysneulomishaastetta, kurkkaa jos ehdit.
Kiitos, hame on käytössäkin nyt testattu ja hyväksi havaittu. Ompelukone olikin tosi kiva ja mieluinen lahja, hyvin oli äiti keksinyt!
VastaaPoistaSiirrynpä tästä blogiisi vastaamaan haasteeseen...