Kootut selitykset

Tuli taas aivan käsittämättömän pitkä tauko päivittämiseen, mutta se lienee anteeksiannettavaa, jos kerron tauon ikävän syyn. Kun viime viikonlopun lähestyessä nimittäin ajattelin vihdoinkin ehtiväni kertoa näistä kaikista lankaretkahduksistani, sairastuin vatsatautiin - tuohon ikävistä taudeista ikävimpään, jonka olin jo ehtinyt kuvitella jääneen lapsuuteen... Alkuviikkokin meni vielä toipuessa, työpöydän ääreen istuminen oli aika ylivoimaista, koneen nostaminen polvien päälle samoin. Eivätkä sormetkaan olisi jaksaneet tanssahdella näppäimistöllä. Joten oli parempi ensin saada vähän voimia takaisin ja vasta sitten ruveta tekemään tunnustuksia.

Tunnustusten suhteen edetään aikajärjestyksessä eli ensimmäisenä jo toissaviikolla kotiini saapuneet herkkupalat, Utunan kauniinsävyiset kotimaiset langat, joita tähän satsiin tilasin kahta laatua: sinisävyistä Nutu-sukkalankaa, josta tiedän jo kenelle siitä on tulossa joululahjasukat (ei se, että tiedän asian jo nyt tarkoita, etteikö sukille kuitenkin tulisi kiire sitten joulukuussa...), vaikka en mallia vielä olekaan ajatellut. Lisäksi tilasin kaksi vyyhtiä kainuunharmaslankaa Uramatar, värissä metsän lukko. Mahtavan pehmeää 100 % kainuunharmasta, joka varmaankin tahtoo kauluriksi itselleni. Ei tosin välttämättä enää tämän talven pakkasiin, jos ajattelen ajankohtaista neuleiden etenemisvauhtia. Minähän olin päättänyt vähentää langanostoa ja lisäksi tukea parhaani mukaan kotimaisia tuottajia ja yrityksiä. Tässä kohden päätöksen jälkimmäinen kohta pitikin...

Niin, ja lahjuksena tuli tuo myös kotimaista käsityötä oleva makea suklaatikkari, jota luonnollisesti ei enää ole olemassa ;).

Seuraava lankaan retkahdus tapahtui Lankamaailma Nordiassa, kun olin ostamassa puuttuvaa vyyhtiä edellisen postauksen Shalom cardiganiin. Vain yhden vyyhdin takia tuntui typerältä tehdä tuo matka (kestäähän se julkisilla kulkuvälineillä sentään ainakin 45 minuuttia!), joten sain hyvän tekosyyn ostaa edes ihan vähän jotakin muuta. Se "jokin muu" oli kaksi kerää Zitronin Loftia, joka oli alennusmyynnissä (poistomyyntiä ilmeisesti, eikö tuotetta olla lopettamassa?) ja jota olen jo jonkin aikaa halunnut kokeilla johonkin pikkujuttuun. Mikä tuo pikkujuttu on en todellakaan vielä tiedä, mutta tulipahan ostettua. Ja tuo takana häpeävä vaaleanpunainen on lahjus, kerä muovilankaa jälleen kerran. Olisin saanut kaksi, mutta huolin vain yhden. Ehkä siitä voi tehdä vaikkapa nukenvaatteita jollekin tarvitsevalle.


Heti seuraavana päivänä saapuikin sitten Titityyn lankaklubin ensimmäinen paketti. Ihanaa pehmeää Shibuiknitsin Merino Alpacaa miehisessä värissä. Ensin ajattelin langan olevan mustaa, mutta se onkin mustan ja tummansinisen sävyistä. Ja heti tuli mieleen, että se on "miehisempää" kuin yksikään varastoistani löytyvä lanka. Joten katsotaan, mitä siitä syntyy ja kenelle... Lisänä paketissa oli tuo nappi, jonka päivänpelastavasta vaikutuksesta olenkin jo raportoinut.


Ikään kuin en olisi noilla hankinnoilla jo kasvattanut lankavarastoani jälleen kerran tarpeeksi, oli pistäydyttävä "vain vilkaisemassa" Secret Woolin synttärialea (sorry, loppui jo). Raskain sydämin olin jättänyt kyseisen putiikin sukkalankaklubikierroksen väliin, vaikka syksyllä suunnattomasti nautin paketeista. Totesin vain tuossa tammikuussa, että lanka-arkussa on ainakin kymmeneen pariin sukkalankaa (eikä tuossa määrässsä ole seiskaveikkoja tai nalleja mukana). Joten ajattelin, että siitä hyvästä voisin ehkä ostaa jotakin muuta :D. Olinhan jo aiemmin tilannut kaksi kerää tuota Cascade Cloud 9 -lankaa ja nyt tuntui siltä, että kannattaisi tilata toiset kaksi kerää, jotta määrästä saisi edes jotakin järkevää lahjaksi, jonkin setin tms. Ja koska jälleen kerran tuntui hölmöltä mennä niin vähän tavaran kanssa kassalle, oli tilattava lisäksi nuo hurmaavan väriset alpakkalangat. Ainahan sitä johonkin saa pari kerää kaunista alpakkaa menemään, vai mitä? Minulla taitaa olla jokin asennevamma, kun aina täytyy ostaa vähän enemmän kuin tarvitsisi... No, lankakaupiaat varmaankin tykkäävät kaltaisistani, vaikka eiväthän nämä vielä mitään suurostoksia ole!


Keskeneräiset ovat edelleen keskeneräisiä, vaikka ainakin Xie-huivi osoittaa jo edistymisen merkkejä. Nyt ajattelen jo jokaista mallikertaa aloittaessani, että se ehkä tulee olemaan viimeinen. Lanka on vain niin käsittämättömän riittoisaa, että sitä riittää aina vielä yhteen... Mutta ehkä täällä vielä jokus jotakin valmistuukin kaiken langanostamisen vastapainoksi.

Olen rakastunut!

Uuteen Shalom Cardiganiini nimittäin retkahdin jo ennen sen valmistumista. Minullahan on kesken noita hyvin hitaasti edistyviä töitä useampiakin, joten olin päättänyt, että mitään uutta en aloita, ennen kuin ainakin joku niistä valmistuu. Toisin kävi. Perjantai-iltana törmäsin Sukkalandiassa tähän hurmaavaan malliin ja päässäni alkoi kypsyä idea Nordiasta hankkimieni Viking Balderien käyttämisestä vastaavaan. Oikeastaanhan kyseinen lanka on hieman liian paksua tällaisiin vaatekappaleisiin ja olinkin ajatellut tehdä siitä jonkinlaisen keepin tai muun hartianlämmittimen kylmiin toimistoihin ja kokoustiloihin. Mutta tämä on vielä paljon parempi! Tämä lämmittää hartiat ja selän ja on vielä mukavakin. Ja kaunis - ainakin omasta mielestäni. Sitäpaitsi tätä oli mukava tehdä. Ja valmista tuli nopeasti.

Silloin perjantaina olin jo menossa nukkumaan, kun yhtäkkiä tunsin, että on pakko saada aloittaa tämän tekeminen. Niinpä nousin, kerin ensimmäisen vyyhdin, käynnistin tietokoneen ohjeen takia ja loin silmukat. Sunnuntaina loppui lanka, olinhan ostanut vain kolme vyyhtiä. Maanantaina siis taas Nordiaan ja lisäksi etsin Helsingin keskustasta sopivaa nappia - tuloksetta. Mistään ei löytynyt isoa puunappia, jossa olisi vielä ollut tarpeeksi isot reiät villalangalle, halusinhan ommella napin samalla langalla. Olin jo ajatellut, että tänään täytyy mennä kaivelemaan äidin nappivarastoja tai pistäytyä Soukan Menitassa (siellä on joskus ihan hyviä nappeja). Sitten tapahtuikin jotkain ihmeellistä. Titityyn kevään lankaklubin ensimmäinen lähetys tuli tänä aamuna. Ja langan kylkiäisenä paketissa oli iso puunappi!!!!! Tähden muotoinen koivunappi sopi mitä mainioimmin uuteen lempivaatteeseeni. Ongelma oli siis ratkaistu ja vaate pääsi heti käyttöön.

Itsensä kuvaamisen ongelmaa ei sen sijaan ole ratkaistu ja siksi tässä vain kaksi onnetonta räpsäystä. Ehkä niistä kuitenkin saa jonkinlaisen käsityksen, jos vaikka vilkaisee linkkien takaa noita muiden versioita. Lankaa meni 400 grammaa, tein muuten ohjeen mukaan, mutta jätin yhden lisäyksen verran pituudesta pois, koska en halunnut ostaa viidettä vyyhtiä, josta olisi jäänyt puolet yli. Mielestäni pituus on ok myös noin, vaikka kuvissa näyttääkin aika lyhyeltä, mikä johtuu kuvaamaan ojennetusta käsivarresta. :D Ajatusvirheestä johtuen napinläpi tuli väärälle puolelle, mutta ei tuo minua haittaa.

Ensin kuva parvekkelta. Ihanaa, kun aurinko paistaa, tulee ihan keväinen fiilis. Mutta kylmä tuli nopeasti, kun ei viitsinyt pistää kenkiä jalkaan. Siksi toinen otos sisältä:


Tykkään. Voipi olla, että teen vielä joskus toisenkin.

Lankojakin on tullut hankittua, repsahduksia repsahdusten perään, mutta niistä myöhemmin...

Tiskirätti, tiedän sen...

Pitihän minunkin, kun kaikki muutkin. Tekaista pari tiskirättiä siis. Sopivathan ne täydelliseksi täydennykseksi mahdollisimman kestävään elämäntyyliini. Käyttelin pois Novitan Bambujen jämiä ja improvisoin. Tuossa kirjavassa joku hyvin tarkkasilmainen kyllä saattaa huomata värinvaihdon kahden eri vihreän välillä. Novitan vaaleanpunainen ja vihreä oli käytetty loppuun, joten jatkoin Hjärtegarnin Blend Bamboolla, jota sitäkin on useampia jämänöttösiä. Novitan Bambua löytyy sinisenä enemmänkin jostain kummallisesta syystä (en yleensä harrasta sinistä). Ja löytyy sitä muissakin väreissä. Tänään juuri käväisin Soukan Menitassa ostamassa pari kerää keltaista, kun se on siellä niin edullista. Keltaista tarvitaan erääseen kevätsuunnitelmaan yhdistymään ruskean ja oranssin kanssa. Kuten voi arvata, olen mitä suurimmassa määrin 70-luvun lapsi. :D

Onneksi en liittynyt lankahamstereihin, sillä Bambun lisäksi oli pakko ostaa myös Jussi-sukkalankaa. Ei sille tosin juuri nyt ole käyttöä, mutta kun se oli halpaa! Ja eniten sukulaiset kuitenkin kaipaavat juuri noita paksumpia perussukkia, joita yleensä tikuttelen seiskaveikasta. Kelpaa niihin Jussikin. Niitä tänään ostettuja keriä en kuitenkaan viitsinyt kuvata. Jokainenhan tietää, miltä näyttää Bambu taikka Jussi...

Valmista ei tällä juurikaan ole tullut. Seminaareissa olen laukannut ja muutenkin istuskellut kokouksissa. Xie-huivia olen urheasti yrittänyt saada valmiiksi ja olen jopa onnistunut selättämään yhden päähänpinttymistäni. En nimittäin yleensä koskaan jätä mallikertaa kesken esim. pitsihuiveissa. Mikä hidastaa valmistumista huomattavasti, koska en edes ota työtä käteen, jos tiedän, eteen ehdi neuloa koko mallikertaa. Nyt olen kuitenkin tehnyt kerroksen aina, kun olen suinkin ehtinyt ja jaksanut. Valmis huivi ei vielä ole, vaikka siskon synttäritkin menivät jo. Lupasin lahjan joskus... Oma villapaitakaan ei edisty, vaikka alku tuli tosi nopeasti. No, ovathan hihat jo lähes puolessa, ehkä se vielä tämän talven pakkasille valmistuu.

Kaksi paria pikkusukkia tein edellisessä postauksessa mainittuun hyväntekeväisyystempaukseen. Maanantaiaamuna sain ne vihdoin postiin, ennemmin en päässyt käymään postissa, toivottavasti ehtivät vielä ajoissa. Käytin jämälankoja näihinkin, mikä aiheutti hieman omituisen värityksen. Syysnallea oli useammasta kerästä, en edes yrittänyt saada raitoja täsmäämään ja jatkoin vihreästä Maijasta terät, kun Nalle loppui kesken. Toisissa taas on käytetty seiskaveikan jämiä. Koot olivat aika pieniä, tarkemmin unohdin kaiken hässäkän keskellä mitata.