Kootut selitykset

Tuli taas aivan käsittämättömän pitkä tauko päivittämiseen, mutta se lienee anteeksiannettavaa, jos kerron tauon ikävän syyn. Kun viime viikonlopun lähestyessä nimittäin ajattelin vihdoinkin ehtiväni kertoa näistä kaikista lankaretkahduksistani, sairastuin vatsatautiin - tuohon ikävistä taudeista ikävimpään, jonka olin jo ehtinyt kuvitella jääneen lapsuuteen... Alkuviikkokin meni vielä toipuessa, työpöydän ääreen istuminen oli aika ylivoimaista, koneen nostaminen polvien päälle samoin. Eivätkä sormetkaan olisi jaksaneet tanssahdella näppäimistöllä. Joten oli parempi ensin saada vähän voimia takaisin ja vasta sitten ruveta tekemään tunnustuksia.

Tunnustusten suhteen edetään aikajärjestyksessä eli ensimmäisenä jo toissaviikolla kotiini saapuneet herkkupalat, Utunan kauniinsävyiset kotimaiset langat, joita tähän satsiin tilasin kahta laatua: sinisävyistä Nutu-sukkalankaa, josta tiedän jo kenelle siitä on tulossa joululahjasukat (ei se, että tiedän asian jo nyt tarkoita, etteikö sukille kuitenkin tulisi kiire sitten joulukuussa...), vaikka en mallia vielä olekaan ajatellut. Lisäksi tilasin kaksi vyyhtiä kainuunharmaslankaa Uramatar, värissä metsän lukko. Mahtavan pehmeää 100 % kainuunharmasta, joka varmaankin tahtoo kauluriksi itselleni. Ei tosin välttämättä enää tämän talven pakkasiin, jos ajattelen ajankohtaista neuleiden etenemisvauhtia. Minähän olin päättänyt vähentää langanostoa ja lisäksi tukea parhaani mukaan kotimaisia tuottajia ja yrityksiä. Tässä kohden päätöksen jälkimmäinen kohta pitikin...

Niin, ja lahjuksena tuli tuo myös kotimaista käsityötä oleva makea suklaatikkari, jota luonnollisesti ei enää ole olemassa ;).

Seuraava lankaan retkahdus tapahtui Lankamaailma Nordiassa, kun olin ostamassa puuttuvaa vyyhtiä edellisen postauksen Shalom cardiganiin. Vain yhden vyyhdin takia tuntui typerältä tehdä tuo matka (kestäähän se julkisilla kulkuvälineillä sentään ainakin 45 minuuttia!), joten sain hyvän tekosyyn ostaa edes ihan vähän jotakin muuta. Se "jokin muu" oli kaksi kerää Zitronin Loftia, joka oli alennusmyynnissä (poistomyyntiä ilmeisesti, eikö tuotetta olla lopettamassa?) ja jota olen jo jonkin aikaa halunnut kokeilla johonkin pikkujuttuun. Mikä tuo pikkujuttu on en todellakaan vielä tiedä, mutta tulipahan ostettua. Ja tuo takana häpeävä vaaleanpunainen on lahjus, kerä muovilankaa jälleen kerran. Olisin saanut kaksi, mutta huolin vain yhden. Ehkä siitä voi tehdä vaikkapa nukenvaatteita jollekin tarvitsevalle.


Heti seuraavana päivänä saapuikin sitten Titityyn lankaklubin ensimmäinen paketti. Ihanaa pehmeää Shibuiknitsin Merino Alpacaa miehisessä värissä. Ensin ajattelin langan olevan mustaa, mutta se onkin mustan ja tummansinisen sävyistä. Ja heti tuli mieleen, että se on "miehisempää" kuin yksikään varastoistani löytyvä lanka. Joten katsotaan, mitä siitä syntyy ja kenelle... Lisänä paketissa oli tuo nappi, jonka päivänpelastavasta vaikutuksesta olenkin jo raportoinut.


Ikään kuin en olisi noilla hankinnoilla jo kasvattanut lankavarastoani jälleen kerran tarpeeksi, oli pistäydyttävä "vain vilkaisemassa" Secret Woolin synttärialea (sorry, loppui jo). Raskain sydämin olin jättänyt kyseisen putiikin sukkalankaklubikierroksen väliin, vaikka syksyllä suunnattomasti nautin paketeista. Totesin vain tuossa tammikuussa, että lanka-arkussa on ainakin kymmeneen pariin sukkalankaa (eikä tuossa määrässsä ole seiskaveikkoja tai nalleja mukana). Joten ajattelin, että siitä hyvästä voisin ehkä ostaa jotakin muuta :D. Olinhan jo aiemmin tilannut kaksi kerää tuota Cascade Cloud 9 -lankaa ja nyt tuntui siltä, että kannattaisi tilata toiset kaksi kerää, jotta määrästä saisi edes jotakin järkevää lahjaksi, jonkin setin tms. Ja koska jälleen kerran tuntui hölmöltä mennä niin vähän tavaran kanssa kassalle, oli tilattava lisäksi nuo hurmaavan väriset alpakkalangat. Ainahan sitä johonkin saa pari kerää kaunista alpakkaa menemään, vai mitä? Minulla taitaa olla jokin asennevamma, kun aina täytyy ostaa vähän enemmän kuin tarvitsisi... No, lankakaupiaat varmaankin tykkäävät kaltaisistani, vaikka eiväthän nämä vielä mitään suurostoksia ole!


Keskeneräiset ovat edelleen keskeneräisiä, vaikka ainakin Xie-huivi osoittaa jo edistymisen merkkejä. Nyt ajattelen jo jokaista mallikertaa aloittaessani, että se ehkä tulee olemaan viimeinen. Lanka on vain niin käsittämättömän riittoisaa, että sitä riittää aina vielä yhteen... Mutta ehkä täällä vielä jokus jotakin valmistuukin kaiken langanostamisen vastapainoksi.