Ruususen unta...

...tuntuu tämä blogini nukkuvan. Pistetään superhektisen kevään ja alkukesän piikkiin. Kun ei mitään valmistu, ei sitä oikein viitsi neuleblogatakaan. Kaikki aika on mennyt uuteen työhön, lukuisiin luottamustoimiin ja siitä kaikesta palautumiseen silloin tällöin.

Nyt olen kuitenkin kesälomalla ja jotakuinkin jo toipunut alkuvuodesta. Joten into ja tarmo puikkojen heilutteluun ovat jälleen löytäneet luokseni. Ideoita olisi valtavasti ja niitä tulee koko ajan lisää. Valmista sen sijaan ei tule. Ei kai, jos kerran on pakko tehdä viittä tai kuutta työtä yhtä aikaa :). Ja ikään kuin noita projekteja ei olisi muutenkin liikaa kesken, satuin "ihan vahingossa ja aikomatta" toissapäivänä Graniittitalon Anttilan lankahyllylle. Edelleen ilman mitään vakavia aikeita katselin Novitan uutuuksia ja jokin sai minut sortumaan. Ihan kuin lankaa ei vielä olisi tarpeeksi. Ja sen sijaan, että saattaisin nuo kesäprojektit loppuun, aloin heti kotiin tultuani kiireesti tikutella jotain paksua ja villaista. Siitä lisää huomenna. Ja kaikesta muustakin. Tämä oli vain tällainen "olen vielä hengissä" -postaus.

Mutta jottei nyt aivan kuvattomaksi menisi, laitetaan pari kesäistä kuvaa vielä piristykseksi:

Kootut selitykset

Tuli taas aivan käsittämättömän pitkä tauko päivittämiseen, mutta se lienee anteeksiannettavaa, jos kerron tauon ikävän syyn. Kun viime viikonlopun lähestyessä nimittäin ajattelin vihdoinkin ehtiväni kertoa näistä kaikista lankaretkahduksistani, sairastuin vatsatautiin - tuohon ikävistä taudeista ikävimpään, jonka olin jo ehtinyt kuvitella jääneen lapsuuteen... Alkuviikkokin meni vielä toipuessa, työpöydän ääreen istuminen oli aika ylivoimaista, koneen nostaminen polvien päälle samoin. Eivätkä sormetkaan olisi jaksaneet tanssahdella näppäimistöllä. Joten oli parempi ensin saada vähän voimia takaisin ja vasta sitten ruveta tekemään tunnustuksia.

Tunnustusten suhteen edetään aikajärjestyksessä eli ensimmäisenä jo toissaviikolla kotiini saapuneet herkkupalat, Utunan kauniinsävyiset kotimaiset langat, joita tähän satsiin tilasin kahta laatua: sinisävyistä Nutu-sukkalankaa, josta tiedän jo kenelle siitä on tulossa joululahjasukat (ei se, että tiedän asian jo nyt tarkoita, etteikö sukille kuitenkin tulisi kiire sitten joulukuussa...), vaikka en mallia vielä olekaan ajatellut. Lisäksi tilasin kaksi vyyhtiä kainuunharmaslankaa Uramatar, värissä metsän lukko. Mahtavan pehmeää 100 % kainuunharmasta, joka varmaankin tahtoo kauluriksi itselleni. Ei tosin välttämättä enää tämän talven pakkasiin, jos ajattelen ajankohtaista neuleiden etenemisvauhtia. Minähän olin päättänyt vähentää langanostoa ja lisäksi tukea parhaani mukaan kotimaisia tuottajia ja yrityksiä. Tässä kohden päätöksen jälkimmäinen kohta pitikin...

Niin, ja lahjuksena tuli tuo myös kotimaista käsityötä oleva makea suklaatikkari, jota luonnollisesti ei enää ole olemassa ;).

Seuraava lankaan retkahdus tapahtui Lankamaailma Nordiassa, kun olin ostamassa puuttuvaa vyyhtiä edellisen postauksen Shalom cardiganiin. Vain yhden vyyhdin takia tuntui typerältä tehdä tuo matka (kestäähän se julkisilla kulkuvälineillä sentään ainakin 45 minuuttia!), joten sain hyvän tekosyyn ostaa edes ihan vähän jotakin muuta. Se "jokin muu" oli kaksi kerää Zitronin Loftia, joka oli alennusmyynnissä (poistomyyntiä ilmeisesti, eikö tuotetta olla lopettamassa?) ja jota olen jo jonkin aikaa halunnut kokeilla johonkin pikkujuttuun. Mikä tuo pikkujuttu on en todellakaan vielä tiedä, mutta tulipahan ostettua. Ja tuo takana häpeävä vaaleanpunainen on lahjus, kerä muovilankaa jälleen kerran. Olisin saanut kaksi, mutta huolin vain yhden. Ehkä siitä voi tehdä vaikkapa nukenvaatteita jollekin tarvitsevalle.


Heti seuraavana päivänä saapuikin sitten Titityyn lankaklubin ensimmäinen paketti. Ihanaa pehmeää Shibuiknitsin Merino Alpacaa miehisessä värissä. Ensin ajattelin langan olevan mustaa, mutta se onkin mustan ja tummansinisen sävyistä. Ja heti tuli mieleen, että se on "miehisempää" kuin yksikään varastoistani löytyvä lanka. Joten katsotaan, mitä siitä syntyy ja kenelle... Lisänä paketissa oli tuo nappi, jonka päivänpelastavasta vaikutuksesta olenkin jo raportoinut.


Ikään kuin en olisi noilla hankinnoilla jo kasvattanut lankavarastoani jälleen kerran tarpeeksi, oli pistäydyttävä "vain vilkaisemassa" Secret Woolin synttärialea (sorry, loppui jo). Raskain sydämin olin jättänyt kyseisen putiikin sukkalankaklubikierroksen väliin, vaikka syksyllä suunnattomasti nautin paketeista. Totesin vain tuossa tammikuussa, että lanka-arkussa on ainakin kymmeneen pariin sukkalankaa (eikä tuossa määrässsä ole seiskaveikkoja tai nalleja mukana). Joten ajattelin, että siitä hyvästä voisin ehkä ostaa jotakin muuta :D. Olinhan jo aiemmin tilannut kaksi kerää tuota Cascade Cloud 9 -lankaa ja nyt tuntui siltä, että kannattaisi tilata toiset kaksi kerää, jotta määrästä saisi edes jotakin järkevää lahjaksi, jonkin setin tms. Ja koska jälleen kerran tuntui hölmöltä mennä niin vähän tavaran kanssa kassalle, oli tilattava lisäksi nuo hurmaavan väriset alpakkalangat. Ainahan sitä johonkin saa pari kerää kaunista alpakkaa menemään, vai mitä? Minulla taitaa olla jokin asennevamma, kun aina täytyy ostaa vähän enemmän kuin tarvitsisi... No, lankakaupiaat varmaankin tykkäävät kaltaisistani, vaikka eiväthän nämä vielä mitään suurostoksia ole!


Keskeneräiset ovat edelleen keskeneräisiä, vaikka ainakin Xie-huivi osoittaa jo edistymisen merkkejä. Nyt ajattelen jo jokaista mallikertaa aloittaessani, että se ehkä tulee olemaan viimeinen. Lanka on vain niin käsittämättömän riittoisaa, että sitä riittää aina vielä yhteen... Mutta ehkä täällä vielä jokus jotakin valmistuukin kaiken langanostamisen vastapainoksi.

Tiskirätti, tiedän sen...

Pitihän minunkin, kun kaikki muutkin. Tekaista pari tiskirättiä siis. Sopivathan ne täydelliseksi täydennykseksi mahdollisimman kestävään elämäntyyliini. Käyttelin pois Novitan Bambujen jämiä ja improvisoin. Tuossa kirjavassa joku hyvin tarkkasilmainen kyllä saattaa huomata värinvaihdon kahden eri vihreän välillä. Novitan vaaleanpunainen ja vihreä oli käytetty loppuun, joten jatkoin Hjärtegarnin Blend Bamboolla, jota sitäkin on useampia jämänöttösiä. Novitan Bambua löytyy sinisenä enemmänkin jostain kummallisesta syystä (en yleensä harrasta sinistä). Ja löytyy sitä muissakin väreissä. Tänään juuri käväisin Soukan Menitassa ostamassa pari kerää keltaista, kun se on siellä niin edullista. Keltaista tarvitaan erääseen kevätsuunnitelmaan yhdistymään ruskean ja oranssin kanssa. Kuten voi arvata, olen mitä suurimmassa määrin 70-luvun lapsi. :D

Onneksi en liittynyt lankahamstereihin, sillä Bambun lisäksi oli pakko ostaa myös Jussi-sukkalankaa. Ei sille tosin juuri nyt ole käyttöä, mutta kun se oli halpaa! Ja eniten sukulaiset kuitenkin kaipaavat juuri noita paksumpia perussukkia, joita yleensä tikuttelen seiskaveikasta. Kelpaa niihin Jussikin. Niitä tänään ostettuja keriä en kuitenkaan viitsinyt kuvata. Jokainenhan tietää, miltä näyttää Bambu taikka Jussi...

Valmista ei tällä juurikaan ole tullut. Seminaareissa olen laukannut ja muutenkin istuskellut kokouksissa. Xie-huivia olen urheasti yrittänyt saada valmiiksi ja olen jopa onnistunut selättämään yhden päähänpinttymistäni. En nimittäin yleensä koskaan jätä mallikertaa kesken esim. pitsihuiveissa. Mikä hidastaa valmistumista huomattavasti, koska en edes ota työtä käteen, jos tiedän, eteen ehdi neuloa koko mallikertaa. Nyt olen kuitenkin tehnyt kerroksen aina, kun olen suinkin ehtinyt ja jaksanut. Valmis huivi ei vielä ole, vaikka siskon synttäritkin menivät jo. Lupasin lahjan joskus... Oma villapaitakaan ei edisty, vaikka alku tuli tosi nopeasti. No, ovathan hihat jo lähes puolessa, ehkä se vielä tämän talven pakkasille valmistuu.

Kaksi paria pikkusukkia tein edellisessä postauksessa mainittuun hyväntekeväisyystempaukseen. Maanantaiaamuna sain ne vihdoin postiin, ennemmin en päässyt käymään postissa, toivottavasti ehtivät vielä ajoissa. Käytin jämälankoja näihinkin, mikä aiheutti hieman omituisen värityksen. Syysnallea oli useammasta kerästä, en edes yrittänyt saada raitoja täsmäämään ja jatkoin vihreästä Maijasta terät, kun Nalle loppui kesken. Toisissa taas on käytetty seiskaveikan jämiä. Koot olivat aika pieniä, tarkemmin unohdin kaiken hässäkän keskellä mitata.

Mietteitä langoista

Ja päivitystä päivityksen vuoksi. Valmista nimittäin ei ole kuluneen viikon hässäkässä tullut, vaan kaikki on edelleen pahasti kesken. Siskon syntymäpäivä lähestyy uhkaavasti, mutta Xie-huivi ei ota kasvaakseen. En ole kovin usein sitä ehtinyt tikutella viimeisen viikon aikana, mutta siltikään en voi olla ihmettelemättä, miksi huivi ei kasva eikä lanka vähene. Siis kuvitelkaapa itse kärjestä aloitettu kolmiohuivi, jossa nyt on parisataa silmukkaa ja kuitenkaan lanka ei tunnu ollenkaan hupenevan kartiolta eikä huivikaan näytä yhtään suuremmalta. Turhauttavaa... asiassa on yksi hyvä puoli: ne synttärit ovat ensi viikonloppuna ja vaikka tällä hetkellä Keski-Suomessa asuva sisko sattuisikin tulemaan kotiseudulleen viikonlopuksi, en minä ole kotona vaan seminaarissa, joka vie koko viikonlopun. Joten voin antaa huivin, kun seuraavan kerran tapaamme (mikäli se siihen mennessä on valmis, mitä juuri nyt epäilen) ja väittää lahjan luovuttamisen viivästyneen etäisyyden takia. Ihan kuin posti ei kuljettaisi lahjoja... enkä minä sitä paitsi valehtele. ;)

Alun perin junaneuleena aloitetut sormikkaatkin ovat vaiheessa, villapuseron hihoista puhumattakaan. Ainoa edistynyt työ on Katilainin blogissaan mainostaman hyväntekeväisyyshaasteen innoittamat sukkaset, joiden on pakko valmistua ennen torstaita, koska silloin lähden ensin yhteen seminaariin ja viikonlopuksi siis toiseen, enkä siksi muuten saa sukkia tämän kuun loppuun mennessä postiin. (Olipas sekava virke, mutta en nyt jaksa muokatakaan.)

Sitten otsikkoon: olen tässä hieman tuuminut suhdettani erilaisiin lankoihin, ennen kaikkea erilaisiin materiaaleihin. Aloin pohtia aihetta käytyäni Lankamaailma Nordiassa viikko sitten. Oikeastaan ihmetttelin, miksi en ollut sen innostuneempi isosta lankakaupasta (no kun pidän pienistä liikkeistä...), jossa todellakin on laajat ja hieman erilaiset valikoimat, kuten Makepeace75 kommentissaan totesi (ja hän elää aikalailla saman tarjonnan äärellä kuin minäkin, olettaisin). Sitten luin jostakin blogista (anteeksi, mutta en kuolemaksenikaan muista mistä!), että Nordia oli pettymys, koska valikoimasta niin suuri osa oli tekokuituja. Bling! Siinä se oli. Minähän olen luonnonmateriaalifriikki. Ja kotimaisuusfriikki. Lankojen suhteen voin kyllä kotimaisuudesta joskus joustaa, muutenhan jäisin paljosta paitsi, mutta luonnonmateriaaleista en. Sukkalangoissa hyväksyn vahvistusta, puhdas villa kun ei tosiaankaan kestä käyttöä ainakaan kantapäissä. Kotimaista ei Nordiasta löydy ja vaikka tarjolla oli kyllä ihania villalaatuja aivan hurmaavissa väreissä ja ekovillaakin, oli niiden hinta oli sitten aivan yhtä korkea kuin muuallakin. Ja tässä tämänhetkisessä konkurssissa en kykene ostamaan villatakin, slipoverin tai muun vaatteen verran niitä ihania villalankoja, joten parempi olla kokonaan ostamatta, kun koti jo pursuilee yksittäisiä vyyhtejä ja keriä, jotka ihan selvästi aikovat muotoutua joskus hamassa tulevaisuudessa kaulaliinoiksi, lapasiksi ja pipoiksi. Puuvillaa, bambua ym. kesäisempiä lankoja minulla on varastot täynnä, eikä niitä oikein muutenkaan osaa keskellä talvea ostella. Ja ostinhan minä sitä Viking Balderia, joka todellakin kuuluu sarjaan "en tarvitsisi välttämättä, mutta kun on niin ihanaa". Ja koska löysin aivan kuin sille tehdyn villatakkiohjeen, joudun varmaankin hakemaan sitä lisää. Kuka tietää, ehkä silloin sorrun niihin muihinkin...

Kotimaisuusintoiluni on aiheuttanut sen, että jo nyt olen alkanut listata käyntikohteita ensi kesäksi. Etelä-Savossa mökkeilevän on suhteellisen helppoa päästä erinäisiin lankahullua kiehtoviin kohteisiin, joten ehkä pitäisi yrittää hieman rajoittaa ostovimmaa nyt ja mieluummin säästää rahoja kesää varten.

Kuvatta,...

...koska typerä kamera teki lakon. Oikeudenmukaisuuden nimissä on tosin myönnettävä, että vika on käyttäjässä, joka antaa ensin akun tyhjentyä eikä sitten muista minne on siivonnut piuhat...

Silti oli pakko tulla hehkuttamaan, että sain kuin sainkin hameeni kootuksi. Ja siitä taisi tulla aika kiva, yksinkertainen ja siksikin mieleinen.

Ja sitten sain postia. Minä, joka muutenkin tuskailen lanka-arkkuni ylitsepursuilua, käväisin SecretWoolin tammialessa. Ja tuttuun tapaan pikaisesti tänään tulivat maanantaina maksamani langat: ihana tummanoranssi Cascade220 (väri 9463) aikoo muotoutua joksikin houkuttelevaksi itselle (vaihteeksi ;)) ja kokeeksi mukana tulleet pari kerää Cloud villa/angora -lankaa saattavat vielä kaivata seuraa, koska tumma violetti väri on aika hurmaava. Siitä voisi tehdä jotakin mukavaa ensi jouluksi pukinkonttiin, itsellenihän väri ei sovellu. (Ei, en yleensä todellakaan suunnittele tammikuussa joululahjoja, mutta voisihan sitä yrittää aloittaa hieman aikaisemmin tänä vuonna, ettei tarvitse taas aattona lopetella viimeisiä lahjoja!)

Ihan kuin ei muutenkin olisi jo tarpeeksi neuleita keskeneräisinä, aloitin sitten sormikkaat junaneuleena tänään. Eihän yhteensä paria tuntia voi istua junassa, jos ei tee jotakin. Eikä villapuseron tekelettä kai kukaan viitsisi raahata mukana. Eli oli ihan pakko aloittaa uusi juttu, kun ei tuo Xie-huivikaan oikein sovellu jatkuvasti laukkuun survottavaksi ja sieltä taas ulos kiskottavaksi.

Huomenna sitten taas kuvien kanssa, jos onnistun paikantamaan laturin ja piuhat...