Sukkasatoa ja hankittua

Heinälatoon kerkesin nämä nakata vielä viime viikon puolella, mutta tänne ei sitten enää aika riittänyt. Nämä siis olivat toisen viikon panokseni sukkasadon kartuttamiseksi. Seiskaveikka jättiraidasta neulotut n. kokoa 39 olevat perussukat, jotka päätynevät pukinkonttiin, vaikka nyt sattuvatkin olemaan sekoitus kaikkia ihan omimpia värejäni. Oikeastaan tiedän jo aika varmasti kenelle nämä päätyvät. Ihan hyvä on ollut sadonkorjuutahti tähän mennessä: sukkapari per viikko, Toivottavasti vauhti pitää jatkossakin, jotta saisin mahdollisimaan monet joululahja ym. sukat valmiiksi jo hyvissä ajoin.

Lauantaina minulle kävi vähän hassusti. Olin nähnyt lehdessä mainoksen, että Soukan Menitassa olisivat Purot lauantaina tarjouksessa 2,50 euroa / kerä. Koska Puroille värissä Ruska on suunnitelma, jota haluaisin aika pian päästä toteuttamaan, oli niitä tietenkin pakko hakea, kun halvalla sai. Ihan vahingossa tarttui mukaan muutakin. Kauan kyllä mietin, mutta en voinut jättää ostamatta: Schachenmayrin Alpaka Fashionia 500 g. Hintaa paketilla oli 19,50 eli ei päätä huimannut ja väri on erittäin kaunis tumma vihreä. Ja onhan tuollekin oikeastaan suunnitelma: haluan itselleni alpakkatakin. Ja yleensä alpakka on liian kallista, jotta viitsisin sitä itselleni neuletakin verran ostaa. Nyt pitää enää keksiä sopiva malli, joka ei niele liikaa lankaa, koska tuota todellakin on vain se puoli kiloa. :)


Jos nyt ihan rehellinen olen, on mallikin jo lähes päätetty. Joten ihan hyvä ja tarpeellinen ostos se sittenkin taisi olla. Olen yrittänyt vähentää kaikkia heräteostoksia ja aion lankaakin ostaa enää vain silloin, kun tiedän mihin sitä tarvitsen ja suunnilleen myös kuinka paljon. Joskus tosin suunnitelmat ovat kyllä valmiina, mutta tiedän, etten ehdi niitä kovinkaan nopeasti toteuttaa. Jatkossa olisi tarkoitus jättää myös hamassa tulevaisuudessa toteutettavissa olevien suunnitelmien lankojen hankinta hamaan tulevaisuuteen. Kyllä kotiin täytyy muutakin mahtua kuin lankaa. Ainakin itselleni olisi ihan hyvä olla hieman tilaa... ;)

Sukkasato korkattu

Nämä Nalle marjaretki lakasta tekaistut perussukat päätyivät heinäladon ylisille. Voi että pidän tuosta pirteän oranssista väriyhdistelmästä. Ja omia jalkoja näiden on tarkoituskin lämmittää syksyisen viileässä toimistossa. Raitoja en edes yrittänyt kohdentaa, omissa jaloissani eivät "eriparisukat" haittaa, kun kuitenkin ovat farkut peittämässä nilkkaa tai jos sattuukin olemaan hame tai mekko päällä, ei lievä "peppipitkätossumaisuus" ole ollenkaan paha juttu. :)

Tuo yksi melkein valmis neule odottelee edelleen, että joku tulisi ompelemaan toisen sivusauman. Ensimmäisen sain ommeltua viime viikonloppuna, mutta tuo viimeinenkin sauma pitäisi nyt saada kuntoon. Jos vaikka tänä iltana tarttuisin itseäni niskasta kiinni...?

Tadaa!

Ja tähän aaltoja. Jotakin on nimittäin valmistunut, uskomatonta!

Oikeastaan saattaisi olla jopa kaksi valmista työtä, jos joku vain tulisi ompelemaan nuo sivusaumat tuosta toisesta. Kumma kyllä kukaan ei vielä ole ilmoittautunut vapaaehtoiseksi, vaikka olen jo monta päivää yrittänyt kaupata tekeleen viimeistelyä jollekin.


Mutta nämä sukat ovat oikeasti valmiit. Ovat menossa siskolle saapassukiksi, pukinkontin kautta. Nämä olivat junassa mukana noilla kesäreissuilla, mutta eivät ne hirvittävän paljoa edistyneet. Nyt kuitenkin halusin saada ne ennen sukkasadon alkua valmiiksi. Ja kyllähän se sitten onnistuu, kun on tarpeeksi kova sisäinen paine. Lankana on Utunan Nutu-sukkalanka värissä Sarajas. Ja aivan ihanaa lankaa onkin. Kolmosen puikoilla taisin tikutella. Malli on ihan perus, vähän muunnellulla pinnalla vain, jotta tuli edes vähän vaihtelua. Aloitin kärjestä ja neuloin kärkeä, pohjaa, kantapäätä ja resoria lukuunottamatta aina 2 kerrosta 1o 1n ja sitten yhden kerroksen kokonaan nurin. Lanka oli niin riittoisaa, että vielä jäi jäljelle yhdestä vyyhdistä ainakin yhden sniikkeriparin verran. Katsotaan, jos siitä joskus muotoutuisi itselleni pikku jalanlämmittimet työpaikalle.


Eräänä päivänä päätin vihdoinkin katsastaa Novitan tehtaanmyymälän. Nyt kesäkauden aikanahan pyöräilen lähes päivittäin töihin Lauttasaaren ohi, joten poikkeaminen Vattuniemeen ei ole suurikaan juttu. Kun talvella taas joukkojenkuljetusvälineellä liikkuessa reissu pitäisi erikseen suunnitella. Ihan kuin minulla ei olisi noita paksuja sukkalankoja ollenkaan ennestään, oli ihan pakko ostaa pari kerää seiskaveikan tarjouksessa olleita poistovärejä. Suklaanruskeat Huopaset (ah, mikä ihana väri, jonka valmistaminen valitettavasti loppuu) päätyivät mukaan samasta syystä. Niistäkin vielä tullee jotakin itselle... Raitaseiskaveikka on vaan niin äärettömän syksyinen, että se oli ostettava. Ja LakkaNalle kuului itsestäänselvästi ostoskoriini, olenhan jo värikarttojen ilmestymisestä lähtien haikaillut itselleni sukkasia siitä. Nyt en kyllä aio sukkalankoja enää ostella ennen kuin olen saanut sukkasadon aikana edes joitakin hävitettyä. Tilaongelmat alkavat tässä pikku yksiössäni oikeasti tulla vastaan. Eikä lankoja oikein viitsisi parvekeellakaan säilyttää! ;)

Noin miljoona langanpäätä myöhemmin...

Tai ei niitä nyt ehkä ihan miljoonaa ollut, aivan tarpeeksi kuitenkin:

Tämä "retrokesäneuleeni", kuten sitä itse nimitän, valmistui hitaasti, mutta valmistui kuitenkin. Olipahan ihan älyttömän tylsää neulottavaa: 2 o, 2 n pyörönä. Tuntui siltä, ettei se edisty ollenkaan. Ja sitten tietysti ne hihat, jotka valmistumista eniten viivästyttivät, vaikkei niitä montaa senttiä olekaan. Ja kaikkien langanpäiden päätteleminen. Itse vartalo-osassa kyllä kuljetin lankoja mukana, en taatusti rupea päättelemään jokaisen raidan alussa ja lopussa! Mutta silti päitä oli ihan liikaa...

Lankana on Novitan Bambu (alekoreista viime vuonna haalittuja lopetettavia värejä), jota meni peräti huikeat vajaa viisi kerää. Eli ainakin yhden seiskytlukulaisen topin verran olisi vielä jäljellä. Tai sitten se riittää "muutamaan" tiskirättiin. :) Hetken jo ajattelin, että joudun lisäämään pituutta parin raidan verran, mutta pingottaminen toi muutaman sentin lisää ja toisaalta on tosiasia, ettei tämän väriseen puseroon saa vaatia liikaa pituutta. Olivathan tuon värityskauden vaatteet suhteellisen niukkoja mitoituksiltaan... Malli on mukailtu Modan 3/08 mallista 44. Ja tykkään. Paitaa tehtiin kauan ja hartaasti, mutta lopputulos on kaikessa yksinkertaisuudessaan vallan mainio ja ihanan tuntuinen iholla.

Tuossa lehdessä muuten oli harvinaisen paljon malleja, joiden mukaan olen neulonut. Esimerkiksi tämä - jo toukokuusta valmiina ollut, mutta jostain syystä polkkaamaton neule - on samaisen lehden malli numero 14 - ja kerrankin ohjeen mukaisesti ilman mitään muutoksia:




Lankana tosin ei ole ohjeen mukainen Sirdar Just Bamboo vaan Wendy Pure, jota minulla oli varastoissa. Kokonaan bambua sekin ja alkuperäisen ajatuksena oli tehdä siitä jokin tunikamainen vaate. No, onneksi mieli muuttui, koska tähän meni n. 350 g lankaa ja minulla oli sitä 400. Eli ei siitä mitään tunikaa olisi tullut. Mutta käytössä on tämäkin ollut. Käynyt jo yhdet rippijuhlat ja yhdet ylioppilasjuhlat. Ja pääsee varmaan tänääkin päälle, jos nyt saan itsestäni niin paljon irti, että lähden kaupungille. Pitäisi nimittäin käydä pankissa ja Hakaniemen hallin yläkerrassa. Eräs ompeluprojekti kaipaisi nauhaa, toinen pitsiä ja kolmas nappeja. Niitä saa parhaiten kyseisen kauppahallin toisesta kerroksesta. Sitäpaitsi Ateneumin Kalevala-näyttelykin on vielä näkemättä. Sadesäähän olisi mitä mainioin syy viettää päivä sisällä museossa sen sijaan, että makoilee rannalla, kuten viime päivinä. Ja tuon näyttelyn näkemisellä alkaa olla kiire, se ei ole esillä enää kuin muutaman viikon!

Puroilua

Jos olisin eilen ollut yhtään fiksu ja viitseliäs, olisin ladannut kameran akun, päätellyt langanpäät ja kuvannut valmiin huivin samantien sen sijaan, että menen lupaamaan kuvia tänään. Kertoihan jo säätiedotus, ettei luvassa todellakaan ole kuvaussäätä. Ja iltapäivällä kuulemma vain pahenee...

Mutta luvattu mikä luvattu ja pakkohan homma oli sitten tänään hoitaa. Nähtyäni viime viikolla Sohvannurkassa ihastuttavan raitahuivin Purosta en voinut siis olla ostamatta neljä kerää kyseistä lankaa ja pitihän se huivikin aloittaa heti. Kumma juttu sinänsä, minun ei nimittäin ole vielä koskaan tehnyt mieli omaa Noro-huivia, vaikka olenkin niitä blogeissa ihaillut. Ajattelin aina, ettei ole minun juttuni. Nyt sitten tuntui olevan, koska huivi piti saada - ja heti! Ehkä asiaan hieman vaikutti myös se, että Puroa on helppo löytää kaupoista ja hinta on niin kohtuullinen, ettei tarvitse olla satavarma pitääkö lopputuloksesta. Pidän kyllä. Ainoa asia, jonka nyt tekisin toisin, on kerien valitseminen. Jos olisin perehtynyt värikarttoihin kunnolla ennen ostamista, olisin ottanut "Tundran" tilalle jotakin muuta, koska en pidä mustasta, jota kyseisessä värissä on ihan liikaa minun makuuni. Mutta sitä ei nyt enää voi muuttaa ja eiköhän huivia tule sitten syksyllä käyttettyä mustista raidoista huolimatta. On se niin ihanan pitkä ja pehmeä ja lämmin ja kirjava... Väreinä ovat kerien aloitusjärjestyksessä: Tundra, Revontulet, Iltanuotio ja Kanervikko. Ja sitten niihin kuviin, jotka todellakin ovat sadesään vuoksi vähemmän hehkuvia.

Ensin yritettiin saada taustalle luontoa:

Sitten piti testata toimisivatko värit paremmin valkoista taustaa vasten:

Ja tietysti vielä se obligatorinen "kotilo-kuva":
Eivätkä värit yhdessäkään kuvassa todellakaan toistu yhtä hienoina kuin ne luonnossa ovat.

Tämän päivän posti toi vielä jotakin aivan ihastuttavaa:
Ikioma PukkIluni! Värissä avokado. Kuulun niihin, jotka ehtivät omansa tilata sen tunnin aikana, jona niitä ehti olla myynnissä ennen loppumista. Ihan sattumalta osuin Ilun blogiin oikealla hetkellä ja ajattelin heti, että tuohan on kuin tehty minulle, lähituotteiden suosijalle. Ja nyt se on minun. :)

Vähemmän sateista huomista odotellessa voikin sitten vaikka yrittää saada niitä kesäneuleprojekteja valmiiksi...

Kevätauringon herättämänä

Vaikka ei tänään kyllä mikään aurinko paista. Olen suorastaan pettynyt säähän, ei olisi pitänyt uskoa sitä ennustetta, joka lupasi +11 astetta ja aurinkoa koko pääsiäiseksi. No, heikomminkin voisivat asiat olla eikä täällä sentään ole satanut lunta.

Jonkin aikaa vaivannut neulomis- ja kirjoitussolmu alkaa aueta. Neuleita on jopa valmistunut jokunen ja lisää on tulossa ja, kuten näkyy, saan jopa aikaiseksi blogata... Vietin toissa viikolla muutaman päivän siskoni luona Keski-Suomessa, ihan vain löhöten ja lomaillen. Teki muuten tosi hyvää, etenkin kun täällä sitten odotti aivan älytön rumba puoleenyöhön kestävine kokouksineen. Viime viikolla istuin joka ilta kokouksessa, vain yksi liittyi uuteen työhöni, jonka aloitan ensi viikolla, loput olivat erilaisiin luottamustehtäviin liittyviä maratonistuntoja. Luottamustehtäväthän oikeastaan ovat vapaaehtoisia - mutta vain siihen asti, että pestiin suostuu, sen jälkeen ne ainakin kaltaiselleni ylitunnolliselle ovat ehdottomia pakkoja. Yleensä kyllä nautin noista tehtävistäni, mutta silloin, kun kaikki kokoukset kasautuvat samalle viikolle ja vielä venyvät järjettömän pitkiksi, toivoisin olevani joku muu. Joku sellainen, joka makaisi kotona sohvallaan eikä voisi vähempää välittää maailman menosta... Onneksi oli pääsiäinen, neljän päivän vapaa tuli totisesti tarpeeseen!

Tarpeeksi valitettu, tässä jokunen vähemmän onnistunut kuva valmistuneista töistä. Tätä villapaitaa tein pitkään ja hartaasti. Alku tuli nopeasti, mutta hihoissa sitten tökki pahasti. Olivat yksinkertaisesti liian tylsät neuloa. Lanka on hyvin marinoitunutta Valvillan Marimbaa, jota muiden muassa sain syksyllä kahdeksan kerää isoäitini tyhjentäessä lankavarastojaan, tähän kului n. seitsemän kerää (350g). Nelosen puikoilla tuli vähän harvaa, tarkoituksella, ettei olisi liian tiivis ja kuuma sisäkäyttöön. Malli on jostakin kuvasta inspiroitunut, omasta päästä tikuteltu. Ihan perus käyttöpaita, sellaiseksi oli tarkoitettukin. Hihoista tuli hieman liiankin pitkät (yleensä ne aina tuppaavat olemaan liian lyhyet), mutta parempi niin. Ainahan hihat voi kääntää, sitä paitsi ääreisverenkiertoni on hyvin heikko, joten kiskon usein hihat sormia lämmittämään. Tosi kiva saada villapaita valmiiksi näin kevään kynnyksellä ;)! No, onpahan jo valmis ensi talveksi. Koekäytetty on ja nyt sitten menee varmaankin kaappiin kesäunille.



Toinen valmistunut projekti ovat nämä matkasukkaset, joita on tehty ennen kaikea junissa istuskellessa. Ihan omaan käyttöön tulivat, mökille after sauna -sukiksi. Minä kun en voi keskellä hellekesääkään kuvitellakaan olevani saunan jälkeen ilman sukkia. Lankana Tofutsies, 2,5 mm puikoilla ihan perussukkaa, 3oikein 1nurin. Hiukka laikukkaat näkyvät olevan, mutta ei sillä väliä, kunhan ovat mukavat jalassa ja pirtsakan väriset.

Työn alla alkaakin olla vähän kesäisempiä juttuja. Yksikin olisi jo valmis, jos joku tulisi liittämään kappaleet yhteen ja päättelemään langanpäät. Kukakohan tulisi? Villasukkia tosin aloin myös neuloskella. Jämälangat pääsevät käyttöön, kun tehdään hyvää. Rahallisesti en voi ketään auttaa, mutta muuten olen kyllä aina valmiina, kun joku keksii hyvän kohteen ylimääräisille sukille yms.

Jos joku jaksoi lukea tänne asti, niin bonuksena hieman pääsiäisnameja:

Tuo pikkuinen Mariskooli on erinomainen tekosyy ostaa karkkia, koska juuri nuo rakeet näyttävät siinä niiiiin kauniilta. Ei kutkuttele vain makuhermoja vaan ovat myös silmän ilona...

Ihmeiden aika ei ole ohi...

...sillä täällä on valmistunut jotakin! Ja se tuntuu totisesti pieneltä ihmeeltä kaikkien viime kuukausien turhautumisten jälkeen, kun yksikään neuletyö ei ole tuntunut edistyvän ja muutenkin on koko elämä tuntunut ihan hirvittävän laahaavalta, kaikesta kiireestä huolimatta. Mutta nyt on olo taas valoisampi, kevät tekee tuloaan ja muutenkin maailma hymyilee. Pääsiäisen jälkeen aloitan uudessa työssä, mikä juuri nyt saa riemuitsemaan elämästä. Myös pari ikävänpuoleista ristiriitatilannetta ja hieman tulehtuneet henkilösuhteet ryhmissä, joiden kanssa olen jatkuvasti tekemisissä, ovat painaneet, vaikka en henkilökohtaisesti olekaan ollut sekaantunut niihin. Silläkin rintamalla näyttää tilanne rauhoittuneen, joten elämähän on oikeasti ihanaa!

Ihanaa on myös, että sisko sai vihdoinkin synttärilahjansa (vain kuukauden myöhässä...) eli Xie-huivi valmistui jo viikko sitten ja lähti heti maanantaina postin mukana matkalleen. Ja postipa se yllätti täysin: maanantai-iltana joskus kuuden kieppeillä vein paketin postiin ja jo tiistaina sisko soitti kiittääkseen lahjasta. Sisko siis sijaitsee tällä hetkellä Keski-Suomessa, minä tällä pääkaupunkiseudulla. Eli nopea toimitus, ei voi muuta sanoa. Alla kuva valmiista huivista, jonka mallina oli Ziinan Kevät. Aluksi olin ajatellut jotain "pitsimäisempää" mallia ja aloitinkin muutamaa, mutta totesin aina parin mallikerran jälkeen, ettei yhtälö nakkisormeni + ohut lanka + aika tylpät puikot ole toimiva. En nimittäin saanut yhteenneulomiskavennuksia sujumaan ja tekisin huivia varmaan vielä ensi vuonna tähän aikaan, jos olisin valinnut mallin, jossa on paljon ko. kavennuksia. Joten malliksi valikoitui Kevät, joka onneksi on helppo muistaa ja vikkelä neuloa (vaikka minulla hieman kestikin...). Ja lankanahan oli siis Xie-bambulanka, Titityyn syksyisen lankaklubin satoa. Kartio riitti helposti huiviin eli todella riittoisa lanka. Vaikka huivin tekeminen kestikin, olen tyytyväinen unelmankeveään ja kuitenkin lämmittävään lopputulokseen. Tyytyväiseltä kuulosti huivin uusi omistajakin. Onneksi kyseisestä langasta on kullanväri Titityystä loppunut, koska muuten voisin saada päähänpiston tikutella itselleni juhlahuivin siitä, tosin suorakaiteena.

Tässä vielä lähikuvaa pinnasta:

Ja ennen kuin kukaan ehtii ihmetellä: olen laiska vasuri eli useimmat melko symmetriset ohjeet neulon yksinkertaisesti peilikuvina, ohjeita sen kummemmin "kääntämättä". Siksi kavennukset ja lisäykset usein näyttävät hieman erilaisilta kuin alkuperäisissä ohjeissa.

Toinen valmistunut työ ovat nämä elämäni ensimmäiset ja toistaiseksi myös viimeiset sormikkaat. Arvasin, ettei sormien näprääminen sovi luonteelleni,mutta tarvitsin sormikkaat ja neulojahan ei osta sellaisia kaupasta! ;) En edelleenkään ymmärrä, kuinka jotkut tekivät sormikkaat jo silloin neljännellä luokalla peruskoulussa, kun meikäläinen työllä ja tuskalla sai ne lapasensa väännettyä. Vaikka monta vuotta minä niitä muotopuolia lapasiani käytin. Onneksi olen hiukkasen verran kehittynyt niistä ajoista neulojana, muuten tämä harrastus olisi liian turhauttava... Noihin sormikkaisiin en käyttänyt mitään ohjetta, kunhan neuloin. Väsäsin jotakin hieman peukalokiilaa muistuttavaa ja tikuttelin sileää, rannekkeessa yksi oikein, yksi nurin -joustinta. Hieman reilun kokoiset niistä tuli, mutta ei haittaavan isot. Ihanan pitkillä rannekkeilla minulle vilukissalle, vaikka rannekkeethan voi myös taittaa, kuten kuvasta näkyy. Ja kerrankin sormet ovat tarpeeksi pitkät, inhoan ostosormikkaissa yleensä liian lyhyitä sormia!
Tässä vielä taidonnäyte uudesta tavasta valokuvata molemmat kätensä yhtä aikaa: kameranhan siis voi asettaa leuan alle ja painaa laukaisunappia leuallaan. En suosittelee kokeilemaan, itse en ainakaan tämä yhden kuvan jälkeen yrittänyt uudestaan. Kameran tiputtamisen riski on liian korkea suhteessa saavutettuun hyötyyn... sormikkaissa lankana toimi Secret Woolin syksyisen sukkaklubin viimeinen lanka Hipknitsin pehmeä Merino.


Hyvää naistenpäivää kaikille!

Olen rakastunut!

Uuteen Shalom Cardiganiini nimittäin retkahdin jo ennen sen valmistumista. Minullahan on kesken noita hyvin hitaasti edistyviä töitä useampiakin, joten olin päättänyt, että mitään uutta en aloita, ennen kuin ainakin joku niistä valmistuu. Toisin kävi. Perjantai-iltana törmäsin Sukkalandiassa tähän hurmaavaan malliin ja päässäni alkoi kypsyä idea Nordiasta hankkimieni Viking Balderien käyttämisestä vastaavaan. Oikeastaanhan kyseinen lanka on hieman liian paksua tällaisiin vaatekappaleisiin ja olinkin ajatellut tehdä siitä jonkinlaisen keepin tai muun hartianlämmittimen kylmiin toimistoihin ja kokoustiloihin. Mutta tämä on vielä paljon parempi! Tämä lämmittää hartiat ja selän ja on vielä mukavakin. Ja kaunis - ainakin omasta mielestäni. Sitäpaitsi tätä oli mukava tehdä. Ja valmista tuli nopeasti.

Silloin perjantaina olin jo menossa nukkumaan, kun yhtäkkiä tunsin, että on pakko saada aloittaa tämän tekeminen. Niinpä nousin, kerin ensimmäisen vyyhdin, käynnistin tietokoneen ohjeen takia ja loin silmukat. Sunnuntaina loppui lanka, olinhan ostanut vain kolme vyyhtiä. Maanantaina siis taas Nordiaan ja lisäksi etsin Helsingin keskustasta sopivaa nappia - tuloksetta. Mistään ei löytynyt isoa puunappia, jossa olisi vielä ollut tarpeeksi isot reiät villalangalle, halusinhan ommella napin samalla langalla. Olin jo ajatellut, että tänään täytyy mennä kaivelemaan äidin nappivarastoja tai pistäytyä Soukan Menitassa (siellä on joskus ihan hyviä nappeja). Sitten tapahtuikin jotkain ihmeellistä. Titityyn kevään lankaklubin ensimmäinen lähetys tuli tänä aamuna. Ja langan kylkiäisenä paketissa oli iso puunappi!!!!! Tähden muotoinen koivunappi sopi mitä mainioimmin uuteen lempivaatteeseeni. Ongelma oli siis ratkaistu ja vaate pääsi heti käyttöön.

Itsensä kuvaamisen ongelmaa ei sen sijaan ole ratkaistu ja siksi tässä vain kaksi onnetonta räpsäystä. Ehkä niistä kuitenkin saa jonkinlaisen käsityksen, jos vaikka vilkaisee linkkien takaa noita muiden versioita. Lankaa meni 400 grammaa, tein muuten ohjeen mukaan, mutta jätin yhden lisäyksen verran pituudesta pois, koska en halunnut ostaa viidettä vyyhtiä, josta olisi jäänyt puolet yli. Mielestäni pituus on ok myös noin, vaikka kuvissa näyttääkin aika lyhyeltä, mikä johtuu kuvaamaan ojennetusta käsivarresta. :D Ajatusvirheestä johtuen napinläpi tuli väärälle puolelle, mutta ei tuo minua haittaa.

Ensin kuva parvekkelta. Ihanaa, kun aurinko paistaa, tulee ihan keväinen fiilis. Mutta kylmä tuli nopeasti, kun ei viitsinyt pistää kenkiä jalkaan. Siksi toinen otos sisältä:


Tykkään. Voipi olla, että teen vielä joskus toisenkin.

Lankojakin on tullut hankittua, repsahduksia repsahdusten perään, mutta niistä myöhemmin...

Tiskirätti, tiedän sen...

Pitihän minunkin, kun kaikki muutkin. Tekaista pari tiskirättiä siis. Sopivathan ne täydelliseksi täydennykseksi mahdollisimman kestävään elämäntyyliini. Käyttelin pois Novitan Bambujen jämiä ja improvisoin. Tuossa kirjavassa joku hyvin tarkkasilmainen kyllä saattaa huomata värinvaihdon kahden eri vihreän välillä. Novitan vaaleanpunainen ja vihreä oli käytetty loppuun, joten jatkoin Hjärtegarnin Blend Bamboolla, jota sitäkin on useampia jämänöttösiä. Novitan Bambua löytyy sinisenä enemmänkin jostain kummallisesta syystä (en yleensä harrasta sinistä). Ja löytyy sitä muissakin väreissä. Tänään juuri käväisin Soukan Menitassa ostamassa pari kerää keltaista, kun se on siellä niin edullista. Keltaista tarvitaan erääseen kevätsuunnitelmaan yhdistymään ruskean ja oranssin kanssa. Kuten voi arvata, olen mitä suurimmassa määrin 70-luvun lapsi. :D

Onneksi en liittynyt lankahamstereihin, sillä Bambun lisäksi oli pakko ostaa myös Jussi-sukkalankaa. Ei sille tosin juuri nyt ole käyttöä, mutta kun se oli halpaa! Ja eniten sukulaiset kuitenkin kaipaavat juuri noita paksumpia perussukkia, joita yleensä tikuttelen seiskaveikasta. Kelpaa niihin Jussikin. Niitä tänään ostettuja keriä en kuitenkaan viitsinyt kuvata. Jokainenhan tietää, miltä näyttää Bambu taikka Jussi...

Valmista ei tällä juurikaan ole tullut. Seminaareissa olen laukannut ja muutenkin istuskellut kokouksissa. Xie-huivia olen urheasti yrittänyt saada valmiiksi ja olen jopa onnistunut selättämään yhden päähänpinttymistäni. En nimittäin yleensä koskaan jätä mallikertaa kesken esim. pitsihuiveissa. Mikä hidastaa valmistumista huomattavasti, koska en edes ota työtä käteen, jos tiedän, eteen ehdi neuloa koko mallikertaa. Nyt olen kuitenkin tehnyt kerroksen aina, kun olen suinkin ehtinyt ja jaksanut. Valmis huivi ei vielä ole, vaikka siskon synttäritkin menivät jo. Lupasin lahjan joskus... Oma villapaitakaan ei edisty, vaikka alku tuli tosi nopeasti. No, ovathan hihat jo lähes puolessa, ehkä se vielä tämän talven pakkasille valmistuu.

Kaksi paria pikkusukkia tein edellisessä postauksessa mainittuun hyväntekeväisyystempaukseen. Maanantaiaamuna sain ne vihdoin postiin, ennemmin en päässyt käymään postissa, toivottavasti ehtivät vielä ajoissa. Käytin jämälankoja näihinkin, mikä aiheutti hieman omituisen värityksen. Syysnallea oli useammasta kerästä, en edes yrittänyt saada raitoja täsmäämään ja jatkoin vihreästä Maijasta terät, kun Nalle loppui kesken. Toisissa taas on käytetty seiskaveikan jämiä. Koot olivat aika pieniä, tarkemmin unohdin kaiken hässäkän keskellä mitata.

Luvattua kuvaa

Tässä nyt se hame, josta en suurempaa kuvaa laita, koska kuva on niin huono... Hame kuitenkin on erittäin mieluinen. Lankana Novitan Luxus Cloud, se villa/bambu -sekoite siis, jota kului vajaat 6 kerää eli vähän alle 300g (aika tyyris hame kyllä, jos ajattelee kerän hintaa). Tuo punainen oli värinä niin mahtava, että oli pakko saada siitä joku vaate! Puikkoina 4,5 mm puupuikot ja neulos pelkkää sileää oikeaa, mitä nyt helmassa muutama kerros ainaoikeaa rullautumista estämässä. Malli syntyi tehdessä. Aloitin ylhäältä ja neuloin kuminauhakujan, mikä olikin oikein fiksua, sillä löysähän tuo vyötäröltä oli, vaikka niin olin laskevinani hienosti kaikki silmukkamäärät ja tiheydet. Jotain lisäyksiä tein lantion kohdalle, vaikka nyt kyllä tuntuu siltä, että ilman olisi tullut parempi. No, siitä huolimatta uskon, että tätä tulee käytettyä, sen verran on lämpimän ja pehmeän tuntuinen hamonen.

Alakuvassa sitten ne tammialelangat. Tuo Cascade220 huutelee jatkuvasti ja haluaisi päästä puikoille HETI, mutta kai tässä olisi välillä jotakin tehtävä valmiiksikin.
Kuvassa vasemmalla näkyy hiukkasen uusinta leluani. Sain nimittäin vanhemmiltani joululahjaksi ompelukoneen! Äiti ilmeisesti halusi koko syksyn tällä luonani majailleen koneensa takaisin ;). Ihan peruskapine tuo uusi koneeni, voi ommella suoraa ja siksakkia ja niiden muunnelmia.

En todellakaan ole mikään mestariompelija, mutta harjoittelen ahkerasti aina välillä. Kaikki entiset käsityönopettajani repsivät hiuksiaan, jos näkisivät minun työtapani. Repiväthän he silloin kouluaikoinakin ja silloin sentään oli pakko noudattaa heidän antamiaan ohjeita edes hieman. Taisin joskus sanoakin yhdelle kässänmaikalle, että olen liian suurpiirteinen käymään hänen tunneillaan ja ehdottomasti liian luova tekemään valmiista kaavoista... Hutilukseksi he minua kutsuivat. Höh. Eivät uskoisi, jos kuulisivat, että nykyään käytän suuren osan vapaa-ajastani käsitöihin!

Juuri oli tarkoitukseni alkaa harjoitella koneen käyttöä, mutta totesin, ettei ruskea trikoo sittenkään riitä suunnittelemaani paitaan. Ottaa päähän. Kuvittelin palasen juuri ja juuri riittävän, mutta leikattuani etu ja takakappaleet sekä toisen hihan, huomasin, ettei toista hihaa enää tule, vaikka olin täysin luonteeni vastaisesti ollut todella tarkka kankaankäyttäjä. Voisihan molemmat hihat koota paloista, mutta en minä sellaista ollut suunnitellut! Enkä tahdo hihoja täynnä saumoja! Joten kai se on tästä kipaistava Eurokankaaseen penkomaan palalaareja. Jos vaikka löytyisi samaa kangasta palanen (ostettu viikko sitten, joten pieni mahdollisuus on olemassa) tai sitten jotakin hyvin yhteensopivaa.

Ja sitten itse asiaan

Ja itse asiahan ovat lanka, puikot ja kaikki se mitä niiden avulla voi saada aikaan. Yksi syy tämän blogin perustamiseen oli se, että haluan yrittää seurata tekemisiäni ja aikaansaannoksiani. Ehkä tämä hieman auttaa. Ehkä onnistun tällä tavoin myös pitämään langanhankintavimmaani hieman kurissa, kun näin julkisesti joudun myöntämään sortuneeni jälleen kerran...

Tässä joka tapauksessa tämän vuoden ensimmäinen valmistunut työ. Baskeri, Moda 5/2008, malli 18. Lankana Titityyn lankaklubin joulukuun lanka, ShibuiKnitsin Baby Alpaca, aivan ihanan pehmeä lanka ja ylläriväreistä minulle osui aivan itseni värinen vyyhti! Ja kun sitten olin päässyt joululahjatöistä (12 paria sukkia+huivi) eroon, halusin tehdä jotain itselleni. Tämä oli ensimmäisenä puikoilla juuri langan ominaisuuksien takia. Baskerista tuli tosi kiva, vaikkei kuva sitä olekaan. Ei ole ihan helppoa kuvata omaa päätään... Ja lankaklubeista tuli mieleen, että liityinpä taas tuohon ylläriväri lankaklubiin. Ettei vain tulisi langasta pulaa ja koska pidän yllätyksistä, ainakin mukavista sellaisista. :)

Kun baskeri oli valmis, huomasin säätiedotuksen lupaavan vihdoinkin pakkasta tänne eteläänkin. Ja heti tuli huoli käsiparkojen lämpimänä pysymisestä. Minähän olen vilukissaa ja etenkin ääreisverenkierto voisi totisesti olla vilkkaampi. Niinpä tekaisin nopeasti huovutetut lapaset, jotka ovatkin viime päivien pakkasissa osoittautuneet lämpimiksi. Varressa Novitan Woolia, käsiosassa virolaista hahtuvaa, ihan fiiliksellä neulotut ja sitten neljässäkympissä pesukoneessa huovutettu. Ja tuuria oli matkassa, koska sopivat tuli!



Muutenkin huomaan jatkavani itsekästä linjaa näin joulun jälkeen. Saumoja vaille valmis on hame, jonka ensimmäisen puolikkaan olin kyllä saanut valmiiksi jo marraskuussa, mutta joka sitten joutui odottelemaan sen aikaa, että sain joululahjat tehtyä. Saumoja vaille valmis tarkottaa tietenkin, että lopullinen valmistuminen voi kestää vielä aika kauan. Saumat kun eivät todellakaan kuulu lempityövaiheisiini... Puikoilla on myös neulepusero, itsellepä tietenkin. Se on kyllä tosi tarkoituksenmukainen neule, koska a) huomasin omistavani 0 lämmintä puseroa (onneksi on noita villatakkeja sentään) ja b) se valmistuu tosi kauan marinoituneista langoista, joten varasto pienenee.

On minulla yksi epäitsekäskin työ tekeillä. Laitan siitä kuvan, jotta tulisi paineita tehdä se valmiiksi. Kyseessä on nimittäin synttärilahja sisarelleni, joka tämän kuun lopussa täyttää vuosia. En vain mene vannomaan, että huivi on silloin jo valmis. Koska huivihan tuosta mytystä on tulossa, mutta hi-taas-ti. Lankana myös Titityyn lankaklubilankaa, Xie-bambulankaa, joka kyllä on aika ihanaa, mutta ohutta. Vaikka kuinka tikuttelen, en huomaa huivissa mitään kasvua. Alustana tuossa kuvassa on tietokoneeni, joten siitä näkyy, kuinka pieni tuo huivinrääpäle vielä on. Mutta toivossahan on tunnetusti hyvä elää, siispä toivotaan, että se valmistuu vielä tässä kuussa...


Ei sen kummempia täältä käsityörintamalta tänään. Ulkona sataa kevyttä pakkaslunta ja täällä sisällä alkaa väsymys iskeä. So long!