maanantai 20. heinäkuuta 2009

Noin miljoona langanpäätä myöhemmin...

Tai ei niitä nyt ehkä ihan miljoonaa ollut, aivan tarpeeksi kuitenkin:

Tämä "retrokesäneuleeni", kuten sitä itse nimitän, valmistui hitaasti, mutta valmistui kuitenkin. Olipahan ihan älyttömän tylsää neulottavaa: 2 o, 2 n pyörönä. Tuntui siltä, ettei se edisty ollenkaan. Ja sitten tietysti ne hihat, jotka valmistumista eniten viivästyttivät, vaikkei niitä montaa senttiä olekaan. Ja kaikkien langanpäiden päätteleminen. Itse vartalo-osassa kyllä kuljetin lankoja mukana, en taatusti rupea päättelemään jokaisen raidan alussa ja lopussa! Mutta silti päitä oli ihan liikaa...

Lankana on Novitan Bambu (alekoreista viime vuonna haalittuja lopetettavia värejä), jota meni peräti huikeat vajaa viisi kerää. Eli ainakin yhden seiskytlukulaisen topin verran olisi vielä jäljellä. Tai sitten se riittää "muutamaan" tiskirättiin. :) Hetken jo ajattelin, että joudun lisäämään pituutta parin raidan verran, mutta pingottaminen toi muutaman sentin lisää ja toisaalta on tosiasia, ettei tämän väriseen puseroon saa vaatia liikaa pituutta. Olivathan tuon värityskauden vaatteet suhteellisen niukkoja mitoituksiltaan... Malli on mukailtu Modan 3/08 mallista 44. Ja tykkään. Paitaa tehtiin kauan ja hartaasti, mutta lopputulos on kaikessa yksinkertaisuudessaan vallan mainio ja ihanan tuntuinen iholla.

Tuossa lehdessä muuten oli harvinaisen paljon malleja, joiden mukaan olen neulonut. Esimerkiksi tämä - jo toukokuusta valmiina ollut, mutta jostain syystä polkkaamaton neule - on samaisen lehden malli numero 14 - ja kerrankin ohjeen mukaisesti ilman mitään muutoksia:




Lankana tosin ei ole ohjeen mukainen Sirdar Just Bamboo vaan Wendy Pure, jota minulla oli varastoissa. Kokonaan bambua sekin ja alkuperäisen ajatuksena oli tehdä siitä jokin tunikamainen vaate. No, onneksi mieli muuttui, koska tähän meni n. 350 g lankaa ja minulla oli sitä 400. Eli ei siitä mitään tunikaa olisi tullut. Mutta käytössä on tämäkin ollut. Käynyt jo yhdet rippijuhlat ja yhdet ylioppilasjuhlat. Ja pääsee varmaan tänääkin päälle, jos nyt saan itsestäni niin paljon irti, että lähden kaupungille. Pitäisi nimittäin käydä pankissa ja Hakaniemen hallin yläkerrassa. Eräs ompeluprojekti kaipaisi nauhaa, toinen pitsiä ja kolmas nappeja. Niitä saa parhaiten kyseisen kauppahallin toisesta kerroksesta. Sitäpaitsi Ateneumin Kalevala-näyttelykin on vielä näkemättä. Sadesäähän olisi mitä mainioin syy viettää päivä sisällä museossa sen sijaan, että makoilee rannalla, kuten viime päivinä. Ja tuon näyttelyn näkemisellä alkaa olla kiire, se ei ole esillä enää kuin muutaman viikon!

7 kommenttia:

  1. Retropusero on tosi kiva, ja kaunis myös tuo pitsineule!

    VastaaPoista
  2. Kiitos rohkaisevista kommenteistanne! Olen nimittäin auttamatta koukussa noihin 70-lukulaisiin värityksiin, jotka lisäksi pukevat minua paremmin kuin mikään sen jälkeinen muoti. Toisinaan vain mietin, voiko noita väriyhdistelmiäni oikeasti käyttää... Positiiviset kommentit saivat epäilyksen kuiskutukset taas vaikenemaan. Eli jos joku marssii vastaanne Espoossa tai Helsingissä (satunnaisesti myös muualla maassa) kuin lapsuusaikojen nostalgisista valokuvista repäistynä, se olen minä! terv. nimim. "ostin juuri tänään uudet ruskeat vakosamettihousut"

    VastaaPoista
  3. Ihanan retrohenkinen paita :)
    Toki tuollaista voi ja pitää käyttää, on se sen verran hieno :)

    VastaaPoista
  4. Aivan ihanat värit tuossa retropaidassa! Ja noita väriyhdistelmiä voi todellakin käyttää :) Nim. retroon hurahtanut :D

    VastaaPoista
  5. Kiitos kauniista sanoistanne! On tämä neule kyllä käytössä ollut. Viimeksi eilen oli päällä. Bambu kestää pesua muuten hyvin, mutta helma alkaa muuttua hieman lötkyksi. Ja värit ovat edelleen mielestäni ihanat. Jotkut tutut kyllä vähän virnistelvät retroilulleni (ei koske vain tätä vaatetta...), mutta siinähän virnistelevät. Oma on ongelmansa, jos eivät ymmärrä hyvän päälle! :D

    VastaaPoista