Aloitin pääsiäisen jälkeen uudessa työpaikassa ja se on aika hyvin imenyt mehut viime viikkoina. Mitään en ole kotona saanut aikaiseksi ja sen on kyllä näköistäkin. Neulerintamallakin on kovin hiljaista. Kesäneuleeni odottelee edelleen jotakuta ahkeraa päättelemään ja yhdistelemään kappaleita, jämälankahyväntekeväisyyssukat ovat jämähtäneet kakkossukan kantapään kohdalle. Ainoa, jota on tullut tikuteltua, on retrokesäneuleeni bambulangasta, koska se on niin aivotonta, että voin tehdä sitä suunnilleen unessa.Tänään olin ajatellut sunnuntain kunniaksi vihdoinkin siivota, mutta kuka nyt tällä säällä voisi siivota? Varsinkin, jos pyydetään mukaan ulkoilemaan metsään. Täällä rannikolla ei vielä ole ihan yhtä lämmintä kuin sisämaassa, mutta ilman takkia pärjää jo kuitenkin. Aurinko lämmitti, metsässä tuoksui kevät ja järvestäkin olivat jäät jo lähes kokonaan lähteneet. Muurahaiset olivat jo hereillä, samoin sammakot, jotka pitivät uskomatonta meteliä. Järvellä huusi kuikkapariskunta (ja erinäiset lokit) ja näimmepä kevään ensimmäiset perhoset ja kimalaisetkin. Sekä horroksestaan havahtuneen kyyn. Ja polkujen varsilla kukkivat nämä kaunokaiset:
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti