Ihmeiden aika ei ole ohi...

...sillä täällä on valmistunut jotakin! Ja se tuntuu totisesti pieneltä ihmeeltä kaikkien viime kuukausien turhautumisten jälkeen, kun yksikään neuletyö ei ole tuntunut edistyvän ja muutenkin on koko elämä tuntunut ihan hirvittävän laahaavalta, kaikesta kiireestä huolimatta. Mutta nyt on olo taas valoisampi, kevät tekee tuloaan ja muutenkin maailma hymyilee. Pääsiäisen jälkeen aloitan uudessa työssä, mikä juuri nyt saa riemuitsemaan elämästä. Myös pari ikävänpuoleista ristiriitatilannetta ja hieman tulehtuneet henkilösuhteet ryhmissä, joiden kanssa olen jatkuvasti tekemisissä, ovat painaneet, vaikka en henkilökohtaisesti olekaan ollut sekaantunut niihin. Silläkin rintamalla näyttää tilanne rauhoittuneen, joten elämähän on oikeasti ihanaa!

Ihanaa on myös, että sisko sai vihdoinkin synttärilahjansa (vain kuukauden myöhässä...) eli Xie-huivi valmistui jo viikko sitten ja lähti heti maanantaina postin mukana matkalleen. Ja postipa se yllätti täysin: maanantai-iltana joskus kuuden kieppeillä vein paketin postiin ja jo tiistaina sisko soitti kiittääkseen lahjasta. Sisko siis sijaitsee tällä hetkellä Keski-Suomessa, minä tällä pääkaupunkiseudulla. Eli nopea toimitus, ei voi muuta sanoa. Alla kuva valmiista huivista, jonka mallina oli Ziinan Kevät. Aluksi olin ajatellut jotain "pitsimäisempää" mallia ja aloitinkin muutamaa, mutta totesin aina parin mallikerran jälkeen, ettei yhtälö nakkisormeni + ohut lanka + aika tylpät puikot ole toimiva. En nimittäin saanut yhteenneulomiskavennuksia sujumaan ja tekisin huivia varmaan vielä ensi vuonna tähän aikaan, jos olisin valinnut mallin, jossa on paljon ko. kavennuksia. Joten malliksi valikoitui Kevät, joka onneksi on helppo muistaa ja vikkelä neuloa (vaikka minulla hieman kestikin...). Ja lankanahan oli siis Xie-bambulanka, Titityyn syksyisen lankaklubin satoa. Kartio riitti helposti huiviin eli todella riittoisa lanka. Vaikka huivin tekeminen kestikin, olen tyytyväinen unelmankeveään ja kuitenkin lämmittävään lopputulokseen. Tyytyväiseltä kuulosti huivin uusi omistajakin. Onneksi kyseisestä langasta on kullanväri Titityystä loppunut, koska muuten voisin saada päähänpiston tikutella itselleni juhlahuivin siitä, tosin suorakaiteena.

Tässä vielä lähikuvaa pinnasta:

Ja ennen kuin kukaan ehtii ihmetellä: olen laiska vasuri eli useimmat melko symmetriset ohjeet neulon yksinkertaisesti peilikuvina, ohjeita sen kummemmin "kääntämättä". Siksi kavennukset ja lisäykset usein näyttävät hieman erilaisilta kuin alkuperäisissä ohjeissa.

Toinen valmistunut työ ovat nämä elämäni ensimmäiset ja toistaiseksi myös viimeiset sormikkaat. Arvasin, ettei sormien näprääminen sovi luonteelleni,mutta tarvitsin sormikkaat ja neulojahan ei osta sellaisia kaupasta! ;) En edelleenkään ymmärrä, kuinka jotkut tekivät sormikkaat jo silloin neljännellä luokalla peruskoulussa, kun meikäläinen työllä ja tuskalla sai ne lapasensa väännettyä. Vaikka monta vuotta minä niitä muotopuolia lapasiani käytin. Onneksi olen hiukkasen verran kehittynyt niistä ajoista neulojana, muuten tämä harrastus olisi liian turhauttava... Noihin sormikkaisiin en käyttänyt mitään ohjetta, kunhan neuloin. Väsäsin jotakin hieman peukalokiilaa muistuttavaa ja tikuttelin sileää, rannekkeessa yksi oikein, yksi nurin -joustinta. Hieman reilun kokoiset niistä tuli, mutta ei haittaavan isot. Ihanan pitkillä rannekkeilla minulle vilukissalle, vaikka rannekkeethan voi myös taittaa, kuten kuvasta näkyy. Ja kerrankin sormet ovat tarpeeksi pitkät, inhoan ostosormikkaissa yleensä liian lyhyitä sormia!
Tässä vielä taidonnäyte uudesta tavasta valokuvata molemmat kätensä yhtä aikaa: kameranhan siis voi asettaa leuan alle ja painaa laukaisunappia leuallaan. En suosittelee kokeilemaan, itse en ainakaan tämä yhden kuvan jälkeen yrittänyt uudestaan. Kameran tiputtamisen riski on liian korkea suhteessa saavutettuun hyötyyn... sormikkaissa lankana toimi Secret Woolin syksyisen sukkaklubin viimeinen lanka Hipknitsin pehmeä Merino.


Hyvää naistenpäivää kaikille!

Kootut selitykset

Tuli taas aivan käsittämättömän pitkä tauko päivittämiseen, mutta se lienee anteeksiannettavaa, jos kerron tauon ikävän syyn. Kun viime viikonlopun lähestyessä nimittäin ajattelin vihdoinkin ehtiväni kertoa näistä kaikista lankaretkahduksistani, sairastuin vatsatautiin - tuohon ikävistä taudeista ikävimpään, jonka olin jo ehtinyt kuvitella jääneen lapsuuteen... Alkuviikkokin meni vielä toipuessa, työpöydän ääreen istuminen oli aika ylivoimaista, koneen nostaminen polvien päälle samoin. Eivätkä sormetkaan olisi jaksaneet tanssahdella näppäimistöllä. Joten oli parempi ensin saada vähän voimia takaisin ja vasta sitten ruveta tekemään tunnustuksia.

Tunnustusten suhteen edetään aikajärjestyksessä eli ensimmäisenä jo toissaviikolla kotiini saapuneet herkkupalat, Utunan kauniinsävyiset kotimaiset langat, joita tähän satsiin tilasin kahta laatua: sinisävyistä Nutu-sukkalankaa, josta tiedän jo kenelle siitä on tulossa joululahjasukat (ei se, että tiedän asian jo nyt tarkoita, etteikö sukille kuitenkin tulisi kiire sitten joulukuussa...), vaikka en mallia vielä olekaan ajatellut. Lisäksi tilasin kaksi vyyhtiä kainuunharmaslankaa Uramatar, värissä metsän lukko. Mahtavan pehmeää 100 % kainuunharmasta, joka varmaankin tahtoo kauluriksi itselleni. Ei tosin välttämättä enää tämän talven pakkasiin, jos ajattelen ajankohtaista neuleiden etenemisvauhtia. Minähän olin päättänyt vähentää langanostoa ja lisäksi tukea parhaani mukaan kotimaisia tuottajia ja yrityksiä. Tässä kohden päätöksen jälkimmäinen kohta pitikin...

Niin, ja lahjuksena tuli tuo myös kotimaista käsityötä oleva makea suklaatikkari, jota luonnollisesti ei enää ole olemassa ;).

Seuraava lankaan retkahdus tapahtui Lankamaailma Nordiassa, kun olin ostamassa puuttuvaa vyyhtiä edellisen postauksen Shalom cardiganiin. Vain yhden vyyhdin takia tuntui typerältä tehdä tuo matka (kestäähän se julkisilla kulkuvälineillä sentään ainakin 45 minuuttia!), joten sain hyvän tekosyyn ostaa edes ihan vähän jotakin muuta. Se "jokin muu" oli kaksi kerää Zitronin Loftia, joka oli alennusmyynnissä (poistomyyntiä ilmeisesti, eikö tuotetta olla lopettamassa?) ja jota olen jo jonkin aikaa halunnut kokeilla johonkin pikkujuttuun. Mikä tuo pikkujuttu on en todellakaan vielä tiedä, mutta tulipahan ostettua. Ja tuo takana häpeävä vaaleanpunainen on lahjus, kerä muovilankaa jälleen kerran. Olisin saanut kaksi, mutta huolin vain yhden. Ehkä siitä voi tehdä vaikkapa nukenvaatteita jollekin tarvitsevalle.


Heti seuraavana päivänä saapuikin sitten Titityyn lankaklubin ensimmäinen paketti. Ihanaa pehmeää Shibuiknitsin Merino Alpacaa miehisessä värissä. Ensin ajattelin langan olevan mustaa, mutta se onkin mustan ja tummansinisen sävyistä. Ja heti tuli mieleen, että se on "miehisempää" kuin yksikään varastoistani löytyvä lanka. Joten katsotaan, mitä siitä syntyy ja kenelle... Lisänä paketissa oli tuo nappi, jonka päivänpelastavasta vaikutuksesta olenkin jo raportoinut.


Ikään kuin en olisi noilla hankinnoilla jo kasvattanut lankavarastoani jälleen kerran tarpeeksi, oli pistäydyttävä "vain vilkaisemassa" Secret Woolin synttärialea (sorry, loppui jo). Raskain sydämin olin jättänyt kyseisen putiikin sukkalankaklubikierroksen väliin, vaikka syksyllä suunnattomasti nautin paketeista. Totesin vain tuossa tammikuussa, että lanka-arkussa on ainakin kymmeneen pariin sukkalankaa (eikä tuossa määrässsä ole seiskaveikkoja tai nalleja mukana). Joten ajattelin, että siitä hyvästä voisin ehkä ostaa jotakin muuta :D. Olinhan jo aiemmin tilannut kaksi kerää tuota Cascade Cloud 9 -lankaa ja nyt tuntui siltä, että kannattaisi tilata toiset kaksi kerää, jotta määrästä saisi edes jotakin järkevää lahjaksi, jonkin setin tms. Ja koska jälleen kerran tuntui hölmöltä mennä niin vähän tavaran kanssa kassalle, oli tilattava lisäksi nuo hurmaavan väriset alpakkalangat. Ainahan sitä johonkin saa pari kerää kaunista alpakkaa menemään, vai mitä? Minulla taitaa olla jokin asennevamma, kun aina täytyy ostaa vähän enemmän kuin tarvitsisi... No, lankakaupiaat varmaankin tykkäävät kaltaisistani, vaikka eiväthän nämä vielä mitään suurostoksia ole!


Keskeneräiset ovat edelleen keskeneräisiä, vaikka ainakin Xie-huivi osoittaa jo edistymisen merkkejä. Nyt ajattelen jo jokaista mallikertaa aloittaessani, että se ehkä tulee olemaan viimeinen. Lanka on vain niin käsittämättömän riittoisaa, että sitä riittää aina vielä yhteen... Mutta ehkä täällä vielä jokus jotakin valmistuukin kaiken langanostamisen vastapainoksi.

Olen rakastunut!

Uuteen Shalom Cardiganiini nimittäin retkahdin jo ennen sen valmistumista. Minullahan on kesken noita hyvin hitaasti edistyviä töitä useampiakin, joten olin päättänyt, että mitään uutta en aloita, ennen kuin ainakin joku niistä valmistuu. Toisin kävi. Perjantai-iltana törmäsin Sukkalandiassa tähän hurmaavaan malliin ja päässäni alkoi kypsyä idea Nordiasta hankkimieni Viking Balderien käyttämisestä vastaavaan. Oikeastaanhan kyseinen lanka on hieman liian paksua tällaisiin vaatekappaleisiin ja olinkin ajatellut tehdä siitä jonkinlaisen keepin tai muun hartianlämmittimen kylmiin toimistoihin ja kokoustiloihin. Mutta tämä on vielä paljon parempi! Tämä lämmittää hartiat ja selän ja on vielä mukavakin. Ja kaunis - ainakin omasta mielestäni. Sitäpaitsi tätä oli mukava tehdä. Ja valmista tuli nopeasti.

Silloin perjantaina olin jo menossa nukkumaan, kun yhtäkkiä tunsin, että on pakko saada aloittaa tämän tekeminen. Niinpä nousin, kerin ensimmäisen vyyhdin, käynnistin tietokoneen ohjeen takia ja loin silmukat. Sunnuntaina loppui lanka, olinhan ostanut vain kolme vyyhtiä. Maanantaina siis taas Nordiaan ja lisäksi etsin Helsingin keskustasta sopivaa nappia - tuloksetta. Mistään ei löytynyt isoa puunappia, jossa olisi vielä ollut tarpeeksi isot reiät villalangalle, halusinhan ommella napin samalla langalla. Olin jo ajatellut, että tänään täytyy mennä kaivelemaan äidin nappivarastoja tai pistäytyä Soukan Menitassa (siellä on joskus ihan hyviä nappeja). Sitten tapahtuikin jotkain ihmeellistä. Titityyn kevään lankaklubin ensimmäinen lähetys tuli tänä aamuna. Ja langan kylkiäisenä paketissa oli iso puunappi!!!!! Tähden muotoinen koivunappi sopi mitä mainioimmin uuteen lempivaatteeseeni. Ongelma oli siis ratkaistu ja vaate pääsi heti käyttöön.

Itsensä kuvaamisen ongelmaa ei sen sijaan ole ratkaistu ja siksi tässä vain kaksi onnetonta räpsäystä. Ehkä niistä kuitenkin saa jonkinlaisen käsityksen, jos vaikka vilkaisee linkkien takaa noita muiden versioita. Lankaa meni 400 grammaa, tein muuten ohjeen mukaan, mutta jätin yhden lisäyksen verran pituudesta pois, koska en halunnut ostaa viidettä vyyhtiä, josta olisi jäänyt puolet yli. Mielestäni pituus on ok myös noin, vaikka kuvissa näyttääkin aika lyhyeltä, mikä johtuu kuvaamaan ojennetusta käsivarresta. :D Ajatusvirheestä johtuen napinläpi tuli väärälle puolelle, mutta ei tuo minua haittaa.

Ensin kuva parvekkelta. Ihanaa, kun aurinko paistaa, tulee ihan keväinen fiilis. Mutta kylmä tuli nopeasti, kun ei viitsinyt pistää kenkiä jalkaan. Siksi toinen otos sisältä:


Tykkään. Voipi olla, että teen vielä joskus toisenkin.

Lankojakin on tullut hankittua, repsahduksia repsahdusten perään, mutta niistä myöhemmin...

Tiskirätti, tiedän sen...

Pitihän minunkin, kun kaikki muutkin. Tekaista pari tiskirättiä siis. Sopivathan ne täydelliseksi täydennykseksi mahdollisimman kestävään elämäntyyliini. Käyttelin pois Novitan Bambujen jämiä ja improvisoin. Tuossa kirjavassa joku hyvin tarkkasilmainen kyllä saattaa huomata värinvaihdon kahden eri vihreän välillä. Novitan vaaleanpunainen ja vihreä oli käytetty loppuun, joten jatkoin Hjärtegarnin Blend Bamboolla, jota sitäkin on useampia jämänöttösiä. Novitan Bambua löytyy sinisenä enemmänkin jostain kummallisesta syystä (en yleensä harrasta sinistä). Ja löytyy sitä muissakin väreissä. Tänään juuri käväisin Soukan Menitassa ostamassa pari kerää keltaista, kun se on siellä niin edullista. Keltaista tarvitaan erääseen kevätsuunnitelmaan yhdistymään ruskean ja oranssin kanssa. Kuten voi arvata, olen mitä suurimmassa määrin 70-luvun lapsi. :D

Onneksi en liittynyt lankahamstereihin, sillä Bambun lisäksi oli pakko ostaa myös Jussi-sukkalankaa. Ei sille tosin juuri nyt ole käyttöä, mutta kun se oli halpaa! Ja eniten sukulaiset kuitenkin kaipaavat juuri noita paksumpia perussukkia, joita yleensä tikuttelen seiskaveikasta. Kelpaa niihin Jussikin. Niitä tänään ostettuja keriä en kuitenkaan viitsinyt kuvata. Jokainenhan tietää, miltä näyttää Bambu taikka Jussi...

Valmista ei tällä juurikaan ole tullut. Seminaareissa olen laukannut ja muutenkin istuskellut kokouksissa. Xie-huivia olen urheasti yrittänyt saada valmiiksi ja olen jopa onnistunut selättämään yhden päähänpinttymistäni. En nimittäin yleensä koskaan jätä mallikertaa kesken esim. pitsihuiveissa. Mikä hidastaa valmistumista huomattavasti, koska en edes ota työtä käteen, jos tiedän, eteen ehdi neuloa koko mallikertaa. Nyt olen kuitenkin tehnyt kerroksen aina, kun olen suinkin ehtinyt ja jaksanut. Valmis huivi ei vielä ole, vaikka siskon synttäritkin menivät jo. Lupasin lahjan joskus... Oma villapaitakaan ei edisty, vaikka alku tuli tosi nopeasti. No, ovathan hihat jo lähes puolessa, ehkä se vielä tämän talven pakkasille valmistuu.

Kaksi paria pikkusukkia tein edellisessä postauksessa mainittuun hyväntekeväisyystempaukseen. Maanantaiaamuna sain ne vihdoin postiin, ennemmin en päässyt käymään postissa, toivottavasti ehtivät vielä ajoissa. Käytin jämälankoja näihinkin, mikä aiheutti hieman omituisen värityksen. Syysnallea oli useammasta kerästä, en edes yrittänyt saada raitoja täsmäämään ja jatkoin vihreästä Maijasta terät, kun Nalle loppui kesken. Toisissa taas on käytetty seiskaveikan jämiä. Koot olivat aika pieniä, tarkemmin unohdin kaiken hässäkän keskellä mitata.

Mietteitä langoista

Ja päivitystä päivityksen vuoksi. Valmista nimittäin ei ole kuluneen viikon hässäkässä tullut, vaan kaikki on edelleen pahasti kesken. Siskon syntymäpäivä lähestyy uhkaavasti, mutta Xie-huivi ei ota kasvaakseen. En ole kovin usein sitä ehtinyt tikutella viimeisen viikon aikana, mutta siltikään en voi olla ihmettelemättä, miksi huivi ei kasva eikä lanka vähene. Siis kuvitelkaapa itse kärjestä aloitettu kolmiohuivi, jossa nyt on parisataa silmukkaa ja kuitenkaan lanka ei tunnu ollenkaan hupenevan kartiolta eikä huivikaan näytä yhtään suuremmalta. Turhauttavaa... asiassa on yksi hyvä puoli: ne synttärit ovat ensi viikonloppuna ja vaikka tällä hetkellä Keski-Suomessa asuva sisko sattuisikin tulemaan kotiseudulleen viikonlopuksi, en minä ole kotona vaan seminaarissa, joka vie koko viikonlopun. Joten voin antaa huivin, kun seuraavan kerran tapaamme (mikäli se siihen mennessä on valmis, mitä juuri nyt epäilen) ja väittää lahjan luovuttamisen viivästyneen etäisyyden takia. Ihan kuin posti ei kuljettaisi lahjoja... enkä minä sitä paitsi valehtele. ;)

Alun perin junaneuleena aloitetut sormikkaatkin ovat vaiheessa, villapuseron hihoista puhumattakaan. Ainoa edistynyt työ on Katilainin blogissaan mainostaman hyväntekeväisyyshaasteen innoittamat sukkaset, joiden on pakko valmistua ennen torstaita, koska silloin lähden ensin yhteen seminaariin ja viikonlopuksi siis toiseen, enkä siksi muuten saa sukkia tämän kuun loppuun mennessä postiin. (Olipas sekava virke, mutta en nyt jaksa muokatakaan.)

Sitten otsikkoon: olen tässä hieman tuuminut suhdettani erilaisiin lankoihin, ennen kaikkea erilaisiin materiaaleihin. Aloin pohtia aihetta käytyäni Lankamaailma Nordiassa viikko sitten. Oikeastaan ihmetttelin, miksi en ollut sen innostuneempi isosta lankakaupasta (no kun pidän pienistä liikkeistä...), jossa todellakin on laajat ja hieman erilaiset valikoimat, kuten Makepeace75 kommentissaan totesi (ja hän elää aikalailla saman tarjonnan äärellä kuin minäkin, olettaisin). Sitten luin jostakin blogista (anteeksi, mutta en kuolemaksenikaan muista mistä!), että Nordia oli pettymys, koska valikoimasta niin suuri osa oli tekokuituja. Bling! Siinä se oli. Minähän olen luonnonmateriaalifriikki. Ja kotimaisuusfriikki. Lankojen suhteen voin kyllä kotimaisuudesta joskus joustaa, muutenhan jäisin paljosta paitsi, mutta luonnonmateriaaleista en. Sukkalangoissa hyväksyn vahvistusta, puhdas villa kun ei tosiaankaan kestä käyttöä ainakaan kantapäissä. Kotimaista ei Nordiasta löydy ja vaikka tarjolla oli kyllä ihania villalaatuja aivan hurmaavissa väreissä ja ekovillaakin, oli niiden hinta oli sitten aivan yhtä korkea kuin muuallakin. Ja tässä tämänhetkisessä konkurssissa en kykene ostamaan villatakin, slipoverin tai muun vaatteen verran niitä ihania villalankoja, joten parempi olla kokonaan ostamatta, kun koti jo pursuilee yksittäisiä vyyhtejä ja keriä, jotka ihan selvästi aikovat muotoutua joskus hamassa tulevaisuudessa kaulaliinoiksi, lapasiksi ja pipoiksi. Puuvillaa, bambua ym. kesäisempiä lankoja minulla on varastot täynnä, eikä niitä oikein muutenkaan osaa keskellä talvea ostella. Ja ostinhan minä sitä Viking Balderia, joka todellakin kuuluu sarjaan "en tarvitsisi välttämättä, mutta kun on niin ihanaa". Ja koska löysin aivan kuin sille tehdyn villatakkiohjeen, joudun varmaankin hakemaan sitä lisää. Kuka tietää, ehkä silloin sorrun niihin muihinkin...

Kotimaisuusintoiluni on aiheuttanut sen, että jo nyt olen alkanut listata käyntikohteita ensi kesäksi. Etelä-Savossa mökkeilevän on suhteellisen helppoa päästä erinäisiin lankahullua kiehtoviin kohteisiin, joten ehkä pitäisi yrittää hieman rajoittaa ostovimmaa nyt ja mieluummin säästää rahoja kesää varten.

Mikä viikko!

Oikeastaan vain maanantai ja tiistai olivat töiden ja kokouksien takia niin pitkiä ja kiireisiä päiviä, etten edes kunnolla ehtinyt tietokonetta avata. Loppuviikko kuitenkin meni sitten palautuessa enkä todellakaan jaksanut muuta kuin lukea pakolliset työ- ja luottamustoimiasioihin liittyvät sähköpostit iltaisin kotiuduttuani. Muuten illat menivät reporankana sohvalla lojuessa, tuskin jaksoin edes neuloa (ja se on jo merkki vakavasta uupumuksesta). Joten mikään ei ole valmistunut eikä oikeastaan edes mainittavasti edistynyt. Villapaidantekeleessä sentään on havaittavissa pientä edistymistä: etu- ja takakappaleet ovat valmiina ja hihat puikoilla. Päätin välttää toisen hihan syndrooman, joka yleensä on taattu, ja aloitin siksi molemmat hihat kerralla. Siitä johtuen ne tietysti tuntuvat edistyvän ihan kamalan hitaasti, mutta parempi näin päin, ovatpahan sitten molemmat valmiina siinä vaiheessa, kun yleensä ajattelen, etten millään viitsisi tehdä vielä toistakin hihaa...

Eilen päätin käydä katsastamassa sen paljon puhutun Lankamaailma Nordian Oulunkylässä. Hieman päätökseen ehkä vaikutti myös liikkeen alemainos jossakin Hesarissa viikolla. Eihän tästä naapurikaupungista pitkä matka ole, mutta kun ei oikeastaan ole minkäänlaista tarvetta langalle, Menitan outlet on vielä paljon lähempänä ja melkein naapurissakin on pieni lankakauppa (puhumattakaan siitä, että liikun jatkuvasti Helsingin keskustassa eli erinäisten lankakauppujen vaikutusalueella...), niin ei siellä ole tullut vielä käytyä, edes uteliaisuudesta. Piti nyt kuitenkin käydä vilkaisemassa uuden paikan tarjontaa. Eikä sieltä tietenkään selvinnyt ulos jotakin ostamatta, vaikka piti mennä vain katsomaan:

Tuo Viking Balder oli niin kertakaikkisen ihanan tuntuista, pehmeää ja 100 % villaa ja sitäpaitsi todella kauniin ruskeaa, etten voinut olla ostamatta sitä. Tämänhetkisesta köyhyydestäni johtuen sain pidettyä näppini sen verran kurissa, että mukaan tarttui vain kolme vyyhtiä. Tosin jo matkalla kotiin bussissa istuessani tulin siihen tulokseen, että joudun ehkä hakemaan sitä lisää. Mieleeni tuli nimittäin vain sellaisia neuleita, joihin tarvitsen ehdottomasti enemmän kyseistä lankaa. Naturgarn oli alennettu, euron kerä, ja niinpä ostin kaksi kerää ruskeaa ja kaksi luonnonvalkoista. Joihinkin huovutusjuttuihinhan se varmasti menee, saattaa muotoutua tossuiksi. Sukkalankojen suhteen onnistuin pysymän kovana itseäni kohtaan. Niitä on muutenkin kertynyt ihan liikaa viime aikoina ja harkitsen liittymistä tälläkin kierroksella Secret Woolin sukkalankaklubiin. Kuvassa takana häpeää yli 15 euron ostokseen liittyvä lahjus, räikeänkimmeltävänvihreä (itsepähän valitsin värin) kerä Saraa, joka on vähemmän hinguttua muovilankaa meikäläisen maailmassa, 70% akryylia 30% polyamidia. Tuskin tulee kovin nopeasti käyttöön...

Tulin siihen lopputulokseen, että Nordia on ihan mukava lisä pääkaupunkiseudun lankakauppoihin, mutta että tuskin itse tulen siellä usein asioimaan. Lähempääkin ja helpomman matkan päästä löytyy hyviä lankakauppoja, joten jatkan niissä asioimista (paitsi että sitä Viking Balderia varmaan täytyy hakea lisää, kunhan palkka tulee tilille...). Liikkeen valikoima kuitenkin on niin laaja, että varmasti löytyy jokaiselle jotakin. Asiakkaita olikin paikalla oikein kiitettävästi, aina on mukava huomata, että langoista ollaan kiinnostuneita.

Luvattua kuvaa

Tässä nyt se hame, josta en suurempaa kuvaa laita, koska kuva on niin huono... Hame kuitenkin on erittäin mieluinen. Lankana Novitan Luxus Cloud, se villa/bambu -sekoite siis, jota kului vajaat 6 kerää eli vähän alle 300g (aika tyyris hame kyllä, jos ajattelee kerän hintaa). Tuo punainen oli värinä niin mahtava, että oli pakko saada siitä joku vaate! Puikkoina 4,5 mm puupuikot ja neulos pelkkää sileää oikeaa, mitä nyt helmassa muutama kerros ainaoikeaa rullautumista estämässä. Malli syntyi tehdessä. Aloitin ylhäältä ja neuloin kuminauhakujan, mikä olikin oikein fiksua, sillä löysähän tuo vyötäröltä oli, vaikka niin olin laskevinani hienosti kaikki silmukkamäärät ja tiheydet. Jotain lisäyksiä tein lantion kohdalle, vaikka nyt kyllä tuntuu siltä, että ilman olisi tullut parempi. No, siitä huolimatta uskon, että tätä tulee käytettyä, sen verran on lämpimän ja pehmeän tuntuinen hamonen.

Alakuvassa sitten ne tammialelangat. Tuo Cascade220 huutelee jatkuvasti ja haluaisi päästä puikoille HETI, mutta kai tässä olisi välillä jotakin tehtävä valmiiksikin.
Kuvassa vasemmalla näkyy hiukkasen uusinta leluani. Sain nimittäin vanhemmiltani joululahjaksi ompelukoneen! Äiti ilmeisesti halusi koko syksyn tällä luonani majailleen koneensa takaisin ;). Ihan peruskapine tuo uusi koneeni, voi ommella suoraa ja siksakkia ja niiden muunnelmia.

En todellakaan ole mikään mestariompelija, mutta harjoittelen ahkerasti aina välillä. Kaikki entiset käsityönopettajani repsivät hiuksiaan, jos näkisivät minun työtapani. Repiväthän he silloin kouluaikoinakin ja silloin sentään oli pakko noudattaa heidän antamiaan ohjeita edes hieman. Taisin joskus sanoakin yhdelle kässänmaikalle, että olen liian suurpiirteinen käymään hänen tunneillaan ja ehdottomasti liian luova tekemään valmiista kaavoista... Hutilukseksi he minua kutsuivat. Höh. Eivät uskoisi, jos kuulisivat, että nykyään käytän suuren osan vapaa-ajastani käsitöihin!

Juuri oli tarkoitukseni alkaa harjoitella koneen käyttöä, mutta totesin, ettei ruskea trikoo sittenkään riitä suunnittelemaani paitaan. Ottaa päähän. Kuvittelin palasen juuri ja juuri riittävän, mutta leikattuani etu ja takakappaleet sekä toisen hihan, huomasin, ettei toista hihaa enää tule, vaikka olin täysin luonteeni vastaisesti ollut todella tarkka kankaankäyttäjä. Voisihan molemmat hihat koota paloista, mutta en minä sellaista ollut suunnitellut! Enkä tahdo hihoja täynnä saumoja! Joten kai se on tästä kipaistava Eurokankaaseen penkomaan palalaareja. Jos vaikka löytyisi samaa kangasta palanen (ostettu viikko sitten, joten pieni mahdollisuus on olemassa) tai sitten jotakin hyvin yhteensopivaa.