Kotona käymässä

Kuten otsikkokin kertoo, olen kotona vain käymässä. Eilen illalla myöhään kotiuduin mökiltä, huomenna aamulla tarkoitus on vielä lähteä reissuun ennen ensi maanantaina jälleen aloitettavia töitä. Pesukone on ahkeroinut ja kirjastossakin oli pakko käydä, kun toinen mökillä mukana olleista kirjoista erääntyi jo eilen eikä sitä voinut uusia.

Neulonut olen ihan hurjan vähän. Ei ole ollut aikaa eikä halujakaan. Jotenkin en osaa neuloa helteessä auringossa istuskellessani, vaikkei siinä mökin terassilla mitään muuta tekisikään... :) Mutta ohuetkin neuleet tuntuvat liian paksuilta ja lämpimiltä, kun lämpömittari näyttää hellelukemia. Ja muutenkin on tuntunut mielekkäämmältä käyttää aikansa vähän kausiluontoisempiin touhuihin:


Vadelmapuskissa tuli rämmittyä useaankin otteeseen. Marjoja on tosi paljon tänä vuonna ja ne ovat isoja ja puhtaita. Myös mustikoita on tullut poimittua useita litroja, jostain syystä niistä ei tosin ole kuvaa.

Näitä kaunokaisia (myös muutama ihan kunnolla kypsä) oli niin vähän, että söimme ne suoraan suolta. Mitä niitä turhia säästelemään, jos saalis pieneltä suolta jäisi vain desiin tai kahteen... Raakileitakaan ei ollut paria hassua enempää, joten turha sinne on enää mennä kuikuilemaan lakkojen perään. Saatiinpahan kuitenkin edes kerran suu makeaksi! :)

Noin miljoona langanpäätä myöhemmin...

Tai ei niitä nyt ehkä ihan miljoonaa ollut, aivan tarpeeksi kuitenkin:

Tämä "retrokesäneuleeni", kuten sitä itse nimitän, valmistui hitaasti, mutta valmistui kuitenkin. Olipahan ihan älyttömän tylsää neulottavaa: 2 o, 2 n pyörönä. Tuntui siltä, ettei se edisty ollenkaan. Ja sitten tietysti ne hihat, jotka valmistumista eniten viivästyttivät, vaikkei niitä montaa senttiä olekaan. Ja kaikkien langanpäiden päätteleminen. Itse vartalo-osassa kyllä kuljetin lankoja mukana, en taatusti rupea päättelemään jokaisen raidan alussa ja lopussa! Mutta silti päitä oli ihan liikaa...

Lankana on Novitan Bambu (alekoreista viime vuonna haalittuja lopetettavia värejä), jota meni peräti huikeat vajaa viisi kerää. Eli ainakin yhden seiskytlukulaisen topin verran olisi vielä jäljellä. Tai sitten se riittää "muutamaan" tiskirättiin. :) Hetken jo ajattelin, että joudun lisäämään pituutta parin raidan verran, mutta pingottaminen toi muutaman sentin lisää ja toisaalta on tosiasia, ettei tämän väriseen puseroon saa vaatia liikaa pituutta. Olivathan tuon värityskauden vaatteet suhteellisen niukkoja mitoituksiltaan... Malli on mukailtu Modan 3/08 mallista 44. Ja tykkään. Paitaa tehtiin kauan ja hartaasti, mutta lopputulos on kaikessa yksinkertaisuudessaan vallan mainio ja ihanan tuntuinen iholla.

Tuossa lehdessä muuten oli harvinaisen paljon malleja, joiden mukaan olen neulonut. Esimerkiksi tämä - jo toukokuusta valmiina ollut, mutta jostain syystä polkkaamaton neule - on samaisen lehden malli numero 14 - ja kerrankin ohjeen mukaisesti ilman mitään muutoksia:




Lankana tosin ei ole ohjeen mukainen Sirdar Just Bamboo vaan Wendy Pure, jota minulla oli varastoissa. Kokonaan bambua sekin ja alkuperäisen ajatuksena oli tehdä siitä jokin tunikamainen vaate. No, onneksi mieli muuttui, koska tähän meni n. 350 g lankaa ja minulla oli sitä 400. Eli ei siitä mitään tunikaa olisi tullut. Mutta käytössä on tämäkin ollut. Käynyt jo yhdet rippijuhlat ja yhdet ylioppilasjuhlat. Ja pääsee varmaan tänääkin päälle, jos nyt saan itsestäni niin paljon irti, että lähden kaupungille. Pitäisi nimittäin käydä pankissa ja Hakaniemen hallin yläkerrassa. Eräs ompeluprojekti kaipaisi nauhaa, toinen pitsiä ja kolmas nappeja. Niitä saa parhaiten kyseisen kauppahallin toisesta kerroksesta. Sitäpaitsi Ateneumin Kalevala-näyttelykin on vielä näkemättä. Sadesäähän olisi mitä mainioin syy viettää päivä sisällä museossa sen sijaan, että makoilee rannalla, kuten viime päivinä. Ja tuon näyttelyn näkemisellä alkaa olla kiire, se ei ole esillä enää kuin muutaman viikon!

Puroilua

Jos olisin eilen ollut yhtään fiksu ja viitseliäs, olisin ladannut kameran akun, päätellyt langanpäät ja kuvannut valmiin huivin samantien sen sijaan, että menen lupaamaan kuvia tänään. Kertoihan jo säätiedotus, ettei luvassa todellakaan ole kuvaussäätä. Ja iltapäivällä kuulemma vain pahenee...

Mutta luvattu mikä luvattu ja pakkohan homma oli sitten tänään hoitaa. Nähtyäni viime viikolla Sohvannurkassa ihastuttavan raitahuivin Purosta en voinut siis olla ostamatta neljä kerää kyseistä lankaa ja pitihän se huivikin aloittaa heti. Kumma juttu sinänsä, minun ei nimittäin ole vielä koskaan tehnyt mieli omaa Noro-huivia, vaikka olenkin niitä blogeissa ihaillut. Ajattelin aina, ettei ole minun juttuni. Nyt sitten tuntui olevan, koska huivi piti saada - ja heti! Ehkä asiaan hieman vaikutti myös se, että Puroa on helppo löytää kaupoista ja hinta on niin kohtuullinen, ettei tarvitse olla satavarma pitääkö lopputuloksesta. Pidän kyllä. Ainoa asia, jonka nyt tekisin toisin, on kerien valitseminen. Jos olisin perehtynyt värikarttoihin kunnolla ennen ostamista, olisin ottanut "Tundran" tilalle jotakin muuta, koska en pidä mustasta, jota kyseisessä värissä on ihan liikaa minun makuuni. Mutta sitä ei nyt enää voi muuttaa ja eiköhän huivia tule sitten syksyllä käyttettyä mustista raidoista huolimatta. On se niin ihanan pitkä ja pehmeä ja lämmin ja kirjava... Väreinä ovat kerien aloitusjärjestyksessä: Tundra, Revontulet, Iltanuotio ja Kanervikko. Ja sitten niihin kuviin, jotka todellakin ovat sadesään vuoksi vähemmän hehkuvia.

Ensin yritettiin saada taustalle luontoa:

Sitten piti testata toimisivatko värit paremmin valkoista taustaa vasten:

Ja tietysti vielä se obligatorinen "kotilo-kuva":
Eivätkä värit yhdessäkään kuvassa todellakaan toistu yhtä hienoina kuin ne luonnossa ovat.

Tämän päivän posti toi vielä jotakin aivan ihastuttavaa:
Ikioma PukkIluni! Värissä avokado. Kuulun niihin, jotka ehtivät omansa tilata sen tunnin aikana, jona niitä ehti olla myynnissä ennen loppumista. Ihan sattumalta osuin Ilun blogiin oikealla hetkellä ja ajattelin heti, että tuohan on kuin tehty minulle, lähituotteiden suosijalle. Ja nyt se on minun. :)

Vähemmän sateista huomista odotellessa voikin sitten vaikka yrittää saada niitä kesäneuleprojekteja valmiiksi...

Ruususen unta...

...tuntuu tämä blogini nukkuvan. Pistetään superhektisen kevään ja alkukesän piikkiin. Kun ei mitään valmistu, ei sitä oikein viitsi neuleblogatakaan. Kaikki aika on mennyt uuteen työhön, lukuisiin luottamustoimiin ja siitä kaikesta palautumiseen silloin tällöin.

Nyt olen kuitenkin kesälomalla ja jotakuinkin jo toipunut alkuvuodesta. Joten into ja tarmo puikkojen heilutteluun ovat jälleen löytäneet luokseni. Ideoita olisi valtavasti ja niitä tulee koko ajan lisää. Valmista sen sijaan ei tule. Ei kai, jos kerran on pakko tehdä viittä tai kuutta työtä yhtä aikaa :). Ja ikään kuin noita projekteja ei olisi muutenkin liikaa kesken, satuin "ihan vahingossa ja aikomatta" toissapäivänä Graniittitalon Anttilan lankahyllylle. Edelleen ilman mitään vakavia aikeita katselin Novitan uutuuksia ja jokin sai minut sortumaan. Ihan kuin lankaa ei vielä olisi tarpeeksi. Ja sen sijaan, että saattaisin nuo kesäprojektit loppuun, aloin heti kotiin tultuani kiireesti tikutella jotain paksua ja villaista. Siitä lisää huomenna. Ja kaikesta muustakin. Tämä oli vain tällainen "olen vielä hengissä" -postaus.

Mutta jottei nyt aivan kuvattomaksi menisi, laitetaan pari kesäistä kuvaa vielä piristykseksi:

Langan tuloa...

...ei voi estää. Ei varsinkaan, jos sitä tilaa. Tai on tilannut kauan sitten ja jo unohtanut, silloin se toimii iloisena yllätyksenä. Minä nimittäin en laisinkaan ollut ehtinyt odotella Titityyn kevään lankaklubin toista lähetystä, kun on ollut niin paljon muuta tekemistä, ettei lanka ole oikeastaan edes käväissyt mielessä. Sitä ihanampi yllätys oli eräänä päivänä löytää postin lappunen kynnykseltä kotiin tullessa. Meni tosin seuraavaan viikkoon ennen kuin kerkesin postiin aukioloaikana, mutta pari päivää sitten hain pakettini viimeinkin. Ja löysin sen sisältä aivan ihastuttavan pehmeää BC Garnin Silkbloom Finoa, 45% silkkiä, 55% merinoa, kauniissa vaaleanturkoosissa värissä (kuva on himpun verran liian sininen, siitä puuttuu vieno turkoosin vivahde). Ei niinkään minun värini, mutta jonkun muun lahjahuiviin mitä sopivin ja värinä mitä ihastuttavin.

Aloitin pääsiäisen jälkeen uudessa työpaikassa ja se on aika hyvin imenyt mehut viime viikkoina. Mitään en ole kotona saanut aikaiseksi ja sen on kyllä näköistäkin. Neulerintamallakin on kovin hiljaista. Kesäneuleeni odottelee edelleen jotakuta ahkeraa päättelemään ja yhdistelemään kappaleita, jämälankahyväntekeväisyyssukat ovat jämähtäneet kakkossukan kantapään kohdalle. Ainoa, jota on tullut tikuteltua, on retrokesäneuleeni bambulangasta, koska se on niin aivotonta, että voin tehdä sitä suunnilleen unessa.

Tänään olin ajatellut sunnuntain kunniaksi vihdoinkin siivota, mutta kuka nyt tällä säällä voisi siivota? Varsinkin, jos pyydetään mukaan ulkoilemaan metsään. Täällä rannikolla ei vielä ole ihan yhtä lämmintä kuin sisämaassa, mutta ilman takkia pärjää jo kuitenkin. Aurinko lämmitti, metsässä tuoksui kevät ja järvestäkin olivat jäät jo lähes kokonaan lähteneet. Muurahaiset olivat jo hereillä, samoin sammakot, jotka pitivät uskomatonta meteliä. Järvellä huusi kuikkapariskunta (ja erinäiset lokit) ja näimmepä kevään ensimmäiset perhoset ja kimalaisetkin. Sekä horroksestaan havahtuneen kyyn. Ja polkujen varsilla kukkivat nämä kaunokaiset:

Kevätauringon herättämänä

Vaikka ei tänään kyllä mikään aurinko paista. Olen suorastaan pettynyt säähän, ei olisi pitänyt uskoa sitä ennustetta, joka lupasi +11 astetta ja aurinkoa koko pääsiäiseksi. No, heikomminkin voisivat asiat olla eikä täällä sentään ole satanut lunta.

Jonkin aikaa vaivannut neulomis- ja kirjoitussolmu alkaa aueta. Neuleita on jopa valmistunut jokunen ja lisää on tulossa ja, kuten näkyy, saan jopa aikaiseksi blogata... Vietin toissa viikolla muutaman päivän siskoni luona Keski-Suomessa, ihan vain löhöten ja lomaillen. Teki muuten tosi hyvää, etenkin kun täällä sitten odotti aivan älytön rumba puoleenyöhön kestävine kokouksineen. Viime viikolla istuin joka ilta kokouksessa, vain yksi liittyi uuteen työhöni, jonka aloitan ensi viikolla, loput olivat erilaisiin luottamustehtäviin liittyviä maratonistuntoja. Luottamustehtäväthän oikeastaan ovat vapaaehtoisia - mutta vain siihen asti, että pestiin suostuu, sen jälkeen ne ainakin kaltaiselleni ylitunnolliselle ovat ehdottomia pakkoja. Yleensä kyllä nautin noista tehtävistäni, mutta silloin, kun kaikki kokoukset kasautuvat samalle viikolle ja vielä venyvät järjettömän pitkiksi, toivoisin olevani joku muu. Joku sellainen, joka makaisi kotona sohvallaan eikä voisi vähempää välittää maailman menosta... Onneksi oli pääsiäinen, neljän päivän vapaa tuli totisesti tarpeeseen!

Tarpeeksi valitettu, tässä jokunen vähemmän onnistunut kuva valmistuneista töistä. Tätä villapaitaa tein pitkään ja hartaasti. Alku tuli nopeasti, mutta hihoissa sitten tökki pahasti. Olivat yksinkertaisesti liian tylsät neuloa. Lanka on hyvin marinoitunutta Valvillan Marimbaa, jota muiden muassa sain syksyllä kahdeksan kerää isoäitini tyhjentäessä lankavarastojaan, tähän kului n. seitsemän kerää (350g). Nelosen puikoilla tuli vähän harvaa, tarkoituksella, ettei olisi liian tiivis ja kuuma sisäkäyttöön. Malli on jostakin kuvasta inspiroitunut, omasta päästä tikuteltu. Ihan perus käyttöpaita, sellaiseksi oli tarkoitettukin. Hihoista tuli hieman liiankin pitkät (yleensä ne aina tuppaavat olemaan liian lyhyet), mutta parempi niin. Ainahan hihat voi kääntää, sitä paitsi ääreisverenkiertoni on hyvin heikko, joten kiskon usein hihat sormia lämmittämään. Tosi kiva saada villapaita valmiiksi näin kevään kynnyksellä ;)! No, onpahan jo valmis ensi talveksi. Koekäytetty on ja nyt sitten menee varmaankin kaappiin kesäunille.



Toinen valmistunut projekti ovat nämä matkasukkaset, joita on tehty ennen kaikea junissa istuskellessa. Ihan omaan käyttöön tulivat, mökille after sauna -sukiksi. Minä kun en voi keskellä hellekesääkään kuvitellakaan olevani saunan jälkeen ilman sukkia. Lankana Tofutsies, 2,5 mm puikoilla ihan perussukkaa, 3oikein 1nurin. Hiukka laikukkaat näkyvät olevan, mutta ei sillä väliä, kunhan ovat mukavat jalassa ja pirtsakan väriset.

Työn alla alkaakin olla vähän kesäisempiä juttuja. Yksikin olisi jo valmis, jos joku tulisi liittämään kappaleet yhteen ja päättelemään langanpäät. Kukakohan tulisi? Villasukkia tosin aloin myös neuloskella. Jämälangat pääsevät käyttöön, kun tehdään hyvää. Rahallisesti en voi ketään auttaa, mutta muuten olen kyllä aina valmiina, kun joku keksii hyvän kohteen ylimääräisille sukille yms.

Jos joku jaksoi lukea tänne asti, niin bonuksena hieman pääsiäisnameja:

Tuo pikkuinen Mariskooli on erinomainen tekosyy ostaa karkkia, koska juuri nuo rakeet näyttävät siinä niiiiin kauniilta. Ei kutkuttele vain makuhermoja vaan ovat myös silmän ilona...

Ihmeiden aika ei ole ohi...

...sillä täällä on valmistunut jotakin! Ja se tuntuu totisesti pieneltä ihmeeltä kaikkien viime kuukausien turhautumisten jälkeen, kun yksikään neuletyö ei ole tuntunut edistyvän ja muutenkin on koko elämä tuntunut ihan hirvittävän laahaavalta, kaikesta kiireestä huolimatta. Mutta nyt on olo taas valoisampi, kevät tekee tuloaan ja muutenkin maailma hymyilee. Pääsiäisen jälkeen aloitan uudessa työssä, mikä juuri nyt saa riemuitsemaan elämästä. Myös pari ikävänpuoleista ristiriitatilannetta ja hieman tulehtuneet henkilösuhteet ryhmissä, joiden kanssa olen jatkuvasti tekemisissä, ovat painaneet, vaikka en henkilökohtaisesti olekaan ollut sekaantunut niihin. Silläkin rintamalla näyttää tilanne rauhoittuneen, joten elämähän on oikeasti ihanaa!

Ihanaa on myös, että sisko sai vihdoinkin synttärilahjansa (vain kuukauden myöhässä...) eli Xie-huivi valmistui jo viikko sitten ja lähti heti maanantaina postin mukana matkalleen. Ja postipa se yllätti täysin: maanantai-iltana joskus kuuden kieppeillä vein paketin postiin ja jo tiistaina sisko soitti kiittääkseen lahjasta. Sisko siis sijaitsee tällä hetkellä Keski-Suomessa, minä tällä pääkaupunkiseudulla. Eli nopea toimitus, ei voi muuta sanoa. Alla kuva valmiista huivista, jonka mallina oli Ziinan Kevät. Aluksi olin ajatellut jotain "pitsimäisempää" mallia ja aloitinkin muutamaa, mutta totesin aina parin mallikerran jälkeen, ettei yhtälö nakkisormeni + ohut lanka + aika tylpät puikot ole toimiva. En nimittäin saanut yhteenneulomiskavennuksia sujumaan ja tekisin huivia varmaan vielä ensi vuonna tähän aikaan, jos olisin valinnut mallin, jossa on paljon ko. kavennuksia. Joten malliksi valikoitui Kevät, joka onneksi on helppo muistaa ja vikkelä neuloa (vaikka minulla hieman kestikin...). Ja lankanahan oli siis Xie-bambulanka, Titityyn syksyisen lankaklubin satoa. Kartio riitti helposti huiviin eli todella riittoisa lanka. Vaikka huivin tekeminen kestikin, olen tyytyväinen unelmankeveään ja kuitenkin lämmittävään lopputulokseen. Tyytyväiseltä kuulosti huivin uusi omistajakin. Onneksi kyseisestä langasta on kullanväri Titityystä loppunut, koska muuten voisin saada päähänpiston tikutella itselleni juhlahuivin siitä, tosin suorakaiteena.

Tässä vielä lähikuvaa pinnasta:

Ja ennen kuin kukaan ehtii ihmetellä: olen laiska vasuri eli useimmat melko symmetriset ohjeet neulon yksinkertaisesti peilikuvina, ohjeita sen kummemmin "kääntämättä". Siksi kavennukset ja lisäykset usein näyttävät hieman erilaisilta kuin alkuperäisissä ohjeissa.

Toinen valmistunut työ ovat nämä elämäni ensimmäiset ja toistaiseksi myös viimeiset sormikkaat. Arvasin, ettei sormien näprääminen sovi luonteelleni,mutta tarvitsin sormikkaat ja neulojahan ei osta sellaisia kaupasta! ;) En edelleenkään ymmärrä, kuinka jotkut tekivät sormikkaat jo silloin neljännellä luokalla peruskoulussa, kun meikäläinen työllä ja tuskalla sai ne lapasensa väännettyä. Vaikka monta vuotta minä niitä muotopuolia lapasiani käytin. Onneksi olen hiukkasen verran kehittynyt niistä ajoista neulojana, muuten tämä harrastus olisi liian turhauttava... Noihin sormikkaisiin en käyttänyt mitään ohjetta, kunhan neuloin. Väsäsin jotakin hieman peukalokiilaa muistuttavaa ja tikuttelin sileää, rannekkeessa yksi oikein, yksi nurin -joustinta. Hieman reilun kokoiset niistä tuli, mutta ei haittaavan isot. Ihanan pitkillä rannekkeilla minulle vilukissalle, vaikka rannekkeethan voi myös taittaa, kuten kuvasta näkyy. Ja kerrankin sormet ovat tarpeeksi pitkät, inhoan ostosormikkaissa yleensä liian lyhyitä sormia!
Tässä vielä taidonnäyte uudesta tavasta valokuvata molemmat kätensä yhtä aikaa: kameranhan siis voi asettaa leuan alle ja painaa laukaisunappia leuallaan. En suosittelee kokeilemaan, itse en ainakaan tämä yhden kuvan jälkeen yrittänyt uudestaan. Kameran tiputtamisen riski on liian korkea suhteessa saavutettuun hyötyyn... sormikkaissa lankana toimi Secret Woolin syksyisen sukkaklubin viimeinen lanka Hipknitsin pehmeä Merino.


Hyvää naistenpäivää kaikille!