Ruususen unta...

...tuntuu tämä blogini nukkuvan. Pistetään superhektisen kevään ja alkukesän piikkiin. Kun ei mitään valmistu, ei sitä oikein viitsi neuleblogatakaan. Kaikki aika on mennyt uuteen työhön, lukuisiin luottamustoimiin ja siitä kaikesta palautumiseen silloin tällöin.

Nyt olen kuitenkin kesälomalla ja jotakuinkin jo toipunut alkuvuodesta. Joten into ja tarmo puikkojen heilutteluun ovat jälleen löytäneet luokseni. Ideoita olisi valtavasti ja niitä tulee koko ajan lisää. Valmista sen sijaan ei tule. Ei kai, jos kerran on pakko tehdä viittä tai kuutta työtä yhtä aikaa :). Ja ikään kuin noita projekteja ei olisi muutenkin liikaa kesken, satuin "ihan vahingossa ja aikomatta" toissapäivänä Graniittitalon Anttilan lankahyllylle. Edelleen ilman mitään vakavia aikeita katselin Novitan uutuuksia ja jokin sai minut sortumaan. Ihan kuin lankaa ei vielä olisi tarpeeksi. Ja sen sijaan, että saattaisin nuo kesäprojektit loppuun, aloin heti kotiin tultuani kiireesti tikutella jotain paksua ja villaista. Siitä lisää huomenna. Ja kaikesta muustakin. Tämä oli vain tällainen "olen vielä hengissä" -postaus.

Mutta jottei nyt aivan kuvattomaksi menisi, laitetaan pari kesäistä kuvaa vielä piristykseksi:

Langan tuloa...

...ei voi estää. Ei varsinkaan, jos sitä tilaa. Tai on tilannut kauan sitten ja jo unohtanut, silloin se toimii iloisena yllätyksenä. Minä nimittäin en laisinkaan ollut ehtinyt odotella Titityyn kevään lankaklubin toista lähetystä, kun on ollut niin paljon muuta tekemistä, ettei lanka ole oikeastaan edes käväissyt mielessä. Sitä ihanampi yllätys oli eräänä päivänä löytää postin lappunen kynnykseltä kotiin tullessa. Meni tosin seuraavaan viikkoon ennen kuin kerkesin postiin aukioloaikana, mutta pari päivää sitten hain pakettini viimeinkin. Ja löysin sen sisältä aivan ihastuttavan pehmeää BC Garnin Silkbloom Finoa, 45% silkkiä, 55% merinoa, kauniissa vaaleanturkoosissa värissä (kuva on himpun verran liian sininen, siitä puuttuu vieno turkoosin vivahde). Ei niinkään minun värini, mutta jonkun muun lahjahuiviin mitä sopivin ja värinä mitä ihastuttavin.

Aloitin pääsiäisen jälkeen uudessa työpaikassa ja se on aika hyvin imenyt mehut viime viikkoina. Mitään en ole kotona saanut aikaiseksi ja sen on kyllä näköistäkin. Neulerintamallakin on kovin hiljaista. Kesäneuleeni odottelee edelleen jotakuta ahkeraa päättelemään ja yhdistelemään kappaleita, jämälankahyväntekeväisyyssukat ovat jämähtäneet kakkossukan kantapään kohdalle. Ainoa, jota on tullut tikuteltua, on retrokesäneuleeni bambulangasta, koska se on niin aivotonta, että voin tehdä sitä suunnilleen unessa.

Tänään olin ajatellut sunnuntain kunniaksi vihdoinkin siivota, mutta kuka nyt tällä säällä voisi siivota? Varsinkin, jos pyydetään mukaan ulkoilemaan metsään. Täällä rannikolla ei vielä ole ihan yhtä lämmintä kuin sisämaassa, mutta ilman takkia pärjää jo kuitenkin. Aurinko lämmitti, metsässä tuoksui kevät ja järvestäkin olivat jäät jo lähes kokonaan lähteneet. Muurahaiset olivat jo hereillä, samoin sammakot, jotka pitivät uskomatonta meteliä. Järvellä huusi kuikkapariskunta (ja erinäiset lokit) ja näimmepä kevään ensimmäiset perhoset ja kimalaisetkin. Sekä horroksestaan havahtuneen kyyn. Ja polkujen varsilla kukkivat nämä kaunokaiset:

Kevätauringon herättämänä

Vaikka ei tänään kyllä mikään aurinko paista. Olen suorastaan pettynyt säähän, ei olisi pitänyt uskoa sitä ennustetta, joka lupasi +11 astetta ja aurinkoa koko pääsiäiseksi. No, heikomminkin voisivat asiat olla eikä täällä sentään ole satanut lunta.

Jonkin aikaa vaivannut neulomis- ja kirjoitussolmu alkaa aueta. Neuleita on jopa valmistunut jokunen ja lisää on tulossa ja, kuten näkyy, saan jopa aikaiseksi blogata... Vietin toissa viikolla muutaman päivän siskoni luona Keski-Suomessa, ihan vain löhöten ja lomaillen. Teki muuten tosi hyvää, etenkin kun täällä sitten odotti aivan älytön rumba puoleenyöhön kestävine kokouksineen. Viime viikolla istuin joka ilta kokouksessa, vain yksi liittyi uuteen työhöni, jonka aloitan ensi viikolla, loput olivat erilaisiin luottamustehtäviin liittyviä maratonistuntoja. Luottamustehtäväthän oikeastaan ovat vapaaehtoisia - mutta vain siihen asti, että pestiin suostuu, sen jälkeen ne ainakin kaltaiselleni ylitunnolliselle ovat ehdottomia pakkoja. Yleensä kyllä nautin noista tehtävistäni, mutta silloin, kun kaikki kokoukset kasautuvat samalle viikolle ja vielä venyvät järjettömän pitkiksi, toivoisin olevani joku muu. Joku sellainen, joka makaisi kotona sohvallaan eikä voisi vähempää välittää maailman menosta... Onneksi oli pääsiäinen, neljän päivän vapaa tuli totisesti tarpeeseen!

Tarpeeksi valitettu, tässä jokunen vähemmän onnistunut kuva valmistuneista töistä. Tätä villapaitaa tein pitkään ja hartaasti. Alku tuli nopeasti, mutta hihoissa sitten tökki pahasti. Olivat yksinkertaisesti liian tylsät neuloa. Lanka on hyvin marinoitunutta Valvillan Marimbaa, jota muiden muassa sain syksyllä kahdeksan kerää isoäitini tyhjentäessä lankavarastojaan, tähän kului n. seitsemän kerää (350g). Nelosen puikoilla tuli vähän harvaa, tarkoituksella, ettei olisi liian tiivis ja kuuma sisäkäyttöön. Malli on jostakin kuvasta inspiroitunut, omasta päästä tikuteltu. Ihan perus käyttöpaita, sellaiseksi oli tarkoitettukin. Hihoista tuli hieman liiankin pitkät (yleensä ne aina tuppaavat olemaan liian lyhyet), mutta parempi niin. Ainahan hihat voi kääntää, sitä paitsi ääreisverenkiertoni on hyvin heikko, joten kiskon usein hihat sormia lämmittämään. Tosi kiva saada villapaita valmiiksi näin kevään kynnyksellä ;)! No, onpahan jo valmis ensi talveksi. Koekäytetty on ja nyt sitten menee varmaankin kaappiin kesäunille.



Toinen valmistunut projekti ovat nämä matkasukkaset, joita on tehty ennen kaikea junissa istuskellessa. Ihan omaan käyttöön tulivat, mökille after sauna -sukiksi. Minä kun en voi keskellä hellekesääkään kuvitellakaan olevani saunan jälkeen ilman sukkia. Lankana Tofutsies, 2,5 mm puikoilla ihan perussukkaa, 3oikein 1nurin. Hiukka laikukkaat näkyvät olevan, mutta ei sillä väliä, kunhan ovat mukavat jalassa ja pirtsakan väriset.

Työn alla alkaakin olla vähän kesäisempiä juttuja. Yksikin olisi jo valmis, jos joku tulisi liittämään kappaleet yhteen ja päättelemään langanpäät. Kukakohan tulisi? Villasukkia tosin aloin myös neuloskella. Jämälangat pääsevät käyttöön, kun tehdään hyvää. Rahallisesti en voi ketään auttaa, mutta muuten olen kyllä aina valmiina, kun joku keksii hyvän kohteen ylimääräisille sukille yms.

Jos joku jaksoi lukea tänne asti, niin bonuksena hieman pääsiäisnameja:

Tuo pikkuinen Mariskooli on erinomainen tekosyy ostaa karkkia, koska juuri nuo rakeet näyttävät siinä niiiiin kauniilta. Ei kutkuttele vain makuhermoja vaan ovat myös silmän ilona...

Ihmeiden aika ei ole ohi...

...sillä täällä on valmistunut jotakin! Ja se tuntuu totisesti pieneltä ihmeeltä kaikkien viime kuukausien turhautumisten jälkeen, kun yksikään neuletyö ei ole tuntunut edistyvän ja muutenkin on koko elämä tuntunut ihan hirvittävän laahaavalta, kaikesta kiireestä huolimatta. Mutta nyt on olo taas valoisampi, kevät tekee tuloaan ja muutenkin maailma hymyilee. Pääsiäisen jälkeen aloitan uudessa työssä, mikä juuri nyt saa riemuitsemaan elämästä. Myös pari ikävänpuoleista ristiriitatilannetta ja hieman tulehtuneet henkilösuhteet ryhmissä, joiden kanssa olen jatkuvasti tekemisissä, ovat painaneet, vaikka en henkilökohtaisesti olekaan ollut sekaantunut niihin. Silläkin rintamalla näyttää tilanne rauhoittuneen, joten elämähän on oikeasti ihanaa!

Ihanaa on myös, että sisko sai vihdoinkin synttärilahjansa (vain kuukauden myöhässä...) eli Xie-huivi valmistui jo viikko sitten ja lähti heti maanantaina postin mukana matkalleen. Ja postipa se yllätti täysin: maanantai-iltana joskus kuuden kieppeillä vein paketin postiin ja jo tiistaina sisko soitti kiittääkseen lahjasta. Sisko siis sijaitsee tällä hetkellä Keski-Suomessa, minä tällä pääkaupunkiseudulla. Eli nopea toimitus, ei voi muuta sanoa. Alla kuva valmiista huivista, jonka mallina oli Ziinan Kevät. Aluksi olin ajatellut jotain "pitsimäisempää" mallia ja aloitinkin muutamaa, mutta totesin aina parin mallikerran jälkeen, ettei yhtälö nakkisormeni + ohut lanka + aika tylpät puikot ole toimiva. En nimittäin saanut yhteenneulomiskavennuksia sujumaan ja tekisin huivia varmaan vielä ensi vuonna tähän aikaan, jos olisin valinnut mallin, jossa on paljon ko. kavennuksia. Joten malliksi valikoitui Kevät, joka onneksi on helppo muistaa ja vikkelä neuloa (vaikka minulla hieman kestikin...). Ja lankanahan oli siis Xie-bambulanka, Titityyn syksyisen lankaklubin satoa. Kartio riitti helposti huiviin eli todella riittoisa lanka. Vaikka huivin tekeminen kestikin, olen tyytyväinen unelmankeveään ja kuitenkin lämmittävään lopputulokseen. Tyytyväiseltä kuulosti huivin uusi omistajakin. Onneksi kyseisestä langasta on kullanväri Titityystä loppunut, koska muuten voisin saada päähänpiston tikutella itselleni juhlahuivin siitä, tosin suorakaiteena.

Tässä vielä lähikuvaa pinnasta:

Ja ennen kuin kukaan ehtii ihmetellä: olen laiska vasuri eli useimmat melko symmetriset ohjeet neulon yksinkertaisesti peilikuvina, ohjeita sen kummemmin "kääntämättä". Siksi kavennukset ja lisäykset usein näyttävät hieman erilaisilta kuin alkuperäisissä ohjeissa.

Toinen valmistunut työ ovat nämä elämäni ensimmäiset ja toistaiseksi myös viimeiset sormikkaat. Arvasin, ettei sormien näprääminen sovi luonteelleni,mutta tarvitsin sormikkaat ja neulojahan ei osta sellaisia kaupasta! ;) En edelleenkään ymmärrä, kuinka jotkut tekivät sormikkaat jo silloin neljännellä luokalla peruskoulussa, kun meikäläinen työllä ja tuskalla sai ne lapasensa väännettyä. Vaikka monta vuotta minä niitä muotopuolia lapasiani käytin. Onneksi olen hiukkasen verran kehittynyt niistä ajoista neulojana, muuten tämä harrastus olisi liian turhauttava... Noihin sormikkaisiin en käyttänyt mitään ohjetta, kunhan neuloin. Väsäsin jotakin hieman peukalokiilaa muistuttavaa ja tikuttelin sileää, rannekkeessa yksi oikein, yksi nurin -joustinta. Hieman reilun kokoiset niistä tuli, mutta ei haittaavan isot. Ihanan pitkillä rannekkeilla minulle vilukissalle, vaikka rannekkeethan voi myös taittaa, kuten kuvasta näkyy. Ja kerrankin sormet ovat tarpeeksi pitkät, inhoan ostosormikkaissa yleensä liian lyhyitä sormia!
Tässä vielä taidonnäyte uudesta tavasta valokuvata molemmat kätensä yhtä aikaa: kameranhan siis voi asettaa leuan alle ja painaa laukaisunappia leuallaan. En suosittelee kokeilemaan, itse en ainakaan tämä yhden kuvan jälkeen yrittänyt uudestaan. Kameran tiputtamisen riski on liian korkea suhteessa saavutettuun hyötyyn... sormikkaissa lankana toimi Secret Woolin syksyisen sukkaklubin viimeinen lanka Hipknitsin pehmeä Merino.


Hyvää naistenpäivää kaikille!

Kootut selitykset

Tuli taas aivan käsittämättömän pitkä tauko päivittämiseen, mutta se lienee anteeksiannettavaa, jos kerron tauon ikävän syyn. Kun viime viikonlopun lähestyessä nimittäin ajattelin vihdoinkin ehtiväni kertoa näistä kaikista lankaretkahduksistani, sairastuin vatsatautiin - tuohon ikävistä taudeista ikävimpään, jonka olin jo ehtinyt kuvitella jääneen lapsuuteen... Alkuviikkokin meni vielä toipuessa, työpöydän ääreen istuminen oli aika ylivoimaista, koneen nostaminen polvien päälle samoin. Eivätkä sormetkaan olisi jaksaneet tanssahdella näppäimistöllä. Joten oli parempi ensin saada vähän voimia takaisin ja vasta sitten ruveta tekemään tunnustuksia.

Tunnustusten suhteen edetään aikajärjestyksessä eli ensimmäisenä jo toissaviikolla kotiini saapuneet herkkupalat, Utunan kauniinsävyiset kotimaiset langat, joita tähän satsiin tilasin kahta laatua: sinisävyistä Nutu-sukkalankaa, josta tiedän jo kenelle siitä on tulossa joululahjasukat (ei se, että tiedän asian jo nyt tarkoita, etteikö sukille kuitenkin tulisi kiire sitten joulukuussa...), vaikka en mallia vielä olekaan ajatellut. Lisäksi tilasin kaksi vyyhtiä kainuunharmaslankaa Uramatar, värissä metsän lukko. Mahtavan pehmeää 100 % kainuunharmasta, joka varmaankin tahtoo kauluriksi itselleni. Ei tosin välttämättä enää tämän talven pakkasiin, jos ajattelen ajankohtaista neuleiden etenemisvauhtia. Minähän olin päättänyt vähentää langanostoa ja lisäksi tukea parhaani mukaan kotimaisia tuottajia ja yrityksiä. Tässä kohden päätöksen jälkimmäinen kohta pitikin...

Niin, ja lahjuksena tuli tuo myös kotimaista käsityötä oleva makea suklaatikkari, jota luonnollisesti ei enää ole olemassa ;).

Seuraava lankaan retkahdus tapahtui Lankamaailma Nordiassa, kun olin ostamassa puuttuvaa vyyhtiä edellisen postauksen Shalom cardiganiin. Vain yhden vyyhdin takia tuntui typerältä tehdä tuo matka (kestäähän se julkisilla kulkuvälineillä sentään ainakin 45 minuuttia!), joten sain hyvän tekosyyn ostaa edes ihan vähän jotakin muuta. Se "jokin muu" oli kaksi kerää Zitronin Loftia, joka oli alennusmyynnissä (poistomyyntiä ilmeisesti, eikö tuotetta olla lopettamassa?) ja jota olen jo jonkin aikaa halunnut kokeilla johonkin pikkujuttuun. Mikä tuo pikkujuttu on en todellakaan vielä tiedä, mutta tulipahan ostettua. Ja tuo takana häpeävä vaaleanpunainen on lahjus, kerä muovilankaa jälleen kerran. Olisin saanut kaksi, mutta huolin vain yhden. Ehkä siitä voi tehdä vaikkapa nukenvaatteita jollekin tarvitsevalle.


Heti seuraavana päivänä saapuikin sitten Titityyn lankaklubin ensimmäinen paketti. Ihanaa pehmeää Shibuiknitsin Merino Alpacaa miehisessä värissä. Ensin ajattelin langan olevan mustaa, mutta se onkin mustan ja tummansinisen sävyistä. Ja heti tuli mieleen, että se on "miehisempää" kuin yksikään varastoistani löytyvä lanka. Joten katsotaan, mitä siitä syntyy ja kenelle... Lisänä paketissa oli tuo nappi, jonka päivänpelastavasta vaikutuksesta olenkin jo raportoinut.


Ikään kuin en olisi noilla hankinnoilla jo kasvattanut lankavarastoani jälleen kerran tarpeeksi, oli pistäydyttävä "vain vilkaisemassa" Secret Woolin synttärialea (sorry, loppui jo). Raskain sydämin olin jättänyt kyseisen putiikin sukkalankaklubikierroksen väliin, vaikka syksyllä suunnattomasti nautin paketeista. Totesin vain tuossa tammikuussa, että lanka-arkussa on ainakin kymmeneen pariin sukkalankaa (eikä tuossa määrässsä ole seiskaveikkoja tai nalleja mukana). Joten ajattelin, että siitä hyvästä voisin ehkä ostaa jotakin muuta :D. Olinhan jo aiemmin tilannut kaksi kerää tuota Cascade Cloud 9 -lankaa ja nyt tuntui siltä, että kannattaisi tilata toiset kaksi kerää, jotta määrästä saisi edes jotakin järkevää lahjaksi, jonkin setin tms. Ja koska jälleen kerran tuntui hölmöltä mennä niin vähän tavaran kanssa kassalle, oli tilattava lisäksi nuo hurmaavan väriset alpakkalangat. Ainahan sitä johonkin saa pari kerää kaunista alpakkaa menemään, vai mitä? Minulla taitaa olla jokin asennevamma, kun aina täytyy ostaa vähän enemmän kuin tarvitsisi... No, lankakaupiaat varmaankin tykkäävät kaltaisistani, vaikka eiväthän nämä vielä mitään suurostoksia ole!


Keskeneräiset ovat edelleen keskeneräisiä, vaikka ainakin Xie-huivi osoittaa jo edistymisen merkkejä. Nyt ajattelen jo jokaista mallikertaa aloittaessani, että se ehkä tulee olemaan viimeinen. Lanka on vain niin käsittämättömän riittoisaa, että sitä riittää aina vielä yhteen... Mutta ehkä täällä vielä jokus jotakin valmistuukin kaiken langanostamisen vastapainoksi.

Olen rakastunut!

Uuteen Shalom Cardiganiini nimittäin retkahdin jo ennen sen valmistumista. Minullahan on kesken noita hyvin hitaasti edistyviä töitä useampiakin, joten olin päättänyt, että mitään uutta en aloita, ennen kuin ainakin joku niistä valmistuu. Toisin kävi. Perjantai-iltana törmäsin Sukkalandiassa tähän hurmaavaan malliin ja päässäni alkoi kypsyä idea Nordiasta hankkimieni Viking Balderien käyttämisestä vastaavaan. Oikeastaanhan kyseinen lanka on hieman liian paksua tällaisiin vaatekappaleisiin ja olinkin ajatellut tehdä siitä jonkinlaisen keepin tai muun hartianlämmittimen kylmiin toimistoihin ja kokoustiloihin. Mutta tämä on vielä paljon parempi! Tämä lämmittää hartiat ja selän ja on vielä mukavakin. Ja kaunis - ainakin omasta mielestäni. Sitäpaitsi tätä oli mukava tehdä. Ja valmista tuli nopeasti.

Silloin perjantaina olin jo menossa nukkumaan, kun yhtäkkiä tunsin, että on pakko saada aloittaa tämän tekeminen. Niinpä nousin, kerin ensimmäisen vyyhdin, käynnistin tietokoneen ohjeen takia ja loin silmukat. Sunnuntaina loppui lanka, olinhan ostanut vain kolme vyyhtiä. Maanantaina siis taas Nordiaan ja lisäksi etsin Helsingin keskustasta sopivaa nappia - tuloksetta. Mistään ei löytynyt isoa puunappia, jossa olisi vielä ollut tarpeeksi isot reiät villalangalle, halusinhan ommella napin samalla langalla. Olin jo ajatellut, että tänään täytyy mennä kaivelemaan äidin nappivarastoja tai pistäytyä Soukan Menitassa (siellä on joskus ihan hyviä nappeja). Sitten tapahtuikin jotkain ihmeellistä. Titityyn kevään lankaklubin ensimmäinen lähetys tuli tänä aamuna. Ja langan kylkiäisenä paketissa oli iso puunappi!!!!! Tähden muotoinen koivunappi sopi mitä mainioimmin uuteen lempivaatteeseeni. Ongelma oli siis ratkaistu ja vaate pääsi heti käyttöön.

Itsensä kuvaamisen ongelmaa ei sen sijaan ole ratkaistu ja siksi tässä vain kaksi onnetonta räpsäystä. Ehkä niistä kuitenkin saa jonkinlaisen käsityksen, jos vaikka vilkaisee linkkien takaa noita muiden versioita. Lankaa meni 400 grammaa, tein muuten ohjeen mukaan, mutta jätin yhden lisäyksen verran pituudesta pois, koska en halunnut ostaa viidettä vyyhtiä, josta olisi jäänyt puolet yli. Mielestäni pituus on ok myös noin, vaikka kuvissa näyttääkin aika lyhyeltä, mikä johtuu kuvaamaan ojennetusta käsivarresta. :D Ajatusvirheestä johtuen napinläpi tuli väärälle puolelle, mutta ei tuo minua haittaa.

Ensin kuva parvekkelta. Ihanaa, kun aurinko paistaa, tulee ihan keväinen fiilis. Mutta kylmä tuli nopeasti, kun ei viitsinyt pistää kenkiä jalkaan. Siksi toinen otos sisältä:


Tykkään. Voipi olla, että teen vielä joskus toisenkin.

Lankojakin on tullut hankittua, repsahduksia repsahdusten perään, mutta niistä myöhemmin...

Tiskirätti, tiedän sen...

Pitihän minunkin, kun kaikki muutkin. Tekaista pari tiskirättiä siis. Sopivathan ne täydelliseksi täydennykseksi mahdollisimman kestävään elämäntyyliini. Käyttelin pois Novitan Bambujen jämiä ja improvisoin. Tuossa kirjavassa joku hyvin tarkkasilmainen kyllä saattaa huomata värinvaihdon kahden eri vihreän välillä. Novitan vaaleanpunainen ja vihreä oli käytetty loppuun, joten jatkoin Hjärtegarnin Blend Bamboolla, jota sitäkin on useampia jämänöttösiä. Novitan Bambua löytyy sinisenä enemmänkin jostain kummallisesta syystä (en yleensä harrasta sinistä). Ja löytyy sitä muissakin väreissä. Tänään juuri käväisin Soukan Menitassa ostamassa pari kerää keltaista, kun se on siellä niin edullista. Keltaista tarvitaan erääseen kevätsuunnitelmaan yhdistymään ruskean ja oranssin kanssa. Kuten voi arvata, olen mitä suurimmassa määrin 70-luvun lapsi. :D

Onneksi en liittynyt lankahamstereihin, sillä Bambun lisäksi oli pakko ostaa myös Jussi-sukkalankaa. Ei sille tosin juuri nyt ole käyttöä, mutta kun se oli halpaa! Ja eniten sukulaiset kuitenkin kaipaavat juuri noita paksumpia perussukkia, joita yleensä tikuttelen seiskaveikasta. Kelpaa niihin Jussikin. Niitä tänään ostettuja keriä en kuitenkaan viitsinyt kuvata. Jokainenhan tietää, miltä näyttää Bambu taikka Jussi...

Valmista ei tällä juurikaan ole tullut. Seminaareissa olen laukannut ja muutenkin istuskellut kokouksissa. Xie-huivia olen urheasti yrittänyt saada valmiiksi ja olen jopa onnistunut selättämään yhden päähänpinttymistäni. En nimittäin yleensä koskaan jätä mallikertaa kesken esim. pitsihuiveissa. Mikä hidastaa valmistumista huomattavasti, koska en edes ota työtä käteen, jos tiedän, eteen ehdi neuloa koko mallikertaa. Nyt olen kuitenkin tehnyt kerroksen aina, kun olen suinkin ehtinyt ja jaksanut. Valmis huivi ei vielä ole, vaikka siskon synttäritkin menivät jo. Lupasin lahjan joskus... Oma villapaitakaan ei edisty, vaikka alku tuli tosi nopeasti. No, ovathan hihat jo lähes puolessa, ehkä se vielä tämän talven pakkasille valmistuu.

Kaksi paria pikkusukkia tein edellisessä postauksessa mainittuun hyväntekeväisyystempaukseen. Maanantaiaamuna sain ne vihdoin postiin, ennemmin en päässyt käymään postissa, toivottavasti ehtivät vielä ajoissa. Käytin jämälankoja näihinkin, mikä aiheutti hieman omituisen värityksen. Syysnallea oli useammasta kerästä, en edes yrittänyt saada raitoja täsmäämään ja jatkoin vihreästä Maijasta terät, kun Nalle loppui kesken. Toisissa taas on käytetty seiskaveikan jämiä. Koot olivat aika pieniä, tarkemmin unohdin kaiken hässäkän keskellä mitata.