Ihanaa on myös, että sisko sai vihdoinkin synttärilahjansa (vain kuukauden myöhässä...) eli Xie-huivi valmistui jo viikko sitten ja lähti heti maanantaina postin mukana matkalleen. Ja postipa se yllätti täysin: maanantai-iltana joskus kuuden kieppeillä vein paketin postiin ja jo tiistaina sisko soitti kiittääkseen lahjasta. Sisko siis sijaitsee tällä hetkellä Keski-Suomessa, minä tällä pääkaupunkiseudulla. Eli nopea toimitus, ei voi muuta sanoa. Alla kuva valmiista huivista, jonka mallina oli Ziinan Kevät. Aluksi olin ajatellut jotain "pitsimäisempää" mallia ja aloitinkin muutamaa, mutta totesin aina parin mallikerran jälkeen, ettei yhtälö nakkisormeni + ohut lanka + aika tylpät puikot ole toimiva. En nimittäin saanut yhteenneulomiskavennuksia sujumaan ja tekisin huivia varmaan vielä ensi vuonna tähän aikaan, jos olisin valinnut mallin, jossa on paljon ko. kavennuksia. Joten malliksi valikoitui Kevät, joka onneksi on helppo muistaa ja vikkelä neuloa (vaikka minulla hieman kestikin...). Ja lankanahan oli siis Xie-bambulanka, Titityyn syksyisen lankaklubin satoa. Kartio riitti helposti huiviin eli todella riittoisa lanka. Vaikka huivin tekeminen kestikin, olen tyytyväinen unelmankeveään ja kuitenkin lämmittävään lopputulokseen. Tyytyväiseltä kuulosti huivin uusi omistajakin. Onneksi kyseisestä langasta on kullanväri Titityystä loppunut, koska muuten voisin saada päähänpiston tikutella itselleni juhlahuivin siitä, tosin suorakaiteena.
Toinen valmistunut työ ovat nämä elämäni ensimmäiset ja toistaiseksi myös viimeiset sormikkaat. Arvasin, ettei sormien näprääminen sovi luonteelleni,mutta tarvitsin sormikkaat ja neulojahan ei osta sellaisia kaupasta! ;) En edelleenkään ymmärrä, kuinka jotkut tekivät sormikkaat jo silloin neljännellä luokalla peruskoulussa, kun meikäläinen työllä ja tuskalla sai ne lapasensa väännettyä. Vaikka monta vuotta minä niitä muotopuolia lapasiani käytin. Onneksi olen hiukkasen verran kehittynyt niistä ajoista neulojana, muuten tämä harrastus olisi liian turhauttava... Noihin sormikkaisiin en käyttänyt mitään ohjetta, kunhan neuloin. Väsäsin jotakin hieman peukalokiilaa muistuttavaa ja tikuttelin sileää, rannekkeessa yksi oikein, yksi nurin -joustinta. Hieman reilun kokoiset niistä tuli, mutta ei haittaavan isot. Ihanan pitkillä rannekkeilla minulle vilukissalle, vaikka rannekkeethan voi myös taittaa, kuten kuvasta näkyy. Ja kerrankin sormet ovat tarpeeksi pitkät, inhoan ostosormikkaissa yleensä liian lyhyitä sormia!
Hyvää naistenpäivää kaikille!