Sukkasatoa ja hankittua

Heinälatoon kerkesin nämä nakata vielä viime viikon puolella, mutta tänne ei sitten enää aika riittänyt. Nämä siis olivat toisen viikon panokseni sukkasadon kartuttamiseksi. Seiskaveikka jättiraidasta neulotut n. kokoa 39 olevat perussukat, jotka päätynevät pukinkonttiin, vaikka nyt sattuvatkin olemaan sekoitus kaikkia ihan omimpia värejäni. Oikeastaan tiedän jo aika varmasti kenelle nämä päätyvät. Ihan hyvä on ollut sadonkorjuutahti tähän mennessä: sukkapari per viikko, Toivottavasti vauhti pitää jatkossakin, jotta saisin mahdollisimaan monet joululahja ym. sukat valmiiksi jo hyvissä ajoin.

Lauantaina minulle kävi vähän hassusti. Olin nähnyt lehdessä mainoksen, että Soukan Menitassa olisivat Purot lauantaina tarjouksessa 2,50 euroa / kerä. Koska Puroille värissä Ruska on suunnitelma, jota haluaisin aika pian päästä toteuttamaan, oli niitä tietenkin pakko hakea, kun halvalla sai. Ihan vahingossa tarttui mukaan muutakin. Kauan kyllä mietin, mutta en voinut jättää ostamatta: Schachenmayrin Alpaka Fashionia 500 g. Hintaa paketilla oli 19,50 eli ei päätä huimannut ja väri on erittäin kaunis tumma vihreä. Ja onhan tuollekin oikeastaan suunnitelma: haluan itselleni alpakkatakin. Ja yleensä alpakka on liian kallista, jotta viitsisin sitä itselleni neuletakin verran ostaa. Nyt pitää enää keksiä sopiva malli, joka ei niele liikaa lankaa, koska tuota todellakin on vain se puoli kiloa. :)


Jos nyt ihan rehellinen olen, on mallikin jo lähes päätetty. Joten ihan hyvä ja tarpeellinen ostos se sittenkin taisi olla. Olen yrittänyt vähentää kaikkia heräteostoksia ja aion lankaakin ostaa enää vain silloin, kun tiedän mihin sitä tarvitsen ja suunnilleen myös kuinka paljon. Joskus tosin suunnitelmat ovat kyllä valmiina, mutta tiedän, etten ehdi niitä kovinkaan nopeasti toteuttaa. Jatkossa olisi tarkoitus jättää myös hamassa tulevaisuudessa toteutettavissa olevien suunnitelmien lankojen hankinta hamaan tulevaisuuteen. Kyllä kotiin täytyy muutakin mahtua kuin lankaa. Ainakin itselleni olisi ihan hyvä olla hieman tilaa... ;)

Sukkasato korkattu

Nämä Nalle marjaretki lakasta tekaistut perussukat päätyivät heinäladon ylisille. Voi että pidän tuosta pirteän oranssista väriyhdistelmästä. Ja omia jalkoja näiden on tarkoituskin lämmittää syksyisen viileässä toimistossa. Raitoja en edes yrittänyt kohdentaa, omissa jaloissani eivät "eriparisukat" haittaa, kun kuitenkin ovat farkut peittämässä nilkkaa tai jos sattuukin olemaan hame tai mekko päällä, ei lievä "peppipitkätossumaisuus" ole ollenkaan paha juttu. :)

Tuo yksi melkein valmis neule odottelee edelleen, että joku tulisi ompelemaan toisen sivusauman. Ensimmäisen sain ommeltua viime viikonloppuna, mutta tuo viimeinenkin sauma pitäisi nyt saada kuntoon. Jos vaikka tänä iltana tarttuisin itseäni niskasta kiinni...?

Tadaa!

Ja tähän aaltoja. Jotakin on nimittäin valmistunut, uskomatonta!

Oikeastaan saattaisi olla jopa kaksi valmista työtä, jos joku vain tulisi ompelemaan nuo sivusaumat tuosta toisesta. Kumma kyllä kukaan ei vielä ole ilmoittautunut vapaaehtoiseksi, vaikka olen jo monta päivää yrittänyt kaupata tekeleen viimeistelyä jollekin.


Mutta nämä sukat ovat oikeasti valmiit. Ovat menossa siskolle saapassukiksi, pukinkontin kautta. Nämä olivat junassa mukana noilla kesäreissuilla, mutta eivät ne hirvittävän paljoa edistyneet. Nyt kuitenkin halusin saada ne ennen sukkasadon alkua valmiiksi. Ja kyllähän se sitten onnistuu, kun on tarpeeksi kova sisäinen paine. Lankana on Utunan Nutu-sukkalanka värissä Sarajas. Ja aivan ihanaa lankaa onkin. Kolmosen puikoilla taisin tikutella. Malli on ihan perus, vähän muunnellulla pinnalla vain, jotta tuli edes vähän vaihtelua. Aloitin kärjestä ja neuloin kärkeä, pohjaa, kantapäätä ja resoria lukuunottamatta aina 2 kerrosta 1o 1n ja sitten yhden kerroksen kokonaan nurin. Lanka oli niin riittoisaa, että vielä jäi jäljelle yhdestä vyyhdistä ainakin yhden sniikkeriparin verran. Katsotaan, jos siitä joskus muotoutuisi itselleni pikku jalanlämmittimet työpaikalle.


Eräänä päivänä päätin vihdoinkin katsastaa Novitan tehtaanmyymälän. Nyt kesäkauden aikanahan pyöräilen lähes päivittäin töihin Lauttasaaren ohi, joten poikkeaminen Vattuniemeen ei ole suurikaan juttu. Kun talvella taas joukkojenkuljetusvälineellä liikkuessa reissu pitäisi erikseen suunnitella. Ihan kuin minulla ei olisi noita paksuja sukkalankoja ollenkaan ennestään, oli ihan pakko ostaa pari kerää seiskaveikan tarjouksessa olleita poistovärejä. Suklaanruskeat Huopaset (ah, mikä ihana väri, jonka valmistaminen valitettavasti loppuu) päätyivät mukaan samasta syystä. Niistäkin vielä tullee jotakin itselle... Raitaseiskaveikka on vaan niin äärettömän syksyinen, että se oli ostettava. Ja LakkaNalle kuului itsestäänselvästi ostoskoriini, olenhan jo värikarttojen ilmestymisestä lähtien haikaillut itselleni sukkasia siitä. Nyt en kyllä aio sukkalankoja enää ostella ennen kuin olen saanut sukkasadon aikana edes joitakin hävitettyä. Tilaongelmat alkavat tässä pikku yksiössäni oikeasti tulla vastaan. Eikä lankoja oikein viitsisi parvekeellakaan säilyttää! ;)

Mukana!

On tullut käytyä Kokkolassa ja on tullut käytyä Oulussa. Olivat kaksi eri reissua ja vain ensin mainitussa paikassa olin lomalla. Ja kun meiltä tuonne puoleenväliin Suomea on aika pitkä matka, niin on ennen kaikkea tullut istuttua junassa. :)

Syksyn kokousrumba on taas alkanut ja töitäkin pitäisi välillä tehdä. Mikä siis jää pois? No harrastukset tietenkin eli neulominen.

Mutta siihen tulee muutos, koska tottahan toki ilmoittauduin SUKKASATOON! Eli jotakin on saatava valmiiksi syys-lokakuussa. Positiivinen pakkotilanne. ;) Ennen sitä pitäisi vielä tikutella valmiiksi junaneuleena ollut sukkapari, ettei se joudu odottelemaan satokauden loppumista. Ja ehdottomasti spurtata täytyy tylsääkin tylsemmän sileätä neuletta olevan pitkähihaisen puuvillapuseron kanssa. Kyseessähän on kesävaate eikä kesää enää kovin paljon ole jäljellä. Ihanaa tehdä vaihteeksi jotain pienempää ja nopeammin valmistuvaa - eli sukkia. Jään odottelemaan syyskuuta.

Kotona käymässä

Kuten otsikkokin kertoo, olen kotona vain käymässä. Eilen illalla myöhään kotiuduin mökiltä, huomenna aamulla tarkoitus on vielä lähteä reissuun ennen ensi maanantaina jälleen aloitettavia töitä. Pesukone on ahkeroinut ja kirjastossakin oli pakko käydä, kun toinen mökillä mukana olleista kirjoista erääntyi jo eilen eikä sitä voinut uusia.

Neulonut olen ihan hurjan vähän. Ei ole ollut aikaa eikä halujakaan. Jotenkin en osaa neuloa helteessä auringossa istuskellessani, vaikkei siinä mökin terassilla mitään muuta tekisikään... :) Mutta ohuetkin neuleet tuntuvat liian paksuilta ja lämpimiltä, kun lämpömittari näyttää hellelukemia. Ja muutenkin on tuntunut mielekkäämmältä käyttää aikansa vähän kausiluontoisempiin touhuihin:


Vadelmapuskissa tuli rämmittyä useaankin otteeseen. Marjoja on tosi paljon tänä vuonna ja ne ovat isoja ja puhtaita. Myös mustikoita on tullut poimittua useita litroja, jostain syystä niistä ei tosin ole kuvaa.

Näitä kaunokaisia (myös muutama ihan kunnolla kypsä) oli niin vähän, että söimme ne suoraan suolta. Mitä niitä turhia säästelemään, jos saalis pieneltä suolta jäisi vain desiin tai kahteen... Raakileitakaan ei ollut paria hassua enempää, joten turha sinne on enää mennä kuikuilemaan lakkojen perään. Saatiinpahan kuitenkin edes kerran suu makeaksi! :)

Noin miljoona langanpäätä myöhemmin...

Tai ei niitä nyt ehkä ihan miljoonaa ollut, aivan tarpeeksi kuitenkin:

Tämä "retrokesäneuleeni", kuten sitä itse nimitän, valmistui hitaasti, mutta valmistui kuitenkin. Olipahan ihan älyttömän tylsää neulottavaa: 2 o, 2 n pyörönä. Tuntui siltä, ettei se edisty ollenkaan. Ja sitten tietysti ne hihat, jotka valmistumista eniten viivästyttivät, vaikkei niitä montaa senttiä olekaan. Ja kaikkien langanpäiden päätteleminen. Itse vartalo-osassa kyllä kuljetin lankoja mukana, en taatusti rupea päättelemään jokaisen raidan alussa ja lopussa! Mutta silti päitä oli ihan liikaa...

Lankana on Novitan Bambu (alekoreista viime vuonna haalittuja lopetettavia värejä), jota meni peräti huikeat vajaa viisi kerää. Eli ainakin yhden seiskytlukulaisen topin verran olisi vielä jäljellä. Tai sitten se riittää "muutamaan" tiskirättiin. :) Hetken jo ajattelin, että joudun lisäämään pituutta parin raidan verran, mutta pingottaminen toi muutaman sentin lisää ja toisaalta on tosiasia, ettei tämän väriseen puseroon saa vaatia liikaa pituutta. Olivathan tuon värityskauden vaatteet suhteellisen niukkoja mitoituksiltaan... Malli on mukailtu Modan 3/08 mallista 44. Ja tykkään. Paitaa tehtiin kauan ja hartaasti, mutta lopputulos on kaikessa yksinkertaisuudessaan vallan mainio ja ihanan tuntuinen iholla.

Tuossa lehdessä muuten oli harvinaisen paljon malleja, joiden mukaan olen neulonut. Esimerkiksi tämä - jo toukokuusta valmiina ollut, mutta jostain syystä polkkaamaton neule - on samaisen lehden malli numero 14 - ja kerrankin ohjeen mukaisesti ilman mitään muutoksia:




Lankana tosin ei ole ohjeen mukainen Sirdar Just Bamboo vaan Wendy Pure, jota minulla oli varastoissa. Kokonaan bambua sekin ja alkuperäisen ajatuksena oli tehdä siitä jokin tunikamainen vaate. No, onneksi mieli muuttui, koska tähän meni n. 350 g lankaa ja minulla oli sitä 400. Eli ei siitä mitään tunikaa olisi tullut. Mutta käytössä on tämäkin ollut. Käynyt jo yhdet rippijuhlat ja yhdet ylioppilasjuhlat. Ja pääsee varmaan tänääkin päälle, jos nyt saan itsestäni niin paljon irti, että lähden kaupungille. Pitäisi nimittäin käydä pankissa ja Hakaniemen hallin yläkerrassa. Eräs ompeluprojekti kaipaisi nauhaa, toinen pitsiä ja kolmas nappeja. Niitä saa parhaiten kyseisen kauppahallin toisesta kerroksesta. Sitäpaitsi Ateneumin Kalevala-näyttelykin on vielä näkemättä. Sadesäähän olisi mitä mainioin syy viettää päivä sisällä museossa sen sijaan, että makoilee rannalla, kuten viime päivinä. Ja tuon näyttelyn näkemisellä alkaa olla kiire, se ei ole esillä enää kuin muutaman viikon!

Puroilua

Jos olisin eilen ollut yhtään fiksu ja viitseliäs, olisin ladannut kameran akun, päätellyt langanpäät ja kuvannut valmiin huivin samantien sen sijaan, että menen lupaamaan kuvia tänään. Kertoihan jo säätiedotus, ettei luvassa todellakaan ole kuvaussäätä. Ja iltapäivällä kuulemma vain pahenee...

Mutta luvattu mikä luvattu ja pakkohan homma oli sitten tänään hoitaa. Nähtyäni viime viikolla Sohvannurkassa ihastuttavan raitahuivin Purosta en voinut siis olla ostamatta neljä kerää kyseistä lankaa ja pitihän se huivikin aloittaa heti. Kumma juttu sinänsä, minun ei nimittäin ole vielä koskaan tehnyt mieli omaa Noro-huivia, vaikka olenkin niitä blogeissa ihaillut. Ajattelin aina, ettei ole minun juttuni. Nyt sitten tuntui olevan, koska huivi piti saada - ja heti! Ehkä asiaan hieman vaikutti myös se, että Puroa on helppo löytää kaupoista ja hinta on niin kohtuullinen, ettei tarvitse olla satavarma pitääkö lopputuloksesta. Pidän kyllä. Ainoa asia, jonka nyt tekisin toisin, on kerien valitseminen. Jos olisin perehtynyt värikarttoihin kunnolla ennen ostamista, olisin ottanut "Tundran" tilalle jotakin muuta, koska en pidä mustasta, jota kyseisessä värissä on ihan liikaa minun makuuni. Mutta sitä ei nyt enää voi muuttaa ja eiköhän huivia tule sitten syksyllä käyttettyä mustista raidoista huolimatta. On se niin ihanan pitkä ja pehmeä ja lämmin ja kirjava... Väreinä ovat kerien aloitusjärjestyksessä: Tundra, Revontulet, Iltanuotio ja Kanervikko. Ja sitten niihin kuviin, jotka todellakin ovat sadesään vuoksi vähemmän hehkuvia.

Ensin yritettiin saada taustalle luontoa:

Sitten piti testata toimisivatko värit paremmin valkoista taustaa vasten:

Ja tietysti vielä se obligatorinen "kotilo-kuva":
Eivätkä värit yhdessäkään kuvassa todellakaan toistu yhtä hienoina kuin ne luonnossa ovat.

Tämän päivän posti toi vielä jotakin aivan ihastuttavaa:
Ikioma PukkIluni! Värissä avokado. Kuulun niihin, jotka ehtivät omansa tilata sen tunnin aikana, jona niitä ehti olla myynnissä ennen loppumista. Ihan sattumalta osuin Ilun blogiin oikealla hetkellä ja ajattelin heti, että tuohan on kuin tehty minulle, lähituotteiden suosijalle. Ja nyt se on minun. :)

Vähemmän sateista huomista odotellessa voikin sitten vaikka yrittää saada niitä kesäneuleprojekteja valmiiksi...